Genevieve Valentine: Mechanique: A Tale of the Circus Tresaulti

Mechanique: A Tale of the Circus Tresaulti on tänä vuonna ilmestynyt Genevieve Valentinen esikoiskirja. En enää muista mikä tai kuka sai minut ekirjan ostamaan, mutta olen iloinen hankinnastani, sillä Mechanique on ehdottomasti yksi vuoden positiivisimmista yllättäjistä. Kirjan kansikin on kaunis.

Sodanjälkeisessä maailmassa, rauniokaupunkien ja säteilyn jätemailla, muurien suojissa pysyttelevien, yhä sotaa käyvien kaupunkiyhteisöjen välimaastossa kiertää ja esiintyy erikoinen sirkus, joka ei samaan kaupunkiin pysähdy kahdesti ihmisiän aikana. Siinä missä ihmisten elinaika on lyhyt, sirkuslaiset elävät pitkään, nuorina, mutta ei haavoittumattomina. Heidän kehonsa ovat lihaa ja metallia; luut korvattu kuparilla, kädet tai jalat tai jopa keuhkot mekaaniset. Sirkusta johtaa Boss, nainen, joka pitää lankoja käsissään ja sirkusta koossa, mutta jonka taustalla on oma tragediansa. Sirkuslaisten kesken käydään synkkää kilpailua elämästä ja kuolemasta, heidän välillään on kiduttavaa tunteiden hiljaista paloa. Mutta myös hallituksen mies on kiinnostunut sirkuksesta ja etenkin Bossista ja hamuaa hänen salaisuuttaan muodostaen uhkan, joka saattaa hajottaa sirkuksen.

On aina onni, kun vastaan tulee kirja, joka on niin vangitseva, ettei sitä voi laskea käsistään. Mechanique on minulle sellainen, pieni wow-elämys. Mechanique on tummasävyinen, paikoin jopa pudistuttava, raadollinen, katkera, epätoivoinen steampunk-tarina, mutta hyvänen aika! kuinka kauniisti se on kirjoitettu. Valentine kertoo tapahtumista vihjaillen, lukijaa hienovaraisesti johdatellen. Teksti on kiusoittelevaa, se houkuttelee eteenpäin – luvassa on vielä jotain katsomisen arvoista. Hyvä yleisö – pysykää sirkus Tresaultin katsomossa ja ihastukaa. Hämmästykää.

Valentinen hahmot ovat erinomaisesti kuvattuja. He ovat rikkonaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan karmean askeleen tullakseen osaksi sirkusta, tyydyttääkseen omat kunnianhimonsa, ollakseen osa jotain. Kirjan rakenne on haastava, mutta ainakaan itse en kokenut tyyliä sekavaksi tai lukukokemusta heikentäväksi. Hahmoja kuvataan pääasiassa ulkopuolelta. Merkittävin havainnoitsija on apupoika George mekaanisine jalkoineen, mutta myös kirjailija itse ottaa välillä havannoijan roolin. Hän on itse kokenut huomioitsija, siinä missä George on naiivi, kasvaen rooliinsa tarinan edetessä. Ajoittain tarinaa viedään menneisyyteen valottamaan sirkukseen johtaneita tapahtumia. Mitään ei kuitenkaan selitetä puhki, vaan Valentine jättää sirkuksen ylle leijumaan salaperäisyyden maagisen hunnun. Mechanique ei ole tavanomainen kirja. Vaikka sirkus on aiemminkin houkutellut kirjailijoita tummanpuhuviin ja pelottaviin tarinoihin, pidin Valentinen steampunk-lähestymistavasta. En tiedä kuinka paljon se synkkyydellään viehättää taas yleensä viktoriaanisesta ympäristöstä kiinnostuneita subgenre-lukijoita, mutta dystopia-teema on tänä päivänä ainakin kovin suosittu. Minut Mechanique lumosi tavalla, johon en muista yhdenkään sirkusaiheisen tarinan aiemmin kyenneen. Kirja ei ole täydellinen. Hahmojen tuntemuksien kuvauksissa on mm. hieman toistoa, mutta esikoiskirjassa ne ovat pieniä heikkouksia. Kieli on kaunista, tosin esimerkkilainaukset eivät tekisi niille oikeutta, joten suosittelen lukemaan kirjan kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Prime Booksin kautta sen saa e-kirjana vieläpä alle 4 eurolla. Kannattaa tutustua myös Circus Tresaultin -kotisivuun. Genevieve Valentine on kirjailija, jota aion ehdottomasti seurata jatkossakin.

Aakkoshaasteen V-kirja.