maanantai 22. joulukuuta 2014

Maria Turtschaninoff: Maresi: Punaisen luostarin kronikoita

Maria Turtschaninoffin Anaché (arvostelu) oli varsin kiinnostava lukukokemus vuoden alkupuolella, joten oli helppo päätös tarttua myös kirjailijan tänä vuonna ilmestyneeseen Maresi: Punaisen luostarin kronikoita -kirjaan. Turtschaninoffin teokset on kiitettävästi julkaistu myös ekirjoina, mikä on omien ostopäätösteni kannalta toinen helpottava seikka. Maresia on luettu blogikirjoituksista päätellen jo usealla taholla, eikä varmasti vähän aikaa sitten myönnetty Finlandia Junior -palkinto ole ollut yhtään haitaksi kirjan suosiolle.

Punainen luostari on piilossa syrjäisellä saarella sijaitseva naisten tyyssija, turvapaikka ja oppipaikka, josta ponnistaa tulevaisuutta kohti, vaikka aikaisemmassa elämässä ei olisi paljon eväitä matkaan annettukaan. Saaren eri ikäiset naiset ovat tulleet ympäri ulkopuolista maailmaa, erilaisten kulttuurien ja kielten alueelta, jotkut pakoon, jotkut oppimaan. 13-vuotias Maresi on rakastavasta perheestä, jonka nälänhätä pakotti hajoamaan ja antamaan tyttärelle mahdollisuuden parempaan. Punaisessa luostarissa tiedonhaluinen Maresi tutustuu paitsi käytännön asioihin, myös luostarin suuren kirjaston antiin. Hän saa uudesta tulokkaasta Jaista tiedosta ja kirjoista kiinnostuneen kumppanin, mutta Jain myötä saarelle saapuu myös vaara ja väkivalta. Maresi valitaan kirjaamaan tapahtumat muistiin ja ne liitetään luostarin kronikkoihin, luettavaksi jälkipolville.

Maresi herätti paljon ajatuksia ja mielleyhtymiä genren runsaisiin kirjallisiin maailmoihin. Ensimmäisenä tuli mielleyhtymä Ursula K. Le Guinin nuorten tyttöjen ja naisten asemaan liittyviin kirjoituksiin, ja niistä ehkä eniten nuorille suunnattuun Läntisen rannan aikakirjojen trilogiaan (Näkemisen lahja, Sanan mahti ja Muistamisen taito). Maresissa on luonnonperäistä uskonnollisuutta, shamaanihenkisyyttä, elämää ja kuolemaa, kuten Anachéssakin. Luostarin naisille Alkuäiti, ja hänen kolmet eri kasvot, ovat naiseuden mystinen voima, josta tulee mieleen Tulen ja jään laulun Seitsemän, saman jumalan eri ilmeentymät eri tarkoituksiin ja vaiheisiin, paitsi että Tulen ja jään laulussa jumala voi olla sukupuoleltaan mies tai nainen. Mainostekstissä (ilmeisesti takakansiteksti) mainittu Tolkienin maailman vertaus kyllä ihmetyttää. Kirjaa mainostetaan "tyttöjen omaksi Taru sormusten herrasta" teokseksi, vaikka eeppisestä matkanteko-seikkailufantasiasta Maresissa ei olekaan kyse. Hieman kriittisesti suhtautuisin ajatukseen, että tytöille yleensäkään pitäisi olla jokin "oma" TSH. Aivan kuin alkuperäinen ei olisi jo tytöille. Entä halutaanko Maresin lukijoiksi vain tyttöjä? Toki tarinassa on feministinen sävy ja karkeasti ottaen miehet ovat sortavan maailman ääni. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia ajatuksia näkökulma nuorissa pojissa herättää. Joka tapauksessa, mainostekstit ovat mitä ovat, ne voi jättää omaan arvoonsa. Muistelenpa jo Anachéssa arvostelleeni tapaa mainostaa kirjaa.

