Dan Wells: I am Not a Serial Killer

I am Not a Serial Killer on Dan Wellsin vuonna 2009 julkaistu ensimmäinen ja tunnetuin kauhukirja, joka on myös ensimmäinen osa John Cleaver -sarjassa. Lukulistalleni kirja ilmestyi jo vuosia sitten, kun hankin pokkarin. Mutta en saanut sitä luettua ennen kuin sain käsiini äänikirjan ja aloitin kuuntelemisen osana viimeisintä lukumaratonia. John Allen Nelsonin tapa lukea hieman ärsytti koko kirjan ajan, mutta jatkoin sinnikkäästi loppuun. Pokkarista tarkistin lähinnä vain sivumääriä. Kauhugenreen kuuluvana teoksena liitän I am Not a Serial Killerin osaksi Hämärän jälkeen lukuhaastetta, jossa luettujen teosten lukumäärä on nyt 11. Olen muodostanut noitapiirin!

John Cleaver on teini-ikäinen poika, jonka pakkomielteenä on sarjamurhaajat. Sosiopaatiksi määritetty poika haluaisi olla hyvä, mutta sisimmässään hän kamppailee pimeän puolensa kanssa, joka häiritsevästi muistuttaa häntä pakkomielteestään. Eräänä päivänä kaupungissa alkaa tapahtua murhia, joiden uhreilta katoaa ruumiinosia. John alkaa epäillä rituaalista sarjamurhaajaa ja tutkia asiaa omin neuvoin. Hän pääseekin murhaajan jäljille, mutta tämä on jotain muuta kuin John kuvitteli ja tilanteen ratkaisemiseksi hänen pimeä puolensa on ehkä päästettävä valloilleen.

Joskus minua yllättää, miten jotkut kirjat eivät ole päätyneet suomennettavaksi. Wellsin I am Not a Serial Killer on yksi niistä. Ei sillä, että se olisi erityisen hyvä teos, vaan koska se on suosittu ja ainakin USA:ssa myyntimenestys. Luulisi, että Stephen Kingin imussa tämä menestyisi Suomessakin ja on sitä pahempaakin, jopa roskaa, käännetty runsain mitoin. Myös tv-sarja Dexterillä (Jeff Lindseyn kirjoittama hahmo) tuntuu olevan katsojansa, joten ihan ei samanhenkistä touhua kirjana varmaankaan vierastettaisi. I am Not a Serial Killerin pohjalta on tehty myös elokuva, jota näytetään rajoitetusti USA:ssa elokuusta 2016 alkaen. Kansainvälisestä levityksestä en ole kuullut, mutta varmaankin ainakin dvd:lle elokuva päätyy jossain vaiheessa.

Kirjan alku oli epämiellyttävä, sillä Johnin yksinhuoltaja-äiti ja täti omistavat ruumishuoneen, jossa valmistellaan kuolleet haudattavaksi. Wells kuvaa Margaret-tädin ja Johnin tekemää balsamointiprosessia jokseenkin yksityiskohtaisesti. Luonnollista touhua, jota ammatti-ihmiset tekevät työkseen joka päivä ja sellaisen tuntuman tekstistä saakin, että Margaret ja myös Johnin äiti ovat hillittyjä, asiansa osaavia ihmisiä. Alun kuvaus on kuitenkin shokeeraava tavalliselle tallaajalle, kuten on tarkoitettukin.

Tarinan kauhuelementit ovat raakoja ja verisiä sekä toki myös yliluonnollisia. Jännitystä löytyy sopivasti. John kutsuu murhaajaa nimellä demon, joka enemminkin kuvaa symbolisesti hänen omaa sisimpäänsä kuin itse murhaajaa. John on uskottava teini-ikäinen, mutta ärsyttävä hahmona ja varmaankin asia korostuu erityisesti äänikirjan lukijan tulkinnan kautta. Wellsin kirjaa genressään voinee pitää ihan hyvänä, vaikka itselleni kirjoitustyyli on liian töksähtelevä. Kyseessä on YA-teos, sitä on kuitenkin markkinoitu myös aikuisille erikseen. Annan Wellsille erityispisteitä siitä, että hän ei ole nuorille suunnatussa kirjassa mitätöinyt eikä vähentänyt aikuisten asemaa, vaan varsinkin kuvaa Johnin äidin hyvin lämpimästi ja realistisesti. Tässä hieman koomisiakin piirteitä sisältävässä kauhukertomuksessa myös rakkaudella on oma sijansa.

Alla vielä elokuvan ensimmäinen trailer. Kyllä se varmastikin tulee katsottua, jos mahdollisuus ilmaantuu.