Graham Joyce: The Year of the Ladybird

Olen lukenut Graham Joycelta aiemmin vain Dark Sister -teoksen, mistä on jo jokunen vuosi (> 5 vuotta). Muistan kirjan olleen hienoinen pettymys, mutta toisaalta minusta tuntuu, että tänä päivänä lukisin sen erilaisin odotuksin. Joyce kipuaa British Fantasy Award -ehdokkaksi tai voittajaksi lähes jokaisella julkaisemallaan teoksella ja onpa hän usein ollut samaisilla teoksilla myös World Fantasy Award -ehdokas/voittaja. Niinpä päätin ottaa yhdestä laimeasta kokemuksesta huolimatta kirjailijan uusimman teoksen, kesäkuussa ilmestyneen The Year of the Ladybirdin luvun alle ja kokeilla miltä Joycen teksti nyt tuntuu.

On vuoden 1976 kesä, kuuma ja kuiva, mikä saa leppäkertut liikkeelle tuhansittain Englannin rannikolle, etsimään hieman helpompia oloja. David on nuori opiskelija, joka päättää lähteä lukukausien välissä töihin kesäleirille Skegnessiin, itärannikolle. Hänen äitinsä ja isäpuolensa eivät pidä ratkaisusta ja David saa huomata siihen olevan erityisen syynkin. Painajaiset ja näyt seuraavat häntä koko kesän, aiheuttavat unettomuutta, eikä tilannetta tee helpommaksi ihastus leirin siivoojaan, jonka aviomies on kovaotteinen. Laman ja poliittisen kuohunnan ajankohtana Davidin on kohdattava sekä menneisyytensä, että tehtävä ratkaisuja tulevaisuuttaan ajatellen.

The Year of the Ladybird on ennen kaikkea kasvutarina. Se keskittyy nuoren miehen itsensä löytämiseen ja ajankuvaan. Joyce kertoo vuoden -76 kesän olleen juuri kirjassa kuvatun kaltainen, leppäkerttu-invaasio mukaan lukien. Leppäkertut ovat ihan söpön näköisiä ötököitä, mutta jos ne lukumääräisesti peittävät vaatetuksen ja puhuessa tunkee suuhun, niin enää ei ole hauskaa. Joyce saa tapahtumaympäristön elämään, se on aistittavissa rivien sisältä ja välistä, samoin kuin ajankohdan henki, poliittisen äärioikeiston puolueen suosion kasvu. Myös henkilöhahmot tuntuvat aidoilta, puhetta myöten. Muutaman ilmaisun jouduin jopa tarkastamaan, mitä ne tarkoittavat, vaikka sanat sinänsä olivat tuttuja.

Vaikka David päähahmona onkin usein ahdistunut ja peloissaan, niin kirjasta henkii kuitenkin ajoittain lämmin tunnelma. Leiriläisiä kuvataan positiivisesti ja David vaikuttaa loistavalta lasten kanssa, niin nuoren miehen elkeet kuin hänellä vapaahetkinään onkin. Hän on melkoisen naiivi ja tekee muutamia vääriä päätöksiä uskottavissa määrin. Kirjan alaotsikkona on A Ghost Story ja se tuo pienen mystisyyden tarinaan, joka muuten olisi varsin valtavirtaa. Harmittavasti aaveiden läsnäolo on heti alusta alkaen tarkoitukseltaan melkoisen läpinäkyvää, mikä heikentää tarinan jännitettä, mutta Joyce pääsee kuitenkin niin intensiivisesti hahmojensa sisään, että lukijanakaan ei välitä pienistä puutteista vaan haluaa tietää miten tässä lopulta käy.

The Year of the Ladybird kannatti lukea, se on pienimuotoinen tarina lähihistorian todellisuudella ja mysteerihitusella maustettuna. En ihmettelisi, jos teos jälleen kerran saisi jonkun palkintoehdokkuuden, sen verran eheä tarina on kyseessä. Saatanpa tämän innoittamana ottaa jonkusen toisenkin Graham Joycen kirjan luettavakseni.