Shai on väärentäjä, mutta ei ihan tavallinen sellainen. Hän pystyy toistamaan tai muuttamaan minkä tahansa esineen luomalla uusiksi sen historian taitavan taikuuden avulla. Yrittäessään varastaa keisarille kuuluvaa omaisuutta, hän jää kuitenkin kiinni ja saa kuolemantuomion, sillä hänen harjoittamaansa taikuutta pidetään vastenmielisenä epäluonnollisuutena. Shai saa kuitenkin yllättäen mahdollisuuden päästä rangaistuksestaan tekemällä keisarikunnalle suuren palveluksen salaa. Keisari on loukannut päänsä salamurhayrityksessä, ja vaikka hänen ruumiinsa on parantunut, hän mielensä ei ole palannut entiselleen. Sielu on kadonnut. Shain tehtävä on väärentää keisarille sielu ja palauttaa hänet valtaistuimelle ennen kuin salassa pidetty tila tulee julki.
The Emperor's Soul on hieno tarina. Se muistutti minua siitä, miksi eeppinen, korkea fantasia jaksaa parhaimmillaan kiehtoa ja innostaa. Sanderson on onnistunut tekemään lyhyestä tarinasta intensiivisen ja ehyen lukukokemuksen. Se ei ole täysin virheetön, mutta muutamat häiritsevät yksityiskohdat jäävät taka-alalle kokonaisarviossa. Päähahmon ja hänen tutkittavansa välinen vuorovaikutus on onnistunutta, mukana on ripaus huumoria. Taikuudenlaji merkkeineen ja toteutuksineen on todella mielenkiintoinen, ja maailma taustalla sekin vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, vaikka tässä tarinassa ei siihen täysimittaisesti päästäkään. Sanderson tarjoilee samankaltaista itämaista vivahdetta kuin esimerkiksi Daniel Abraham The Long Price Quartetissa (kahden ensimmäisen kirjan arvostelu) tai Paolo Bacigalupi The Alchemistissa (arvostelu). Elantrisin lukeneille tarinassa on varmaankin jo tuttuja elementtejä, mutta minulle ne tulivat uusina.
The Emperor's Soul ei ole erityisen vauhdikas loppua lukuunottamatta, mutta hitaasti etenevä kuvaus Shain valmistautumisesta tehtävässään, pakosuunnitelmat ja taikuuden ja sen perusteiden läpikäyminen onkin tarinan suola. Vangitun yhdessä huoneessa voi tapahtua paljon. Ajatus sielun uudelleenkirjoittamisesta on pelottavaa. Sanderson tuo hahmoissaan esille monia käyttäytymismalleja, jotka liittyvät suureen valtaan. Kaikki hahmot eivät ole tasapuolisen onnistuneita, mutta Shai tärkeimpänä hahmona onnistuu herättämään tuntemuksia. Tarina piti jännitettä yllä loppuun saakka ja kerrassaan hieno loppu onkin.
Pidin The Emperor's Soulista paljon ja tämän jälkeen Sandersonin muutkin teokset nousevat asteen korkeammalle lukulistallani.
Pitää ottaa tämä oitis paikalla ohjelmaan, Sandersonin Elantris oli muistaakseni todella hyvä.
VastaaPoistaMinun suunnitelmiin kuuluu puolestaan Elantris. Yksittäisenä kirjana se houkuttelee enemmän kuin Mistborn-sarja.
PoistaJotkut ovat väittäneet, että esikoisromaanina Elantris on Sandersonin muuta tuotantoa heikompi, erityisesti proosan osalta. En ole itse lukenut kirjailijalta mitään Ajan pyörän ulkopuolelta, vaikka Mistborn-triloga löytyy hyllystäni. Itse asiassa yksittäinen teos Warbreaker vaikuttaa kiinnostavimmalta. Ensi vuodeksi lupailtu Dangerous Women -antologia tulee sisältämään pienoisromaanin Brandonilta, viimeistään silloin tutustun miehen omaan kerrontaan ilman Jordanin vaikutusta.
VastaaPoistaAina välillä hämmästelen sitä, että Sandersonilta ei ole suomennettu mitään. No en odota arvioimiesi lyhyiden tarinoiden kääntämistä, vaan kirjailijan menestysromaanien. Toisaalta kotimaiset kustantajat tuntuvat välttelevän aikuiskirjallisuudeksi luokiteltua kaupallista eeppistä fantasiaa, emme ole saaneet suomeksi Peter V. Brettiä (The Demon Cycle), Trudi Canavania (The Black Magician Trilogy) tai Brent Weeksiäkään (The Night Angel Trilogy). Kirjojen paksuus ja sarjamuoto saattavat vaikuttaa.
Olen kuullut samaa Elantrisista, ja Sanderson on varmastikin The Emperor's Soulissa jo huomattavasti kehittyneempi kirjailija siihen verrattuna. Maailma ja taikuudenlaji vaikuttavat kuitenkin kiinnostavilta. Warbreaker löytyy hyllystäni, joten sekin voisi olla hyvä pidemmän tuotannon aloituskirja.
PoistaHmmm. Miksei kukaan käännä muuten pienoisromaaneja... The Emperor's Soulkin taitaa painettuna versiona olla kuitenkin lähes 180-sivuinen.
Minusta tuntuu, että pienoisromaani on minulle kaikkein paras formaatti – ei ehdi kyllästyä ja kuitenkaan tarina ei jää liian lyhyeksi, kuten novelleissa saattaa joskus käydä. Englanniksikin menee tällaiset lyhyemmät paremmin. Pitää laittaa tämä korvan taakse.
VastaaPoistaPienoisromaani on tosiaan erinomainen formaatti, kelpaa kyllä minullekin. Viime vuosina on tullut vastaan joitain jopa loistavia tarinoita tässä mitassa.
Poista