Finncon 2011 satoa

Science fiction ja fantasia -harrastajan Suomen suven suurtapahtuma eli Finncon 2011 pidettiin Turussa viime viikonloppuna ja tulihan siellä taas vaihteeksi pistäydyttyä. Tämän vuoden kunniavieraina olivat kanadalainen Nalo Hopkinson ja englantilainen Richard Morgan.

En voi sanoa kumpaisenkaan kirjailijan tuotannon olevan kovinkaan tuttua, sillä Morganilta olen lukenut vain kolme kirjaa ja Hopkinsoniin en suunnitelmistani huolimatta ehtinyt perehtyä kuin yhden kirjan verran. Toki aion molemmilta kirjailijoilta lukea vielä jatkossakin kirjoja. En tehnyt sen kummemmin mitään muistiinpanoja kirjailijoiden sanomisista, mutta perjantain On Writing -paneelissa kumpainenkin tunnustautui olevansa epäjärjestelmällisiä kirjailijoita, joilla ei ole varsinaista rutiiniaikataulua (esim. klo 9-17), vaan he kirjoittavat siellä missä milloinkin näppäimistön äärellä sopivasti ovat ja inspiraatio iskee. Kumpainenkin myönsi paukuttaneensa deadlinejaan, mutta kiittelivät ymmärtäväisiä kustannustoimittajiaan. Minulle tuli tunne pitempään kuunnellessa, että ovatpahan harvinaisen samanmyönteisiä kirjailijoita nämä kaksi, vaikka edustavat eri lähtökohtia, sukupuolta ja kulttuuria.

Molemmat kirjailijat antoivat ystävällisesti nimmarinsa kirjoihini. Kun seuraavana päivänä näin Nalon uudelleen olin ihan varma, että jotain muutosta oli tapahtunut. Tässä vielä kuva Nalosta perjantaina... palaan muutokseen myöhempien kuvien yhteydessä.

Lauantaina ohjelmassa oli pari kiinnostavaa kirjallisuuspalkintoihin liittyvää paneelia: Tähtifantasia-palkinnon julkaisu ja sitä edeltävä varjoraatipaneeli ja englanninkielinen Hugoehdokas-paneeli.

Tähtifantasia-palkinnon varjoraati (vas. Marko Kivelä, Marianna Leikomaa, Sari Polvinen ja Sini Neuvonen) varsinaisen valitsijaraadin puh.joht. Jukka Halmeen johdolla ruoti tämän vuoden ehdokkaita värikkäällä tavallaan, jota on aina hauska seurata. Tänä vuonna raati kohtalaisen selkeästi oli Steph Swainstonin voiton kannalla ja jonkin verran protestointiakin esiintyi kun Jukka sitten julkisti viralliseksi voittajaksi Andrzej Sapkowskin Viimeisen toivomuksen (virallinen lehdistötiedoteteksti ja täälläpä vielä minun arvosteluni kirjasta). Vaikka Swainstonin Kuolemattomien kaarti (arvostelu) oli hienoinen suosikkini ehdokkaiden joukosta, niin olen Sapkowskin voittoonkin tyytyväinen. Kirja oli varsin hyvä lukukokemus.

Hugoehdokas-paneelin (vas. Tommi Persson, Jukka Halme, Marianna Leikomaa ja Cheryl Morgan) keskustelu oli sekin hauskaa seurattavaa, vaikka kaikkia kategorioita siinä ei ehditty käsittelemäänkään. Panelistit olivat varsin suorasanaisia arvioinneissaan; utterly rubbish -ilmaisua käytettiin ainakin parin tuotoksen kohdalla. Olin iloinen, että omat arvioni ja mietteeni Hugo-ehdokkaista löysi yhtenevyyttä panelistien joukossa. Pääkategorian voittoa uumoiltiin Connie Willisin Blackout/AllClearille, joskin Ian McDonaldin The Dervish Housen katsottiin ansaitsevan sen mielummin. Kij Johnsonin Ponies herätti selkeästi eriäviä mielipiteitä ja ne muutamat lytätyt teokset löytyvät kategoriasta, josta minäkään en löytänyt yhtään Hugon-arvoista kirjoitusta.

Sunnuntaiaamu alkoi ohjelmalisäyksenä mukaan tulleen, Petri Hiltusen (oik. laita) hienosti vetämän Definitiivisen huumepaneelin kera. Keskustelu oli kuvamateriaalin kera mielenkiintoista, ajoittain asiallista ja asiantuntevaakin, erit.kiitos Vesa Sisätön (vas.laita) ja yleisökin pääsi osallistumaan siihen. Loppuiltapäivä kului jälleen kunniavieraiden parissa.

Tulin Hopkinsonin ja Morganin yhteiskeskusteluun kesken kaiken ja en ihan päässyt kärryille mistä oli kyse, mutta lukutilaisuudet olivat varsin onnistuneita. Morgan luki katkelmat Black Manista (Musta mies) ja Altered Carbonista (Muuntohiili). Pienen alkukangertelun jälkeen hän pääsi vauhtiin ja näytti kovasti nauttivan teksteistään. Nalo Hopkinson luki novellinsa The Easthound, joka julkaistaan Ellen Datlowin ja Terri Windlingin toimittamassa After-antologiassa ensi vuonna. Tarina oli varsin tiheätunnelmainen ja mielenkiintoinen. Minusta kirjailijoiden lukutilaisuudet ovat aina kiehtovia, sillä jotkut kirjailijat ovat myös varsin hyviä esittämään tuotoksiaan. Hopkinsonkin pisti välillä laulaen. Ellen Kushner oli tosin viime vuonna Finnconissa ihan omaa luokkaansa siinä suhteessa.

Ja sitten se muutos Nalo Hopkinsonissa perjantain ja seuraavan päivän välillä. No, hiukset. Kampaus muuttui lyhyemmäksi, kuten kuvista huomaa.

Finncon 2011 sisälsi myös muuta mielenkiintoista ja vähemmän mielenkiintoista ohjelmaa. Olin varsin tyytyväinen tapahtumaan kokonaisuutena tänäkin vuonna, vaikka esim. keskiaikaista musiikkia ei kuultu siellä missä piti ja siihen aikaan kuin piti, eikä missään kerrottu miksi ei. Ensi vuonna taas uusiksi Tampereella ja silloinhan kunniavieraina ovat Lois McMaster Bujold ja Liz Williams.

Lisäys: Oli ihan unohtua... Nalo Hopkinson teki suuren vaikutuksen ja sai minut sanattomaksi lausuessaan nimeni täydellisen suomalaisella tavalla ilman että oli kuullut sitä entuudestaan. Olen tottunut hyvin usein olemaan englanninkielisten mukaan raasha tai raza.