Lokki Joonatan on allegorista eläinfantasiaa, jossa pääosassa on lentämisestä erityisen kiinnostunut lokki. Lokithan ei yleensä ole kiinnostuneet lentämisen tekniikasta, vaan käyttävät siipiään sen verran kuin vaaditaan ruuan hankkimiseen. Mutta Jonathan pitää vauhdista, käännöksistä ja korkeuksista. Lajilleen poikkeavana hän joutuu pian hylätyksi, jolloin hän lähtee kulkemaan omia polkujaan. Pian hän saa huomata, ettei ole ainoa kaltaistaan ja hänelle syntyy uusi päämäärä, jonka seuraukset pääsevät kuitenkin yllättämään.
Lokki Joonatan on kertomus vapaudesta, yksilöllisyydestä ja sellaisten tavoitteiden asettamisesta, jotka kokee itselleen oikeiksi. Ei tarvitse tyytyä olemaan jotain mitä on aina oltu tai muut sanovat kuuluvan olla. Sanoma on siis varsin kannustava ja mieltä ylentävä. Ehkä nuorelle lukijalle kirja antaa vielä enemmän kuin aikuiselle. Näin aluksi.
Toinen lukukerta laski kirjan ansioita, sillä se palautti mieleen, että tarina jatkuu myös vahvasti uskonnollisesti allegorisena, tarkoitti kirjailija sitä tai ei, eikä se jaksanut enää yhtään innostaa. Hieman samoin kävi Narnialle aikoinaan. Lokkien siirtyminen ylemmille tasoille ei toiminut, se oli jo liian läpinäkyvää minun makuun. Neljännessä osassa on yllättävän pessimistinen osio mitä tulee Jonathanin jälkeiseen aikaan. Jonathanin arvostus seuraajapiirissä (opetuslapset) muuttuu palvonnaksi ja johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mikä teoksen alkuperäinen sanoma oli. Vaan kirjailija kääntää sen jälleen löytämiseksi, eikä voi välttyä maan päälle tosiuskovien joukkoon paluun vertauskuvasta, jonka loppu herättää. Tarina on jokseenkin naiivi, mutta se on kiehtonut valtavaa määrää lukijoita. Onko se siis onnistunut tehtävässään, vai kiehtooko se massoja vain ajattelemaan vapautta ja yksilöllisyyttä odotuksen vallassa varsinaisesti toteuttamatta sitä.
Ekirja, kuten todennäköisesti myös painettu versio, sisältää melkoisen määrän lokkikuvia. Ihan turhaa sivujen täytettä suoraan sanottuna. Jos kuvissa on jotain esteettisesti ajatuksia herättävää, se ei toiminut minulle. Kirjan pohjalta on tehty elokuvakin, mutta se on jossain vaiheessa äänestetty kategoriaan "50 kaikkien aikojen kehnointa elokuvaa", joten ei siitä enempää. Kirjanen on nopeasti luettu ja jos ei jää miettimään vertauskuvia, menee ihan ok:na eläinfantasiana. Melkein toivon, että olisi pysytty kuitenkin niissä lentoteknikoissa, jotka olivat varsin kiinnostavia kuvauksia.
Luin Lokki Jooonatanin vasta aikuisena ja minun mielipiteeni siitä on ihan sama kuin sinulla. Ihmettelin kirjan saamaa mainetta. Ehkä se tosiaan pitäisi lukea nuorena.
VastaaPoistaJuu, ei kolissut minuun, kun vasta vähän aikaa sitten tämän ensimmäistä kertaa luin. Toisaalta olen iloinen, että tuli luettua lukematon klassikko – tietääpä ainakin, mistä on kyse.
VastaaPoistaMitä jälkeen päin lueskelin suomalaisten bloggaajien mielipiteitä kirjasta, yllätyin kuinka suurta osaa kirja ei lumonnutkaan. Oletin sen olevan enemmän ihailtu Pikku Prinssi -tyyliin, mutta ei. Olen samaa mieltä, että klassikkona tämä on hyvä tuntea, mutta arvoitukseksi jää mistä se maine lopulta sitten muodostui.
VastaaPoistaOlet Lokki Joonatan itsekin. Uskallat kulkea vastavirtaan ♥ Kirjaa on nykyään karvosteltu vähän kielteisesti, ikäänkuin huomattaisiin vasta nyt, ettei keisarilla oikeasti olekaan vaatteita:) Minulle taas kävi niin, että nuorena kirja vaikutti älyttömän tylsältä ja vasta vanhempana tajusin jujun, mikä iski kun leka päähän. Kirja avautuu lukijansa mukaan, ehkä sen suuri suosio piilee siinä. Joskus on vaikea ymmärtäää jonkun elokuvan, kirjan etc. suurta suosiota, itselle käy useinkin niin. Kommentissasi oli hyvä vertaus Pikku Prinssiin, jonka suurta suosiota taas itse aikoinaan ihmettelin, mutta nuorena äitinä luin tottakai kulttikirjan lapselle ja tykästyinkin sitten vasta, vaikka lapsi jankuttikin koko ajan että miksi se poika on yksin tuolla:)
VastaaPoista