Maria Isabella Boyd on entinen etelävaltioiden vakooja, joka on ajautunut tunnettavuutensa vuoksi työttömäksi ja heikohkoon taloudelliseen tilanteeseen, kun näyttelijän hommatkaan ei oikein luonnu. Hän ottaa epätoivossaan vastaan Pinkertonin etsivätoimistolta pohjoisvaltioiden vihollisarmeijan toimeksi antaman tehtävän. Heidän leivissään työskentelevää, supersalaista lastia kuljettavaa ilma-alusta jahtaa pahamaineinen karannut orja ja ilmarosvo. Marian tulee ottaa tämä kiinni, jotta tärkeä kuljetus pääsee perille Kentuckyyn. Kapteeni Croggon Beauregard Hainey jahtaa häneltä varastettua Free Crow -ilma-alusta, joka on saanut uuden nimen Clementine. Hän on sinnikäs ja päättänyt saada miehistönsä kanssa ilma-aluksensa takaisin hinnalla millä hyvänsä. ”Bella” Boydin ja Haineyn tiet kohtaavat, mutta tapahtumat eivät etenekään kuten on suunniteltu, kun he yhdistävät tietonsa ja taitonsa.
Clementine oli selkeä pettymys Boneshakeriin verrattuna. Tarina on sinänsä ihan ok ja juoni ehtivän mutkikas parisataasivuiseksi tarinaksi, mutta en löytänyt kirjasta tunnelatausta. Pidän Priestin hahmoista ideana. Keski-ikäinen itsellinen, tavallisen näköinen nainen, joka ei ole romanttishakuinen kirjan miespäähenkilöä kohtaan, vaan tähtää itsenäisen elämän ratkaisuihin, saa minulta aina pisteitä. Gail Carrigerin Parasol Protectorate -sarjan Alexia Tarabotissa on luonteenpiirteissään samaa, brittiläiseen ympäristöön ja viktoriaaniseen käyttäytymismalliin sovitettuna. Carrigerin sarjassa (Soulless-kirjan arvostelu) mukaan on tosin otettu paranormaalia romantiikkaa, siedettävällä ei-imelällä otteella. Sieluton Alexiakin on kuitenkin sielukkaampi kuin Priestin Maria Isabella Boyd. Hainey ja hänen miehistönsä ovat ihonvärinsä vuoksi kohtalaisen harvoin vastaan tuleva ryhmä, mutta persoonassaan kuitenkin massaan hukkuva. Sekä Belle Boyd että Hainey jäävät vaisuiksi. Kummallakin on värikäs tausta ja jotain siitä on nähtävissäkin tarinan toiminnallisissa osuuksissa, mutta ehkä kirjailija on vältellyt tai yksinkertaistanut liikaa tuntemuksia, jotta hahmot tuntuisivat aidoilta. Tai sitten lukijan ei pitäisi lukea elämän kolhimista hahmoista väsyneenä ja rasittuneena. Teemat naisten asemasta tai rotusyrjinnästä eivät oikein ottaneet tuulta alleen.
Olin vakaasti ajatellut jatkavani Priestin The Clockwork Century -sarjan lukemista, mutta nyt en olekaan ihan varma. Tuntuu kuin tämä tyyli olisi jo nähty. Steampunk-maailmassa täytyy olla jotain muutakin koettavaa, ehkä jonkun toisen kirjoittamana?
Science fiction -haaste
Ajattelin itse Boneshakerin lukemisen jälkeen, että jatkoja voisin lukea, mutta en välttämättä, vaikka kirja hyvä olikin. Koska maailma on pullollaan muitakin kiinnostavia kirjoja, niin saattaa multa jäädä välistä jatkot ellei joku erityinen kipinä iske. Jatko-osissa on kuitenkin usein paljon samanlaisuutta edelliseen osaan nähden ja ennemmin luen paljon erilaisia kirjoja ja niitähän tosiaan riittää. (Toki sarjojakin tulee luettua ja kaiken sorttisia aikoja sitten hankittuja kirjoja pitäisi alkaa lukea omastakin hyllystä pois ihan urakalla… oikeanlaista fiilistä niidenkin suhteen odotellessa)
VastaaPoistaYhä enemmän on sarjoja, joista tulee luettua ensimmäinen kirja, mutta ei jatkoja. Tai ainakin siltä tuntuu. Toivon, että saan seuraavan vuoden aikana luettua lukuisat kirjahyllyssä odottavat käännöskirjat tai edes osan niistä. DVD-hyllyssä puolestaan odottaa joukko tv-sarjabokseja, jotka kaipaavat huomiota.
Poista