Pidin Maresista, ja ymmärrän hyvin, että kirjaa ollaan viemässä englanninkielisillekin myyntimarkkinoille. Toivottavasti pärjää. Minuun Anaché vaikutti kuitenkin voimakkaammin. Olisin mielelläni lukenut enemmänkin Maresin maailman linkittymisestä Anachén maailmaan ja pienyhteisön toiminnan dynamiikasta. Punainen simpukkamuste ja naiseuden symboliikka olivat nokkelia, mutta vähällä mennä ohi. Naisten voimanlähteeseen, hiuksiin ja moneen muuhunkin mystisen puolen asiaan kaipasin huomattavasti enemmän pohjustusta. Nyt lopun tapahtumien voimakkuus ei asettunut linjaan kokonaistunnelman kanssa, vaikka alkuäiti-kulttia sinänsä valaistiinkin. Minusta oli myös surullista, että kirjoista kiinnostuneita tyttöjä ei tuntunut saarella olevan muita kuin Maresi ja uusi tulokas Jai, vaikka tieto tuntui olevan tärkeää jaettavaksi asti. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana huomasin, että kaipasin Anachéssa kirjoitettua historiaa, ja tässä samaan maailmaan sijoittuvasta tarinassa se olikin tällä kertaa pääosassa.

Muutamista napinoistani huolimatta Maresi on ehdottomasti kirja, joka kannattaa lukea. Myös kaikki mahdolliset jatkot kiinnostavat minua. Odotan innolla mihin suuntaan Turtschaninoffin kirjallinen tyyli kehittyy kymmenen vuoden sisällä.

9 kommenttia:

  1. Tämä oli minusta piristävän hyvä kirja. Oikeastaan yllättävän hyvä, sillä mielikuvani kirjasta olivat aivan muut.

    TSH-vertaus oli kyllä outo. En nyt tiedä, onko siinä ja Maresissa juurikaan samaa, mutta no, myyntipuhe mikä myyntipuhe sitten kai.

    Täytyypä ottaa jossain välissä lukuun kirjailijan muutkin kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tarkoitus lukea seuraavaksi Arra, kun muistelin senkin olevan ekirjana saatavissa. Muistin väärin, ei ollutkaan. Voi, mikä pettymys :( Maresi näytti sen sijaan olevan alennuksessa alle 9 euron.

      Poista
  2. Tämä kirja on joululahjatoiveeni ja samalla myös yksi kirja, joka on lukupiirini listalla ensi keväänä, niin tulen lukemaan sen erittäin suurella todennäköisyydellä. Olen kirjaa jo lehteillyt kirjakaupassa ja vähän ihmettelin sen lyhyyttä. Ainakin se vaikuttaa melko ohkaiselta. Mutta kyllä lyhyeenkin määrään tekstiä voi mahtua paljon.

    Kiinnostavan arvostelun kirjoitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maresi tosiaan on aika lyhyt, reilu 200 sivua, ja siten myös kohtalaisen nopealukuinen. Anaché oli muistaakseni yli 500-sivuinen noin vertailun vuoksi. Lukupiirissä varmaankin herää mielenkiintoista keskustelua kirjasta.

      Poista
  3. Tykkäsin tästä paljon. Samoin tämän jälkeen lukemastani Arrasta. Helsingin alla ei ehkä ollut ihan napakymppi, vaikka hyvä kirja sekin. Anaché vielä odottelee vuoroaan.

    Ja tosiaan erikoista pitää jotain kirjaa "tyttöjen TSH:na". Höpöä moinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee jossain vaiheessa ensi vuonna lainata Arra kirjastosta. Helsingin alla ei ole kovin kiinnostanut, mutta enkä luen senkin joskus. Ymmärrettävästi kustantajien pitää jotain räväkkää keksiä kirjan mainostamiseksi ja lukijoiden houkuttelemiseksi. Maailmalla sitä harrastetaan paljonkin. Puolet uusista fantasiakirjoista oli yhdessä välissä uusia Harry Pottereita tai nykyään Game of Throneseja, mikä ei ole edes kirjasarjan, vaan tv-sarjan nimi. Olisi kyllä hyvä, jos vertaus olisi edes hieman oikeaan suuntaan. On huonoa mainosta, jos lukijan odotukset ei täyty.

      Poista
    2. Unohtui sanoa, että sukupuolittamisen koen itse lähes aina negatiivisena, mutta en tiedä muista.

      Poista
  4. Hei! Muistaako joku että minkälaiset vaatteet noilla luostarissa olevilla oli? Itselläni on mennyt ohi tai sitten sitä ei vain mainittu kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niitä vaatteita taidettu paljoa kuvailla. Yöpaidat olivat ja pellavasuojukset mustetahrojen välttämiseksi paitojen hihoissa. Värjäystyövaatteina käytettiin kuluneita paitoja ja housuja. Joten näissä kohden ainakin ilmeni, että vaatteet olivat todennäköisesti käytännölliset luostarin työarkea ajatellen.

      Poista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...