keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Robin Hobb: Fool’s Quest

Viime elokuussa ilmestynyt Robin Hobbin Fitz and the Fool -sarjan kakkoskirja, Fool’s Quest (2015) tuli luettua (vasta) nyt tammikuun alkajaisiksi. Tarina jatkuu siitä mihin edellisessä kirjassa, Fool’s Assassinissa (arvostelu) jäätiin.

Narri on kuvioissa jälleen ja parivaljakko kuroo auki pikkuhiljaa välissä olleiden vuosien tapahtumia. Narrilla on vakava aikomus, minkä hän toivoo Fitzin toteuttavan kanssaan, oli se sitten miten realistinen tahansa. Kun Fitzille valkenee hänelle läheisen henkilön joutuneen kaapatuksi, hänen päämääräkseen nousee ensisijaisesti saada henkilö takaisin ja turvaan. Yllättäen kumpaisenkin tavoite näyttää kietoutuvan toisiinsa ja menneisyyden tapahtumat ja paikat palaavat jälleen ajankohtaisiksi.

Huh. Olipas jälleen kirja Hobbilta, joka puristi ja liikutti. Useamminkin kuin kerran tuli luettua tarinaa eteenpäin pala kurkussa. Hobbin aiempien sarjojen tapahtumat olivat varsinkin loppua kohden voimakkaasti mukana nykytilanteessa ja olin mykistynyt, kuinka nostalgisia fiiliksiä kirja nostatti. Haluaisin niin lukea uudelleen The Farseer, The Liveship Traders ja The Tawny Man -trilogiat, jos aikaa vain riittäisi. Narrin vaiheet kuljettivat minua kuin vuoristoradassa, välillä alakuloisena, välillä henkeä pidellen innostuneena. Olen jo näkeväni mihin Hobb tarinan vie sarjan viimeissä osassa, mutta en silti uskalla odottaa mitään. Fitzin saama nostatus puolestaan sekä innosti, että ehkä jollain tasolla myös harmitti. Niin se teki Fitzille itselleenkin. Ja jälleen kerran, teki mieli välillä potkia vauhtia vanhaan jäärään.

Tarinassa oli kohtia, joita en ollut uskoa todeksi, että pääsin lukijana ne jälleen kokemaan. Teksti imi kuin matkakivet ja heitti välillä tunnettuun ja välillä hieman tuntemattomampaan, enemmän tai vähemmän henkisesti valmiina ottamaan vastaan mitä tulee. Täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa tarinan verkkainen eteneminen söi kärsivällisyyttä enemmän kuin Fool’s Assassinissa, sillä kaappauksen selviäminen ja siihen reagoiminen oli minun makuun turhan verkkaista. Vaan Hobb päätti kypsytellä tapahtumia. Yli 768 sivun verran.

Viimeinen kirja, Assassin's Fate, on vielä tulossa, mutta siihen menee aikaa yli vuosi. Armon aikaa. Sitten Fitzin ja Foolin tarina on loppu. Ei tule olemaan helppoa jättää jäähyväisiä.

2 kommenttia:

  1. Kuuntelin tämän äänikirjana ja verkkainen tähti mahdoĺlisti todella nautinnollisen matkanteon. Varsinkin kun lukija on overdrivesta löytyvässä ääni kirjassa äärimmäisen taitava.

    VastaaPoista
  2. Äänikirja vaatisi minulta vielä enemmän kärsivällisyyttä kuin lukeminen. Joskus sitä on malttamaton päästä eteenpäin ja saada tietää seuraavat tapahtumat. Kurkkimiseen en kylläkään koskaan sorru.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...