Daniel H. Wilson: Robopocalypse

Robopocalypse (2011) on kirja, jota on hehkutettu suurin piirtein jo ennen kuin se oli valmis. Spielberg hankki elokuvaoikeudet ja muut kuuluisat kirjailijat kirjoittivat innokkaita kehulauseita edistääkseen markkinointia. Päätin ottaa robotiikan asiantuntijan Daniel H. Wilsonin kirjan lukulistalle viime vuonna Kirjasta elokuvaksi – tulevaa tuotantoa 2 -katsauksen jälkeen, mutta niinpä vain meni melkein puolitoista vuotta ennen kuin sen lopulta sitten luin. Kolmannessa kirjasta elokuvaksi -kirjoituksessa kerroin produktion edenneen ja nyt sitten uutisoitiin, että Spielberg on kiinnittänyt elokuvaan näyttelijät Anne Hathawayn, Chris Hemsworthin ja Ben Whishawn. Kuvaukset alkavat ensi vuoden alussa ja valkokankaalla leffa nähdään huhtikuussa 2014. Liitän kirjan science fiction -haasteeseen, kategoriaan 7. (robotit).

Lähitulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat tottuneet automatiikkaan ja robotit hoitavat kotitaloustehtäviä ja ovat mukana turvallisuus-, valvonta- ja rauhanturvatehtävissä. Robotiikkaa ja pitkälle kehitettyä automatiikkaa löytyy muun muassa myös lasten leluista, puhumattakaan aikuisten leluista, autoista. Vaan jossain vaiheessa itseoppiva tekoäly toteaa ihmiskunnan olevan tuhoisan ja päättää ottaa maailman haltuunsa ja päivittää kaikkiin online-systeemeihin ja verkon sekä satelliittien ulottuvissa oleviin tietopiireihin uudet ohjelmat. Ihmisestä tulee sen vihollinen, joka pitää saada tuhotuksi tiettyyn pisteeseen saakka. Kelpaa ihminen toki työvoimaksi ja tutkimuskohteeksi. Alkaa ihmiskunnan taistelu kaikkea luomaansa tekniikkaa vastaan.

Tarinaa kerrotaan raportin tyylillä välähdyksinä eri kertojahahmojen kautta. Cormac Wallace on tarinan koostaja ja aktiivinen osapuoli, joka purkaa löytämänsä mustan laatikon tietoja ihmisille tiedoksi ja historiankirjoitukseksi uudenlaisesta sodasta. Muita hahmoja ovat mm. Perezin perhe ja erityisesti Mathilda-tytär, englantilainen internetvelho Lurker ja alkuperäisamerikkalainen Lonnie Wayne Blanton. Tarina jakautuu tekoälyn syntyyn ja kehitysvaiheeseen, Nolla-hetkeen, jolloin valta vaihtuu ja lopulta sodan tapahtumiin Japanissa, Englannissa, Lähi-Idässä ja Amerikassa. Kaikki kertojalinjat muodostavat kokonaisuuden, joka päätyy yhteen lopputulokseen. Vaikka en ole lukenut World War Z -kirjaa vielä, niin arvostelujen perusteella tiedän sen olevan dokumenttimainen kokoelma ihmisten haastatteluja. Niinpä lukiessani Robopocalypsea heräsi mielleyhtymä tähän teokseen ja välillä jopa taistelin vastaan mielikuvaa roboteista zombeina.

Robopocalypse on suoraan sanottuna tylsä ja pinnallinen kirja. Sen hahmoista puuttuu syvyys ja herkkyys, vaikka kirjailija muuten uskaltaa hyödyntää etnisiä ryhmiäkin. Siitä huolimatta kirjassa ei näy aitoja kulttuurisia piirteitä, vaan se on tekodramaattista pullamössöä amerikkalaisella asenteella. Kirjaa etenee vauhdikkaasti, koska se on pätkitty kohtuullisen lyhyisiin osioihin. Jouduin silti koko ajan vastustamaan kiusausta hyppiä joidenkin osioiden yli. Jokainen osio tuntuu päättyvän järisyttävään lausuntoon, kuinka suuri merkitys kullakin hahmolla oli robottisodassa, mutta niitä lausuntoja ei lunasteta kertomuksen sisällössä siinä mittakaavassa kuin voisi odottaa.

I didn’t ask for this and I don’t want to do it, but I know in my heart that somebody ought to tell their stories. To tell the robot uprising from beginning to end. To explain how and why it started and how it went down. How the robots came at us and how we evolved to fight them. How we suffered, and oh god did we suffer.

Kirjailija liioittelee ja pärisyttää rumpuja jännityksen kohottamiseksi, mutta lopulta vain sitten toteaa tylsästi lopputuloksen, tai jotain sinne päin. Todellisista kärsimyksen tunteista ei ole tietoakaan, ne ovat päälle liimattuja sanoja.

Kirja on jo sellaisenaan elokuvan käsikirjoituksen kaltainen, ainakin alussa, ja osin jopa kuvailee miljöötä samalla tavoin, enkä voinut olla miettimättä, josko kirjailija on sortunut sisällön syventämisen sijaan pohtimaan, miltä mikin kohtaus näyttää valkokankaalla. Tarinassa ei ole mitään uutta tai omaperäistä, mitä Terminaattori, Sotaleikit, Matrix tai lukuisat milloin minkäkin uhkan edessä ihmiskunnan selviytymisestä kertovat kirjat eivät olisi tuoneet jo luettavaksi ja katsottavaksi. Kaiken lisäksi huomattavasti paremmin. Robopocalypsen paras anti on, että se muistuttaa kaikesta teknologiasta, josta olemme jo nyt riippuvaisia, mutta ehkä suurin osa on sen tiedostanut ilman tätä kirjaakin? En pitänyt Robopocalypsesta, enkä suosittele sitä kelleen luettavaksi. Elokuvakaan ei pahemmin innosta lukukokemuksen jälkeen. Ja jos jatkoa on tulossa, kuten voisi kirjan lopusta päätellä, niin en ota enää lukulistalleni.

 Science fiction -haaste