tiistai 28. helmikuuta 2012

Ursula K. Le Guin: Harhakaupunki

Harhakaupunki on Ursula K. Le Guinin Hainilaisen sarjan kolmas kirja, joka julkaistiin alunperin vuonna 1967 nimellä City of Illusions. Käännös ilmestyi reilu viikko sitten. Olen nyt lukenut sarjan kaikki muut kirjat paitsi novellikokoelman Four Ways to Forgivenessin ja kokonaiskuva maailmasta aukesi yllättäen vasta tämän viimeisimmän suomennetun kirjan myötä, vaikka se onkin sarjan keskeltä. Kolme ensimmäistä kirjaa luo kokonaisuuden, johon Le Guinin varsinaiseksi mestariteokseksi luokiteltu Pimeyden vasen käsi ja sitä seuraavat Maailma, vihreä metsä sekä Osattomien planeetta pohjaavat.

Muistinsa menettänyt mies saapuu Maan syrjäiseen kylään. Hänen poikkeuksellinen ulkonäkönsä saa kyläläiset epäilemään, että mies on joko Shing, valheilla hallitseva vihollinen, tai jostain Maan ulkopuolelta saapunut muukalainen, jolla on tehtävä. Ystävällisten kyläläisten parissa viihtyvä Falkiksi nimetty mies ei voi jäädä aloilleen, vaan lähtee matkalle kohti Shingien hallitsemaa Es Tochin kaupunkia, jotta unohduksissa oleva menneisyys paljastuisi ja hän löytäisi vastauksia. Kun Falk viimein saapuu valheiden kuninkaiden luo, ei hänen etsintämatkalla kokemansa vaarat ole suinkaan vielä ohitse. Totuuden löytäminen valheiden keskeltä voi viedä hengen.

Arvostukseni Ursula K. Le Guinin tuotantoa kohtaa kasvaa mitä enemmän luen hänen teoksiaan. Kyseessä ei ole välttämättä niinkään minkään yksittäisen kirjan hienoudesta, vaan siitä kokonaisuudesta, joka kertoo kirjailijan omaperäisyydestä ja -leimaisuudesta ja myös rohkeudesta, joka voimistuu kirja kirjalta. Le Guin yhdistää ajoittain hienovaraisesti fantasiamaista tyyliä science fictioniin ja hänen antropologinen otteensa yhteisöjen kuvauksessa on tavaramerkki. Harhakaupunki sijoittuu tapahtumiltaan aikaan useita sukupolvia Maanpakolaisten planeetan (arvostelu) tapahtumien jälkeen ja näillä kahdella kirjalla on voimakas yhteys. Kun tuo yhteys avautuu tarinan edetessä, se nostaa tarinan uudelle tasolle ja kohottaa kokonaiskäsitystäni myös Maanpakolaisten planeetasta. Olin iloinen huomatessani, että evoluutioon liittyvät huomioni edellisessä kirjassa osuivat kohdilleen ja lajien kehitys ja eristyneisyys, jotka voimistuvat sarjassa vielä jatkossakin teemoina, nousevat yhä selvemmin esille.

Harhakaupunki on kahta aiempaa osaa ehyempi kokonaisuus, se ei tunnu osioista kootulta. Kirjan loppupuolella esiintyvää psykedeelisyyden kuvausta voisi pitää kirjoitusajankohtaan viittaavana, mutta se ei millään lailla pomppaa tekstistä liikaa esille. Harhakaupungin vuoropuheluissa on havaittavissa nykyisestä poikkeavaa tyyliä, mutta muuten kirja on yllättävänkin ajaton. Se on kestänyt hyvin 45 vuoden ajanhampaiden kaluamisen. Edeltävään osaan verrattuna kirjassa esiintyy hieman enemmän teknologian kuvausta, mutta mistään kovasta science fictionista ei voi puhua. Ansibeli, joka saa entistä enemmän huomiota (mainittiin ensimmäisen kerran Rocannonin maailmassa (arvostelu)), on keksintönä lähellä sydäntäni.

Käännöksestä on hieman annettava miinuksia, sillä kirjaan on jäänyt useita huolimattomuusvirheitä. Esimerkiksi kääntäjä ei ole ilmeisesti ollut varma suomalaistaako Ranya-nimen Ranjaksi vai ei ja kirjaan on jäänyt molempia muotoja. Lisäksi kannesta jälleen kerran moitteita. Maanpakolaisten planeetan kohdalla jo ihmettelin kirjaan liittymätöntä kuvakirjastosta temmattua kuvaa lippalakkiporukasta ja nyt kirjan kansi on aika kaukana kuvatusta vihertävästä kaupungista. Le Guinin maailma on karun kaunis ja vieläpä kauniisti kuvattu, ei mikään yhdistelmä vaaleanpunaiseksi värjättyä itäblokin hylättyä tehdasaluetta ja lähiökerrostaloa. Näistä seikoista huolimatta on enemmän kuin hienoa, että käännös tehtiin. Siitä kiitos.

Harhakaupunki on kolmesta ensimmäisestä Hainilaisen sarjan kirjasta onnistunein teos kokonaisuudessaan. Varsinkin lopun erinomaisuus sai minut päättämään, että luen muut hamassa menneisyydessä lukemani aiemmin suomennetut osat uudelleen. Nyt kun koko sarja on periaatteessa ilmestynyt kokonaan suomeksi, suosittelen siihen tutustumista alkuperäisessä englanninkielisessä ilmestymisjärjestyksessä.

1 kommentti:

  1. Vuodatuksesta kopioidut kommentit:

    marjis kirjoitti 28.02.2012 - 08:22
    Olimme näköjään ihan samassa aikataulussa tämän kirjan kanssa. Ja lisäksi olimme kirjasta myös pitkälti samaa mieltä. Ihailuni Le Guinia kohtaa vain kasvaa koko ajan. :)

    Ahmu kirjoitti 28.02.2012 - 20:18
    Selvästi taas menossa lukulistalle tämäkin. Minulla on nyt kesken Gaimanin Neverwhere, joka ei ihan tunnu lähtevän lentoon. Noh, Gaiman on kanssani vuoteessa ja sohvalla luen Korppien kestejä, joten voit arvata kumpi vetää enemmän, sohva vai vuode ;)

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...