Nuori juuri kihlattu lordi Penric osuu sattumalta matkatessaan paikalle, jossa iäkäs nainen on kuolemaisillaan. Nainen on Bastard-jumalan temppelin pyhiä, joka viimeisellä hengenvedollaan siirtää mystiset voimansa Penriciin. Ja sekös muuttaa Penricin elämän kokonaan toisenlaiseksi, kuin suunnitelmissa oli. Edessä on melkoinen sopeutuminen paitsi uuteen moninaiseen elämään Desdemonan kanssa, myös kohtaamaan ihmiset, joiden mielestä hän ei sovi ansiotta saamaansa asemaan.
Luin Penric's Demonin tauotettuna kahdessa erässä, mikä johtui siitä, että kokeilin välillä kuunnella tarinaa äänikirjana ja Grover Gardnerin ääni pilasi koko kokemuksen. Kesti hetken ennen kuin sain luettua tarinan tekstinä loppuun, eikä se enää tuntunut samalta kuin alkupuoli. Alussa olikin enemmän intoa ja uuden kokemista sekä jännittävä asetelma, mutta loppu ei sitten jaksanut kiinnostaa niin paljoa.
Penric's Demon on jokseenkin kevytluonteinen, humoristinenkin ja naiivi. Se on perinteinen fantasiatarina, siinä on poika, jolla on kykyjä, mutta joka sattuman kautta saa osakseen mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä ja melkein näen silmissäni, että kommellusten ja vihamielisten kamppailujen kautta hänestä tulee Desdemonan avulla suuri velho, joka valloittaa jonkun korkea-arvoisen ladyn sydämen jne. Tätä ei tietenkään ole tapahtunut, eikä aavistustakaan, miten Bujold aikoo Penricin tarinaa oikeasti jatkaa, mutta lähtöasetelmat ovat kliseiset. Penric on hahmona mitäänsanomaton, ainoastaan Desdemonassa on potkua. Penric's Demon on kuitenkin ihan mukiin menevä, enkä näe mitään syytä miksen lukisi jatko-osaakin, Penric and the Shamania, joka ilmestyi kesäkuussa.
Onko Bujoldin pienoisromaanissa sitten Hugo-aineksia? Ehdokkuus on ok, vaikka jälleen kerran harmittelen suuresti, ettei Kai Ashante Wilsonin The Sorcerer of the Wildeeps päässyt ehdokkaaksi asti. Minusta Penric's Demon ei kuitenkaan ole paras tämän vuotisista pienoisromaaniehdokkaista, eikä ansaitse voittoa. Päädyin asettamaan äänestyksessä Sandersonin Perfect Staten ykkössijalle, Okoraforin Bintin kakkoseksi, Bujoldin Penricin kolmanneksi, Polanskyn The Buildersin neljänneksi ja Reynoldsin Slow Bulletsin viimeiselle sijalle. No awardille ei ääntä pienoisromaanien kategoriassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!