Martian Sands alkaa Bill Glimmungin aikamatkavierailulla presidentti Franklin Delano Rooseveltin luona vuonna 1941. Hän tarjoaa Rooseveltille mahdollisuutta estää holokausti. Myöhemmin ilmenee, että Marsissa Bill Glimmung on huonojen kirjojen sankarihahmo, jota on yhdessä elokuvassa esittänyt jopa kuuluisa näyttelijä Elvis Mandela. Asutulla Marsilla Uutta Israelia johtaa entiset israelilaiset johtajat, kukin vuorollaan, nyt keinotekoisesti simuloituna. Carl Stone on saanut juuri valmiiksi Golda Meirin. Marsissa kiertää huhu, että aikamatkailu olisi mahdollista. Kukaan vain ei tunnu myöntävän tai tietävän asiaa varmaksi. Carl kutsuu itseään marsilaiseksi soturiksi ja hänellä on neljä kättä. Hän ja muut vallankumouksellisen veljeskunnan jäsenet näkevät näkyjä keisarista ja haaveilevat paluusta juurilleen, todellisina marsilaisten jälkeläisinä. Siihen tarvitaan aikamatkailua. Kaukainen kibbutsi kutsuu heitä. Josh on myyntimies, joka haaveilee paremmasta elämästä, hänen isoisältään saama perintökellokin käyttäytyy omituisesti.
Martian Sands on hämmentävä kirja. Se on humoristinen, täynnä viittauksia niin Burroughsin Marsiin, Philip K. Dickiin, populaarikulttuuriin kuin poliittisiin henkilöihinkin ja maailman historian tapahtumiin. Tyylissä on samankaltaisuutta kirjailijan Osaman (arvostelu) kanssa ja yleensäkin Tidharin omalaatuisuus näkyy jälleen vahvasti. Kaiken pulp-tyylin keskellä käsitellään kuitenkin yhtäkkiä juutalaistuhoja ja keskitysleirejä poliittisella otteella. Tarinan käänteet saavat välillä ihmettelemään mitä hemmettiä nyt tapahtui, miten tähän hypättiin, eikä lyhyissä pätkissä lukeminen yhtään helpottanut asiaa.
Tidhar osaa luoda mielenkiintoisia hahmoja, jotka eivät ole perinteisellä tavalla syvällisiä, mutta he ovat värikkäitä ja heistä irtoaa ajatuksia, jopa näinkin lyhyessä teoksessa. Hän esittelee myös uusia ideoita, kuten älyllisen luodin, jolla on nimi. Onhan niitä "nimettyjä" luoteja ennenkin kirjallisuudessa ja elokuvissa tullut vastaan, mutta harvat niistä ovat pohtineet tehtäväänsä. Mukana ovat myös hieman epäselviksi jäävät Othersit, biomekaaniset ihmis(osa)muunnelmat.
En välttämättä ymmärtänyt läheskään kaikkea siitä sisällöstä, mitä kirjailija on Martian Sandsiin ympännyt. Se olisi vaatinut enemmän keskittymistä. Pidin Osamasta enemmän, ja se tuntuu saaneenkin osakseen myös enemmän huomiota. The Bookman Histories -steampunksarjan päätösosa The Great Game odottelee vielä vuoroaan. Toivottavasti ehdin lukea sen ennen kirjailijatapaamista, josta olen melkoisen innoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!