Brandon Sanderson: Legion

The Emperor’s Soulin (arvostelu) lisäksi luin viime viikolla myös toisen Brandon Sandersonin pienoisromaanin, Legionin. Legion ilmestyi ekirjana syyskuussa ja sen saa mm. Amazonista muutamien eurojen hintaan. Tarina sijoittuu nykyaikaan ja on genreltään lähinnä science fictionia, mikä on yleensä paksuja fantasiateoksia kirjoittavalta Sandersonilta hieman poikkeuksellista.

Stephen Leeds eli Legion on erikoisosaaja, joka palkataan ratkomaan vaativia ja arkaluontoisiakin ongelmia. Hän laskuttaa palveluksistaan suuria summia, mutta on hänellä suuret menotkin; lähes 50 huonetta sisältävää kartanoa ei ilmaiseksi ylläpidetä. Leedsin lukuisat hallusinaatiokaverit vaativat tilaa asua. Eri asioihin erikoistuneet sivupersoonat, kuten J.C., Tobias ja Ivy tekevät Leedsistä monitaiturin ja jopa neron, jolla on tarvittaessa käytettävissä osaamista ja tietämystä niin tieteistä kuin teknologiasta ja taiteestakin. Tällä kertaa Legion palkataan etsimään miestä, joka on keksinyt kameran, jolla voidaan kuvata menneisyyttä. Mies on kadonnut kameroineen työnantajaltaan Jerusalemiin kuvaamaan kristinuskon alkuaikoihin liittyviä tapahtumia. Historiallisten tapahtumien kuvaaminen todistusaineistoksi voi muuttaa maailmaa ja saada aikaan sekasortoa.

Legion on humoristinen tarina ja Leeds sivupersoonineen kiinnostava hahmo seurata. Hallusinaatiot, joita Leeds ei yritäkään peitellä muilta ihmisiltä, tulevat lukijalle selkeästi esille päähenkilön eri puolina ja tekevät hänestä värikkään persoonan, vaikka jotkut yksittäiset sivupersoonat sellaisenaan ovatkin hieman mustavalkoisia. Leeds on kaikkien kallonkutistajien unelmakohde, jopa alttiina paparazzi-tyyppisille tutkijoille. Menneisyydestä kuvia ottava kamera ei taida olla keksintönä uusi, mutta en saa päähäni missä olen konseptiin aiemmin törmännyt. Kertokaa, jos joku muistaa kirjan, jossa sellainen on tullut esille aiemmin.

Ken Liu käsitteli vakavahenkisesti historian todistamista aikamatkustuksen avulla ja sen vaikutusta yhteiskuntaan The Man Who Ended the History -tarinassaan (arvostelu), ja Sanderson pohtii periaatteessa samantyyppisiä ongelmia, tosin hänen tarinassaan menneisyys ei katoa todistamisesta ja sävy on paljon kevyempi. Valokuva voi kuitenkin "valehdella", eikä se välttämättä ole luotettava todistaja yksittäisistä hetkistä, mitä kirjailija ei kylläkään ota esille, mutta tuli mieleen pohtiessani asiaa. Paitsi aika, myös ihmismieli on reippaasti esillä tarinassa ja uskontokin saa osan pohdinnasta. Näistä viimeisimmäksi mainitun teeman käsittelytapa jostain syytä häiritsi minua, joten Legion ei ihan noussut tykkäämisen samalle tasolle kuin kirjailijan The Emperor's Soul -tarina.

Menneisyyttä kuvaava kamera ja kertomuksessa kuvatut valokuvat ovat kiehtova aihe yksittäisinä keräilykohteina, mutta todellakin kun alkaa ajatella mitä kaikkea voitaisiinkaan kameran avulla paljastaa, niin se ei tunnukaan keksinnöltä, jonka haluaisi jokaisen käsiin. Yksityisyys katoaisi tai ainakin muuttuisi käsitteenä toisenlaiseksi, koska kaikki mitä teet omissa oloissa on myöhemmin napattavissa kuvaksi. Puhumattakaan mitkä vaikutukset kuvilla olisi esimerkiksi uskonnon kannalta. Entä jos ristiinnaulitsemiseen liittyviä tapahtumia ei pystyttäisi todentamaan? Miten kävisi poliittisten järjestelmien ja valtiosalaisuuksien? Vaikka aihe on mielenkiintoinen, tarinan juoni kärsii hieman ohuudesta.

Legionilla Sanderson todisti minulle, että tyylilajista riippumatta hänen kirjoitustyylinsä on luontevaa ja sujuvaa. Hahmoihin liittyy piirteitä, jotka ovat sekä oivaltavia että huvittavia. Leeds sivupersoonineen on potentiaalinen usean tarinan lähde, ja ihmettelisin, jos Sanderson ei jonain päivänä palaisi häneen jossain muodossa. Toivon, että mieluiten tällaisessa lyhyessä.