Iain M. Banks: Pelaaja

Iain M. Banksin Pelaaja on toinen Kulttuuri-sarjan kirja, joka julkaistiin englanniksi vuonna 1988 nimellä The Player of Games. Suomennos ilmestyi kuusi vuotta myöhemmin. Ensimmäinen Kulttuuri-kirja Muista Flebasta (arvostelu) teki vaikutuksen, ja sen jäljillä olen päättänyt lukea muutkin samaan maailman sijoittuvat teokset.

Jernau Gurgeh on Kulttuurin taitavimpia pelaajia, joka kuitenkin on kyllästynyt menestykseensä. Hän tulee houkutelluksi pelissä huijaamiseen ja joutuu siten kiristyksen kohteeksi. Kun hänelle tarjotaan matkaa Azadin imperiumiin osallistumaan sikäläiseen peliin, Gurgeh suostuu osittain välttääkseen skandaalin ja osittain mielenkiinnosta outoa peliä ja sen antamia haasteita kohtaan. Mukanaan ainoastaan pieni robotti Flere-Imsaho, Gurgeh matkaa vuosia älyaluksellaan Imperiumin Eä-planeetalle opiskellen uutta peliä, joutuen yhä enemmän sen pauloihin. Peli osoittautuukin voimakkaammaksi ja vaativammaksi kuin Gurgeh tiesikään, mutta luopumista hän ei harkitse, vaikka se veisi hänet hengenvaaraan.

Banks on keksinyt erinomaisen taktisen kolmiulotteisen pelin, joka paitsi tuntuu luettuna uskottavalta, on myös sisällöltään sanomallinen. Peli on Imperiumin yhteiskuntarakenteen säätelevä tekijä. Sen kautta määräytyy kunkin sosiaalinen asema ja pelaajien kautta se heijastuu myös Imperiumin arvoihin ja toimintoihin, joissa vahvuus ja alistaminen ovat valttia. Peli ilmentää pelaajan poliittisia ja aatteellisia arvoja, sekä persoonallisuuden piirteitä.

Pelaaja on melkoisen synkkä kirja. Diktatuurisen Imperiumin planeetan kuvaus on ajoittain karmeaa luettavaa, sillä siellä ihmisarvo on mitätön ilman pelin antamaa statusta. Silti, vaikka kyseessä on fiktiivinen maailma, sen vastineita löytyy kotomaapallommekin historiasta. Azadin vastapainona Kulttuuri, joka esitetään lähes utopistisena yhteiskuntana, ei sekään ole virheetön tai viaton. Pelaajassa ei kuitenkaan löydy Muista Flebasta -kirjan tavoin itsekriittistä kirjoitusta Kulttuurista, vaan se on enemmänkin upotettu kontekstiin, jos sitä on. Muista Flebasta -kirjaan nähden Pelaaja on rakenteeltaan yhtenäisempi ja tasaisempi. Toisaalta siitä puuttuu ilotulitusmainen avaruussinfonian tuntu. En osaa sanoa kumpaa pitäisin parempana, molemmat kirjat ovat erinomaisia lukukokemuksia. Pelaajassa on reippaasti keventävää huumoria, etenkin Banksin käyttämissä älykkäiden avaruusalusten nimissä, kuten Joustava käytös, Tietenkin Rakastan Sinua Vielä, Lue Ensin Käyttöohje ja Se Hienovaraisuudesta, jotka vetävät suupielet väkisin ylöspäin. Lisäksi Imperiumin lehdistön kirjoitukset ovat huvittavia, joskin propagandistisia.

Pelaaja kannustaa jatkamaan Kulttuuri-opusten lukemista. Siirryn lukemaan sarjaa englanninkielellä, joten seuraavana on vuorossa pienen tauon jälkeen Use of Weapons eli Aseiden käyttö.