Minulla on lippu Harry Potter ja kuoleman varjelukset 2 -leffan tiistain ja keskiviikon välisen yön näytökseen. Torstaina Lontoossa oli elokuvan maailmanensi-ilta. Kun katsoin J.K. Rowlingin ja Potter-kolmikon, Daniel Radcliffen, Emma Watsonin ja Rupert Grintin tunteikkaita kiitospuheita, silloin se iski: haikeus.
Siitä on kutakuinkin tasan kymmenen vuotta, kun ostin ensimmäiset Harry Potter -kirjani ja uppouduin maailmaan, josta ei ole ollut paluuta. J.K. Rowling on kirjailija, jolla on ollut eniten vaikutusta henkilökohtaiseen elämääni ja asenteisiini. Kirjailijat voivat vaikuttaa. Silti en olisi uskonut kuinka voimakkaasti viimeisen elokuvan lähestyminen vaikuttaisi. Sarjan viimeisen kirjan lukeminen vuonna 2007 aiheutti tyhjän olon ja se oli ymmärrettävää. Tänään, kun katsoin alle linkittämäni YouTube-videon, olen käynyt läpi koko tämän kymmenen vuotta Potter-faniutta. Vuonna 2009, kun sain J.K. Rowlingin nimikirjoituksen, kirjoitin blogissani seuraavaa:
"Vuonna 2001, kun en erityisesti lukenut vielä fantasiaa tai science fictionia, ostin heräteostoksena marketista neljä hassunnäköistä kirjaa tietämättä millaisista tarinoista oli kyse. Kirjojen nimissä oli jotain tuttua, olin nähnyt surffaillessani jossain nimen Harry Potter. Ensimmäisen kirjan jälkeen olin koukussa ja luin siltä istumalta loputkin kolme. Velhopoika Harry Potterin ympärille oli jo silloin muodostunut virkeä fandom, joka vain kasvoi ja kasvoi. Mitä enemmän perehdyin kirjailija J.K. Rowlingin elämään ja hänen kirjoittamiinsa kirjoihin, sitä enemmän arvostin häntä. The Order of the Phoenixin ilmestymisen jälkeen päätin vihdoin itsekin osallistua fandomtoimintaan, vaikka aluksi hieman arastelin sitä, koska olin selkeästi vanhempi kuin muut tuntuivat olevan. Olin jo kuitenkin hehkuttanut kirjoja lähipiirissäni, eikä kukaan jakanut innostustani, joten oli aika siirtyä siihen joukkoon, jossa minua ei pidetty kummajaisena, eikä minua kehotettu kasvamaan aikuiseksi :) Fandom vei mukanaan ja pian huomasin tapaavani muita Potter-faneja, pukeutuvani viittaan ja heiluttelevani taikasauvaa. Toimin Harry Potter -faneissa uutispöllönä ja Vuotavassa Noidankattilassa Aurorina. Kirjoittelin teorioita siitä mitä sarjassa mahdollisesti tapahtuu myös omalle HP-teoriat sivustolleni.
Kutsuin J.K. Rowlingin kaksi kertaa välikäsien kautta Suomeen, mutta ymmärrettävistä syistä hän oli kiireinen ja vielä pienten lasten äiti, eikä toive päästä tapaamaan häntä toteutunut. Pienempi toiveeni oli saada nimikirjoitus Rowlingilta, mutta en halunnut painettua kirjettä, vaan aidon nimmarin hänen kirjoittamaansa kirjaan.
Muutamia vuosia sitten, kun Potterit eivät enää olleet "vain lasten- ja nuortenkirjoja", ystäväni ilmoitti minulle, että When You Wish Upon A Star -hyväntekeväisyysjärjestön perustajalla Barbaralla oli suhteita Rowlingiin, ja olisi mahdollisuus hänen kauttaan kertoa suomalaisesta Potter-fanikunnasta ja sen toiminnasta. Barbara vierailee säännöllisesti Lapissa järjestönsä toiminnan puitteissa. Niinpä pistin tarinaa eteenpäin ja jäin odottelemaan palautetta. Viimeisen kirjan jälkeen jättäydyin pois aktiivisesta fanitoiminnasta, mutta Potter-fanius ei tietenkään mihinkään kadonnut. Viime vuonna sain tiedon, ettei Jo ole unohtanut suomalaisia fanejaan, ja tänä vuonna Barbara pyysi saada tavata minut. Hänellä oli mukanaan nimikirjoituksella varustettu kirja J.K. Rowlingilta. Vaikka minulla ei ole ollut mahdollisuutta tavata - ainakaan vielä - itse Rowlingia, niin vihdoinkin minulla on hänen aito nimikirjoituksensa Harry Potter and the Deathly Hallows –kirjassa, ja se merkitsee minulle paljon. Enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan nimikirjoitus.
