Billy O'Shea: Vieterivoiman valtakunta

Billy O’Shean Vieterivoiman valtakunta pääsi ilmestymään viime syksynä erittäin vähäisellä huomiolla ja mainostuksella. Näin ainakin pääkaupunkiseudun ja sen tapahtumien ulkopuolisena todettakoon. Alunperin 2014 ilmestynyt Kingdom of Clockwood aloittaa samannimisen sarjan, josta on englanniksi ilmestynyt kaikki trilogian kolme kirjaa. Ykköskirjan suomennos julkaistiin siis 2017.

Kyseessä on steampunk-teos (tai clockpunk) 2400-luvun Kantarborgin kuningaskunnasta, jolloin yhteiskunnat ovat romahtaneet ja taantuneet esiteolliselle aikakaudelle, eikä fossiilisia polttoaineita ole käytettävissä. Ihmiskunnan menneisyys on hautautunut maan alle irrationaaliseen kerrokseen, eikä siitä ole lupa puhua, saati kaivella. Niinpä mm. sähköaika ja avaruusaika ovat vain vaarallista hölynpölyä, eikä edes rautateiden muinaiseen olemassaoloon uskota. Karl Nielsen huomaa jo varhain lahjakkuutensa kellokoneistojen parissa ja valmistuu nuorukaisena kellosepäksi. Hän nousee taitojensa avulla kuningas Norbert II:n suosioon, mutta kuningas onkin hieman erikoislaatuinen, mikä johdattaa Karlin vaikeuksiin. Kuningas nimittäin haluaa vieterivoimalla kulkevan aidon veturin ja se vaatii puolestaan rautatien kulkeakseen. Ympärillä kiehuu ja juonia punotaan ja pian Karl huomaa olevansa jalat ilmassa matkalla kohti seikkailuja löytämään menneisyyden.

Vieterivoiman valtakunta vaikuttaa alussa nuortenkirjalta, mutta tarinan edetessä sen kerronnan tuntuma muuttuu aikuismaisemmaksi. Tämä saattaa johtua siitä, että alun tarina sijoittuu aika naiiviin maailmankuvaan, joka myöhemmin karisee vähemmäksi. Joka tapauksessa kirja on varsin hyvin sopiva laajalle ikäryhmälle. Tarina vetää hyvin, vaikka monet asiat jäävät vaille tarkempaa huomiota. Hahmoihin kaipaisi lisää lihaa luittein päälle ja tulevaisuuden taantuneen maailman kuvaustakin olisin voinut lukea enemmän. Ehkä trilogian tulevat osat auttavat tähän puutteen tuntuun. Toivoisin, että ainakin tulevissa osissa valotettaisiin mitä tapahtui menneenä aikana, mikä johti nykyiseen hetkeen.

Pidin kirjasta puutteista huolimatta ihan sen vuoksikin jo, että en ole melkoisen pitkään aikaan lukenut steampunk-tarinoita ja sille oli sijansa tämän hetken fiiliksissä. Pidin myös siitä, että vaikka tapahtumat alkavat Kantarborg-nimisessä paikassa, niin kartta kertoo, että Tanskan alueestahan on kyse ja kirjailija asuukin nykyisin Tanskassa. Kartta saa mielikuvituksen lentämään, vaikkakaan siihen ei ihan kirjassa vastata. Aion lukea sarjan jälkimmäisetkin osat, vaikka englanniksi, jos suomennoksia ei ilmesty. Tarina jää sen verran pahasti kesken, että eihän sitä voi tähän jättää.