Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa

Vuoden 2013 viimeinen kotimainen luettu on juuri ilmestynyt Anni Nupposen Putoavan tähden prinsessa. Kirjailija on minulle uusi tuttavuus, sillä en ole tullut lukeneeksi hänen novellejaan, enkä myöskään Kuvastaja-palkittua Nainen ja kuningas -esikoisteosta, vaikka olen tietoinen niistä. Kiinnostukseni Putoavan tähden prinsessaan heräsi takakansitekstin ja kansikuvan (tyttö ja kaukoputki) perusteella.

Rhéta on Rhiandarin satuvaltakunnan kolmas ja nuorin prinsessa, jonka keskimmäisestä sisaresta tulee uusi kuningatar nykyisen kuningatar-äidin kuoltua. Sisarusten välit eivät ole kuitenkaan erityisen hyvät ja Rhéta vaivutetaan pitkään lumottuun uneen pois hankaluuksien tieltä. Herättyään vuosikymmeniä myöhemmin, hän joutuu toteamaan maailman muuttuneen. Virtaajat-niminen ryhmittymä palvoo taivaalta tippunutta alusta ja sen mukanaan tuomaa voimaa, vastustaen vanhaa kuningatarkuntaa ja taikuuteen perustuvaa hallintoa. Valtataistelun ja muuttuvien sääntöjen sekä rajoitusten keskellä, Rhétan on löydettävä paikkansa vanhan ja uuden maailman välissä.

Putoavan tähden prinsessa herättää ristiriitaisia ajatuksia. Tarina ammentaa elementtejä perinteisistä saduista ja taikuuteen painottuvan, teknologiattoman fantasiamaailman keskellä on yllättäen edistyneempää tekniikkaa sisältävä avaruuslaiva. Hienoa. Ei ehkä mitään mullistavan uutta, mutta muutoksen kynnyksellä oleva maailma on kiehtovasti rakennettu. Sekä taikuutta että teknologiaa molempia tutkitaan ja hyödynnetään hyvinkin synkästi keskiaikaisin menetelmin ja tähtien tarkkailu karttoineen tuo oman säväyttävän tieteellisen sivujuonteen tarinaan.

Rhétan käyttäytyminen heräämisen jälkeen uudessa tilanteessa on uskottavan hämmentynyttä, mutta olisin kaivannut siihen mukaan myös hieman enemmän persoonallisuutta. Nyt hän tuntui sopeutuvan muutoksiin lähinnä toteavasti tai jopa apaattisesti. Eri ryhmittymien roolit kuitenkin toimivat ja pidin maailman tasa-arvon päälaelleen keikauttamisesta, sillä sitä ei onneksi ollut viety kuitenkaan liiallisuuksiin. Lukuisat kiehtovat yksityiskohdat nostavat jokseenkin yksinkertaisen juonen omaavan tarinan tasoa roimasti. Silti tuntuu, ettei näitä oivallisia teemoja ja elementtejä hyödynnetä tarpeeksi voimallisesti.

Teksti olisi kaivannut tehokkaampaa editointia. Osa tunteellisiksi tarkoitetuista kohtauksista epäonnistuu töksähtäen ja ajoittain teksti kärsii kysymystaudista. Dialogiin kuulumattomien kysymysten on ehkä tarkoitus osoittaa päähenkilön epävarmuutta ja ajatuksia, mutta liiallisesti käytettynä en pystynyt pitämään sitä kerrontatekniikkana, vaan se häiritsi. Olin todella innostunut prologista, mutta sen jälkeen tuntui kuin olisin yllättäen lukenutkin nuortenkirjaa. Tyyli kuitenkin muuttuu edetessään kypsemmäksi. Nupposella on selvästikin persoonallinen ote genreen ja kyky hyödyntää monia osa-alueita. Tekstissä on rohkeutta, joka ei ihan vielä tunnu loppuun asti viedyltä, mutta jo nyt kohtalaisen vaikuttavalta. Putoavan tähden prinsessa on sekä antoisa että turhauttava kirja. Epäilen, että vahvemmalla kustannustoimittamisella siitä olisi tullut hiotumpi ja onnistuneempi.

Tarinaan jää kiinnostavasti selittämättömiä kohtia, liittyen pääasiassa avaruuslaivaan, minkä perusteella voisi kuvitella tulevan jatkoakin. Toisaalta toivon, ettei tulisi, sillä pidän fantasiassa tietynlaisesta sattumanvaraisuudesta, joka muuttaa maailmaa sen kummemmin selittämättä, ja tuntemattomista saduista, jotka – ehkä jopa tarkoituksettomasti – vaikuttavat muihin satuihin. Jotkut sadut elävät elämäänsä eteenpäin meidän niistä tietämättä sen enempää. Mutta jos jatkoa on tulossa, niin lukulistalle se on laitettava. Kaikista nurinoistani huolimatta haluan suositella Putoavan tähden prinsessaa muillekin luettavaksi. Olen kiinnostunut kuulemaan minkälaisia ajatuksia se muissa herättää.

Kirjan lopussa mainostetaan, että Nupposelta on tulossa keväällä 2014 novellikokoelma Joen jumala. Sen voisi ottaa varmaankin lukulistalle.