Naomi Novik: Uprooted

Naomi Novik on ennestään tuttu minulle Temeraire-sarjastaan, jota olen lukenut kolmen kirjan verran. Sarjan jatkaminen on kuitenkin jäänyt valtavan kirjatarjonnan alle jo viideksi vuodeksi. Nyt Novik on kuitenkin noussut pinnalle standalone-romaanillaan Uprooted (2015), joka voitti sekä Locus Fantasia että Nebula-palkinnot tänä kesänä. Uprooted on myös Hugo, Mythopoeic, BFSA Holdstock ja World Fantasy -palkintoehdokkaana, joten jokunen meriitti vielä saattaa matkaan tarttua. Nämä palkinnot ja ehdokkuudet antavat ymmärtää, että kirja on hyvä, joten ei sitä voinut jättää lukematta. Tai oikeastaan kuuntelematta, sillä hankin Katy Sobeyn lukeman äänikirjaversion.

Agnieszka asuu idyllisessä kylässä, jonka rajamailla kasvaa pelottava ja vaarallinen metsä. Kyläläiset luottavat voimakkaan velhon, Dragonin, voimiin pitää hirviöt ja vihamielinen taikuus pois heidän keskuudestaan, mutta hintana on luovuttaa määräajoin 17-vuotias tyttö hänelle palvelukseen kymmeneksi vuodeksi. Tytöt eivät koskaan palveluksen jälkeen enää palaa kotikyläänsä jäädäkseen. He ovat muuttuneet ja Dragonin teoista liikkuu monenlaista huhua, vaikka kukaan palveluksessa olleista tytöistä ei niitä myönnäkään. Uuden tytön valintahetki lähestyy ja kaikki ovat varmoja, että Anieszkan ikäluokasta valituksi tulee rohkea, osaava ja kaunis Kasia. Vaan toisin käy ja siitä alkaa Agnieszkan tie taikuuden maailmaan pelottavan Dragonin seurassa ja edessä on suurempia haasteita, kuin nuori nainen olisi osakseen pystynyt kuvittelemaan.

Uprooted on fantasiasatu. Se on synkkä ja verinenkin satu, mutta koko ajan sen sävy on pehmeä. Tarina upottaa lukijansa/kuulijansa maailmaan, joka on tuttu jo lapsuuden ajalta. Se on yhtä aikaa kiehtovan kaunis että myös pelottava. Saduissa usein metsä on pelottava elementti siellä lymyilevine hirviöineen ja niin myös Uprootedissa. Grimmin satujen tyyli tulee väistämättä mieleen ja muutenkin mielikuvat pyörivät paikan (esim. Dvernik, Olshanka) ja ihmisten (Marek, Krystyna, Danka) nimien myötä jossain Itä-Euroopan rajamailla, mitä myös Baba Jagan esiintyminen tarinassa vahvistaa. Eikä kaukana olla Robert Holdstockin Alkumetsästäkään (arvostelu), joten ei ihme, että kirja on ehdolla niin Mythopoeic kuin Holdstock-palkintoihinkin. Maailmaan kuuluu metsän ja kylien lisäksi linnoja, vuoristoseutu, virtaavaa vettä ja viljavat lakeudet. Ja kun kyseessä on taikuus tarvitaan loitsuja sekä kirjoja, joihin on kirjoitettu taikuudesta. Jopa kirottuja kirjoja.

Uprootedin taikuus on villiä, jopa tekijälleen arvoitus. Taikuus on myös kaunista ja Novik kuvailee sitä elävästi. Jäin miettimään kuinka paljon lukukokemukseeni vaikutti äänikirjan lukijan äänensävy ja tapa painottaa asioita. Sobeysta tuli Nieshka ja Sarkan, Kasia ja Marek ja moni muu. Erinomainen lukija. Etenkin hänen tapansa lausua nimet ja loitsut oli varsin kiehtovaa. Olisin toivonut taikuuteen laajempaa variaatiota, mutta sen muuntuvuudessakin oli jo hyvä alku.

Agnieszka on nuorena vahvana naisena hyvä esimerkki riippumattomaksi ja itsenäiseksi kuvatusta hahmosta. Novikille erityisesti pisteitä siitä. Ja sitten miinuksia siitä, että hahmolle kuvattu särmä ei oikein päässyt uskottavalle tasolle, vaikka sitä kerrattiin useaan otteeseen. Ehkä en ollut tarpeeksi vastaanottavainen. Joka tapauksessa tämä seikka jäi pieneksi haitaksi kokonaisuudessa. Uprooted on erinomainen kirja. Se on palkintonsa ja ehdokkuutensa ansainnut ja sille on helppo antaa ääni myös Hugo-äänestyksessä. Jos Novik joskus kirjoittaa jatkoa tähän maailmaan, mitä todennäköisimmin se päätyy lukulistalleni.