Tarina sijoittuu lumen vuoksi saarroksiin jäävään, muutenkin valtateiden varsilta syrjässä sijaitsevaan majataloon, jonka omistaa Christmasin perhe. Siitäpä paikka on nimensäkin saanut. Joulun aika on taloudellisesti tärkeää aikaa pienelle majatalolle, jonka lainojen eräpäivät lähestyy. Tuleva joulu näyttää synkältä, kun matkustajat ovat peruuttaneet tulonsa hankalan kelin vuoksi. Yhtä-äkkiä ovelle ilmestyy kuitenkin joukko hieman outoja matkaajia, joista yhtä lasta majatalon isäntä ja poika eivät tiedosta edes nähneensä, vaikka äiti on tämän kanssa jutellutkin. Oudon joukkion tuomat tulot ovat pelastava tekijä perheen joulussa, mutta se ei ole ainoa mitä he tarjoavat läsnäoleville.
Kirja alkaa jännittävissä asetelmissa kun oudot vieraat saapuvat mystisellä tavalla. Koko lyhyen tarinan ajan tihennetään tunnelmaa, että niskakarvatkin jo alkavat pikkuhiljaa reagoimaan. Sitten kirjailija kuvainnollisesti sanoen rätkäisee vetelästi haalean märällä rätillä lukijaa ja lopettaa tarinan siten, että jäljelle jää wtf-olo. Kaipa tässä nyt sitä joulun todellista sanomaa jaettiin, mutta kyllä vähän jäi sellainen moitituksi tulleen tunne. Tokihan jokainen lukija saa itse päättää miten lopun tulkitsee, mutta sanonpahan vaan, että metsään mentiin ja muutenkin kuin joulukuusta hakemaan. Viime jouluna luin Adam Robertsin I am Scrooge: A Zombie Story for Christmas (arvostelu), joka sekään ei kauhean joulutunnelmaa kohottava ollut, mutta toissajouluksi lukemani Connie Willisin Miracle and Other Christmas Storiesissa (arvostelu) oli sesongin meininkiä enemmänkin. Koskapa en voi suositella Wolfen pikkutarinaa joululukemiseksi hyvällä omallatunnolla, kun siinä ei ole Robertsin tarinan sisältämää huumoriakaan ilahduttamaan, niin palaan huomenna blogiini toistamiseen viime hetken suositusten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!