Ilman J.K. Rowlingia en olisi todennäköisesti avartanut mielikuvitustani Pottereiden lisäksi myös monilla muilla fantastisilla kirjoilla, tavannut ihania ja persoonallisia ihmisiä, jännittänyt radiotoimittajan mikrofonin ääressä mitä tyhmyyksiä suustani päästäisin, kirjoittanut lehtitoimittajalle miksi nelikymppinen lukee Pottereita, seikkaillut Skotlannissa ja Englannissa paikoissa, joihin en tavallisena turistina olisi matkustanut, tavannut muita erinomaisia kirjailijoita ja paljon muuta."
Olen yhä Harry Potter -fani ja tulen varmasti olemaan koko lopun ikäni. Oli muut ihmiset kirjasarjasta, kirjailijasta tai faniudesta mitä mieltä tahansa, mikään ei vie pois minulta niitä upeita kokemuksia ja tuntemuksia mitä kirjasarja on minulle antanut. J.K. Rowlingin sanoin: "The stories we love best do live in us forever …so whether you come back by page or by the big screen, Hogwarts will always be there to welcome you home." Jäähyväisistä huolimatta. Näissä haikeissa tunnelmissa:
Vuodatuksesta kopioidut kommentit:
VastaaPoistaRauno K kirjoitti 09.07.2011 - 15:33
Kaunis jäähyväiskirjoitus. Minulla ei ole ollut onnea saada osallistua minkään teoksen, kirjan tai elokuvan, fanitoimintaan, mutta voin ymmärtää miten syvän yhteisöllisen vaikutuksen se voi tehdä. Olen iloinen puolestasi, että uskalsit rikkoa ennakkoluuloja ja sait sen kautta kuvaamiasi hienoja kokemuksia.
Raija kirjoitti 09.07.2011 - 16:07
Awww... olet aina niin kohtelias ja kannustava. Kiitos :)
Ahmu kirjoitti 09.07.2011 - 19:30
Ymh... Tulee melkein tippa silmään. En ole koskaan ollut Potter -fani siinä mielessä että olisin nimenomaan fanittanut kirjoja, mutta ne ovat olleet tietyllä tavalla merkittävä asia minulle lukijana, ja muuttaneet käsitystäni kirjallisuudesta.
Jännä jäädä odottamaan tuleeko Rowlingilta enää uusia kirjoja. Melkein pelottaa ajatella koko asiaa, kun taustalla on tuollainen kirjasarja...ilmiö.
Raija kirjoitti 09.07.2011 - 21:36
Toivottavasti Rowling julkaisee jotain. Ja mielellään erilaista. Hän vaihtoi juuri agenttia, joten ehkä uusia tuulia on puhaltamassa, eikä kaikki liity Pottermore-sivustoon.
Jussi kirjoitti 10.07.2011 - 12:43
Hieno kirjoitus! Minä en ole koskaan fanittanut Pottereita, mutta pidän sarjasta. Kolme viimeistä osaa luin heti alkukielisten kirjojen ilmestyttyä, ja Goblet of Firekin tuli käytyä läpi englanniksi ennen suomennoksen julkaisua. Romaanien uudelleenlukua en kyllä ole koskaan harkinnut.
Minulla on erikoinen muisto Rowlingin sarjaan tutustumisesta. Luin nimittäin ensimmäisen Potterin alusta loppuun istuessani superruuhkaan jämähtäneessä autossa Slovakian ja Unkarin rajalla kesällä 2000. Kesti monta tuntia, ennen kuin jono pääsi yhtään eteenpäin. Samalla lomamatkalla luin myös toisen ja kolmannen osan.
Raija kirjoitti 10.07.2011 - 17:37
Tuollainen erikoinen lukuhetki jää mieleen :) Viisasten kivi onkin sen verran lyhyt ja sujuvakerronnainen kirja, että sen saa muutamissa tunneissa luettua.
Lorainne kirjoitti 14.10.2011 - 16:17
Eksyin blogiisi sattumalta, ja mielenkiinnosta klikkasin J.K. Rowling -kategoriaa. Kyllä oli silmät pudota päästä, kun bongasin sanat "Harry Potter -faneissa uutispöllönä ja Vuotavassa Noidankattilassa Aurorina"! :D Taisinkin jo tajuta, kuka oikein olet. :)
Ihana kirjoitus, samanlaiset haikeat fiilikset täälläkin. Ja tippa tuli linssiin videota katsellessa.
Raija kirjoitti 14.10.2011 - 16:40
Lorainne, Kiva, että eksyit :)
Jep, olen yhä Vuotiksessa Mariapaigena läsnä, vaikkakaan en ole ollut aikoihin aktiivi. Silloin tällöin piipahdan katsomassa kuulumisia.