Nancy Kress: Probability Moon

Science fiction -haasteen 21. lukemani kirja on Nancy Kressin Probability Moon (2000), jonka sijoitan kategoriaan 8. avaruusalukset/avaruusolennot. Olen lukenut Kressilta aikaisemmin vain yhden teoksen, Hugo-ehdokaspienoisromaani Act Onen (arvostelu). Kirjailijan tyyli ei vielä selvinnyt sen kautta, enkä osannut tarkalleen odottaa Probability Moonilta mitään ennakkoon. Jo heti alussa kuitenkin selvisi, että kirja on ns. hard science fictionia.

Maan lähetystö on saapunut Worldin planeetalle tutkimaan sen ihmisväestön geneettistä erilaisuutta ja kulttuuria. Ryhmää johtaa iranilainen Ahmed Bazargan ja mukana ovat ksenobiologi Ann Sikorski, ksenologian opiskelija David Campbell Allen sekä saksalainen geologi Dieter Gruber. Worldin ihmistenkaltaisten asukkaiden erikoisuus on jaetun todellisuuden käsite, joka saa heidät käyttäytymään yhteiskunnallisesti sopuisasti ja yhtämielisesti. Rikkoessaan tätä jaettua todellisuutta he tuntevat fyysistä tuskaa, joka palauttaa heidät takaisin ruotuun. Rangaistuksena vakavasta rikkomuksesta heistä tulee ”näkymättömiä”. Yksi tällainen näkymätön on Enli, jolla on mahdollisuus sovittaa rikoksensa ja palata näkyväksi vakoilemalla Maan asukkaiden puuhia ja aikomuksia. Worldissä uskonto keskittyy kukkiin, jotka ovat lähtöisin pyhitetyltä vuorelta, jonne meno on kiellettyä ja vaarallista. Tutkijoiden avaruusalukseen jääneellä porukalla on muut kuin geeneihin liittyvät asiat mielessä, sillä yksi Worldin kuista on keinotekoinen ja sen alkuperä on sama kuin galaksin avaruustunnelien, joiden kautta matkataan valoa nopeammin. Vihamieliset avaruusolennot Fallersit tavoittelevat kuuta itselleen kuten terralaisetkin. Samalla kun Worldillä olevat tutkijat selvittelevät geenien ja aivojen toiminnan salaisuutta neurobiologian, kvanttifysiikan ja suhteellisuuskenttäteorioiden kautta, avaruudessa olevat käyvät kilpaa kuusta.

Probability Moon on monitahoinen kirja, jossa yksittäisiä aineksia riittää vaikka mihin. Kress pukkaa yhden jos toisenkin olemassa olevan teorian käsitteineen tarinan sisään ja kippaa mukaan hieman pseudotiedettäkin tai ainakin rikkoo uskottavuuden rajoja vakavasti fiktion nimissä. Välillä teorisointi on sen verran koukeroista, että minun neurotransmitterit heittelivät kuperkeikkaa synapsit paukkuen. Probability Moonin juonikuvio on kuitenkin kiinnostava ja koskapa kirja on trilogian ensimmäinen osa, jäi paljon selittämättömiä asioita vielä auki. Kirjan heikkous on hahmot. Heissä on persoonallisuutta ja inhimillisyyttä, mutta odotin worldiläisten olevan enemmän alienin kaltaisia, eikä vain periaatteessa käyttäytyvän oudosti. Octavia E. Butler on "hemmotellut" minut pilalle vieraslajien suhteen Xenogenesis-sarjallaan. Kressin lähtökohta on kuitenkin, että geneettinen pohja on sama ja laji sen mukainen, Le Guinin tyylillä. Huvittavana yksityiskohtana koin lajien ulkonäön poikkeavuuksien eli pään karvoituksen eri sijaintien kirvoittamat mielipiteet.

Probability Moonissa on kaksi juonilinjaa, joiden välillä Kress vaihtelee kerrontaa. Näin pääsee seuraamaan miten Worldilla olijoiden ja avaruusaluksessa olevien tapahtumat vähitellen saavuttavat toisensa, mikä luo jännitystä tarinan loppua kohden. Kirja ei ole mikään järisyttävä kokemus, pikemminkin lähellä keskitasoa, mutta saatan hyvinkin lukea kaksi muuta osaa saadakseni selville, tarina jatkuu ja päättyy. Kressin muukin tuotanto kiinnostaa, etenkin The Beggars-trilogia.

Science fiction -haaste