Logen Yhdeksänsormi matkaa Ensimmäisen tietäjän Bayazin seurassa kohti salaperäistä päämäärää Maailman ääreen. Seurueessa ovat mukana Ferro Maljinn, Jezal dan Luthar, suunnannäyttäjä Pitkäkoipi ja Bayazin oppipoika Quai, joille pikkuhiljaa valkeaa tietäjävelhon aikomukset ja kunkin rooli tehtävässä. Vaan vihollisia matkalla riittää, eikä verenvuodatukselta vältytä. Inkvisiittori Sand dan Glokta on puolestaan lähetetty etelään Dagoskaan selvittämään kollegansa katoamista ja pitämään gurkhulilaisten piirittämä kaupunki Unionin hallussa. Apuna hänellä on kiduttaja-alaistensa lisäksi takinkääntäjänä ja viinamäen miehenä tunnettu palkkasoturi Cosca. Pettureiden ja vihollisten keskellä verenvuodatukselta ei vältytä. Unionin pohjoisella rajalla Bethold joukkoineen uhkaa Anglantia ja kruununprinssi Ladisla on innokkaana todistamassa sankaruuttaan. Collem West ja Logenin vanhat pohjoisen ystävät Kolmipuun ja Vainukoiran johdolla joutuvat paimentamaan ja suojelemaan prinssiä ja tämän kokematonta joukkoa. Kun vastassa ovat pohjoisen taisteluiden karaistamat urhot verenvuodatukselta ei voi välttyä.
Ase itse on hahmojen ja yhteiskunnan eri ryhmittymien esittelyä. Abercrombien humoristinen tyyli tulee jo siinä esille, saaden jatkoa kakkososassa, mutta Ennen hirttämisessä myös tarinan juoni kasvaa ja muotoutuu. Unionin hauras rakenne tulee entistä selvemmin esille, ei korostaen vaan vaivihkaa. Ennen hirttämisessä fantasiamaisuus lisääntyy. Abercrombien kirjoissa taikuus on yleensä vähäistä, tässä ja sarjan kolmannessa osassa laajimmillaan. Taikuus on sidottu voimakkaasti historiaan, mikä tekee siitä mielenkiintoisen, voimallisen ja ristiriitaisen. Pidin toisella lukukerralla Ferrosta enemmän kuin aiemmin. Sarjan naishahmoja on kritisoitu mm. heidän yksipuoleisesta taustastaan, minkä kyllä ymmärrän, mutta mikäpä se naisen asema yleensä on todellisuudessakaan ollut valloittajien ja sotien melskeessä. Minulle Ferron vahvuus, katkeruus ja hauraus on ymmärrettävää. Ehkä se yleensäkin on enemmän eurooppalaisesta näkökulmasta. Olen kuitenkin iloinen, että kirjailija myönsi blogissaan myöhemmin ottaneensa kritiikin vastaan ja pyrkineensä kehittämään naishahmojensakin kuvausta.
Ase itsen yhteydessä kiinnitin huomiota käännökseen, mutta tällä kertaa mikään ei pompannut erityisesti esille. Teksti tuntuu aiempaa hiotummalta ja Maailman piirikin taisi pysyä samana koko ajan. Kirjaa oli sujuva lukea ja, kuten englanniksikin, lukukokemus on erinomainen. Trilogian päätösosa ilmestynee suomeksi aikaisintaan 2016, tai jos George R.R. Martinin The Winds of Winter ilmestyy jo ensi vuonna, niin siitäkin muutamia vuosia myöhemmin (oletan Martinin kirjan käännöksen menevän Abercrombien edelle). Sarjan suomeksi lukeminen vaatii siis kärsivällisyyttä, mutta on se kyllä sen arvoinen.
Erittäin suositeltava kirja.
Minäkin luin Ennen hirttämistä vähän aikaa sitten ja pidin siitä paljon niin kuin Ase itsestäkin, joka olikin luettava ensin kokonaan uusiksi pohjille (Pläräys ei riittänyt, kun huomasin että en muistanut monia asioita ollenkaan). Pidin jälkimmäisestä osasta hiukan enemmän. Historian ja taustojen valottaminen oli suuri plussa – tarinaan tulee tarkoituksellisuutta. Parannusta oli myös lähes kaikkien henkilöiden luonnekuvausten syventämisessä, joidenkin kohdalla vähän yllättäväänkin suuntaan. Viimeinen osa pitää lukea kohtapuoleen.
VastaaPoistaArvelinkin, että et välttämättä odota seuraavan osan käännöstä. Jep, parannusta ja täydentymistä on kaikin puolin. Jatkuu kolmosessa.
PoistaKiitos postauksesta, joka onnistui vain tihentämään kirjan odottamisen jännitystä! Tilasin tämän itselleni joululahjaksi ja nyt odottelen kirjaa luokseni vaikka aionkin lukea sen vasta lomalla maaliskuussa. Haluan syventyä siihen rauhassa ja tietysti sitä ennen kerrata ensimmäisen osan. Monta nautinnollista lukuhetkeä siis luvassa.
VastaaPoistaHienoa, että Abercrombieta ja Martinia suomennetaan, mutta tahti voisi kyllä olla hiukan nopeampi. Luin Lohikäärmetanssin alkuperäiskielellä, kun en jaksanut odottaa sen suomennosta, mutta joka tapauksessa aion lukea sen myös suomeksi. Vaikka englanti taittuukin kohtuullisesti, ei mikään voita omalla äidinkielellä tapahtuvaa lukukokemusta. Sitä paitsi, suomi on kaunis kieli. Monipuolinen ja rikas.
Alkuvuodesta siis Abercrombieta. Minun seuraava taitaa häneltä olla heinäkuussa ilmestyvä englanninkielinen uutuus. Lohikäärmetanssi 1&2 menee lukulistan kärkeen heti kun ilmestyvät. Suomeksi lukemisella on oma arvonsa, joten hienoa tosiaan, että näitä suomennetaan. On kuitenkin kirjoja, joiden käännöstä ei malta odottaa ja tuleva The Winds of Winter on sellainen. Toivon suunnattomasti, että se olisi valmis jo ensi vuonna (en ole oppinut mitään aiemmista odottamisista).
PoistaItselläni on tämä parhaillaan luettavana, ja oikein hyvältä vaikuttaa reilun sadan sivun jälkeen. Ase Itsen tapahtumat löytyivät yllättävänkin hyvin muistini perukoilta kun vähän lunttasin netistä. Kertoo varmaan siitä, että pidin ensimmäisestä osastakin poikkeuksellisen paljon. Tässä joutuu kyllä käymään melkoista sisäistä tutkiskelua, että malttaako sitä kolmatta osaa odottaa suomennokseen asti.
VastaaPoistaMinunkin teki itse asiassa mieli tarttua jo kolmanteen osaan, vaikka olen kertaalleen sen jo lukenut. Hyvän sarjan merkki!
Poista