Cherie Priest: Clementine

Cherie Priestin Hugo-ehdokaskirja Boneshaker, joka on saanut elokuvakiinnityksenkin, oli varsin kelpoista luettavaa (arvostelu) muutama vuosi sitten. Kun valitsin science fiction -haasteen toista steampunk-kirjaa, päätin kokeilla The Clockwork Century -sarjan jatkoja, ja tuli valittua aikajärjestyksessä Boneshakerin jälkeen seuraavaksi ilmestynyt Clementine (2010).

Maria Isabella Boyd on entinen etelävaltioiden vakooja, joka on ajautunut tunnettavuutensa vuoksi työttömäksi ja heikohkoon taloudelliseen tilanteeseen, kun näyttelijän hommatkaan ei oikein luonnu. Hän ottaa epätoivossaan vastaan Pinkertonin etsivätoimistolta pohjoisvaltioiden vihollisarmeijan toimeksi antaman tehtävän. Heidän leivissään työskentelevää, supersalaista lastia kuljettavaa ilma-alusta jahtaa pahamaineinen karannut orja ja ilmarosvo. Marian tulee ottaa tämä kiinni, jotta tärkeä kuljetus pääsee perille Kentuckyyn. Kapteeni Croggon Beauregard Hainey jahtaa häneltä varastettua Free Crow -ilma-alusta, joka on saanut uuden nimen Clementine. Hän on sinnikäs ja päättänyt saada miehistönsä kanssa ilma-aluksensa takaisin hinnalla millä hyvänsä. ”Bella” Boydin ja Haineyn tiet kohtaavat, mutta tapahtumat eivät etenekään kuten on suunniteltu, kun he yhdistävät tietonsa ja taitonsa.

Clementine oli selkeä pettymys Boneshakeriin verrattuna. Tarina on sinänsä ihan ok ja juoni ehtivän mutkikas parisataasivuiseksi tarinaksi, mutta en löytänyt kirjasta tunnelatausta. Pidän Priestin hahmoista ideana. Keski-ikäinen itsellinen, tavallisen näköinen nainen, joka ei ole romanttishakuinen kirjan miespäähenkilöä kohtaan, vaan tähtää itsenäisen elämän ratkaisuihin, saa minulta aina pisteitä. Gail Carrigerin Parasol Protectorate -sarjan Alexia Tarabotissa on luonteenpiirteissään samaa, brittiläiseen ympäristöön ja viktoriaaniseen käyttäytymismalliin sovitettuna. Carrigerin sarjassa (Soulless-kirjan arvostelu) mukaan on tosin otettu paranormaalia romantiikkaa, siedettävällä ei-imelällä otteella. Sieluton Alexiakin on kuitenkin sielukkaampi kuin Priestin Maria Isabella Boyd. Hainey ja hänen miehistönsä ovat ihonvärinsä vuoksi kohtalaisen harvoin vastaan tuleva ryhmä, mutta persoonassaan kuitenkin massaan hukkuva. Sekä Belle Boyd että Hainey jäävät vaisuiksi. Kummallakin on värikäs tausta ja jotain siitä on nähtävissäkin tarinan toiminnallisissa osuuksissa, mutta ehkä kirjailija on vältellyt tai yksinkertaistanut liikaa tuntemuksia, jotta hahmot tuntuisivat aidoilta. Tai sitten lukijan ei pitäisi lukea elämän kolhimista hahmoista väsyneenä ja rasittuneena. Teemat naisten asemasta tai rotusyrjinnästä eivät oikein ottaneet tuulta alleen.

Olin vakaasti ajatellut jatkavani Priestin The Clockwork Century -sarjan lukemista, mutta nyt en olekaan ihan varma. Tuntuu kuin tämä tyyli olisi jo nähty. Steampunk-maailmassa täytyy olla jotain muutakin koettavaa, ehkä jonkun toisen kirjoittamana?

Science fiction -haaste

Daniel H. Wilson: Robopocalypse

Robopocalypse (2011) on kirja, jota on hehkutettu suurin piirtein jo ennen kuin se oli valmis. Spielberg hankki elokuvaoikeudet ja muut kuuluisat kirjailijat kirjoittivat innokkaita kehulauseita edistääkseen markkinointia. Päätin ottaa robotiikan asiantuntijan Daniel H. Wilsonin kirjan lukulistalle viime vuonna Kirjasta elokuvaksi – tulevaa tuotantoa 2 -katsauksen jälkeen, mutta niinpä vain meni melkein puolitoista vuotta ennen kuin sen lopulta sitten luin. Kolmannessa kirjasta elokuvaksi -kirjoituksessa kerroin produktion edenneen ja nyt sitten uutisoitiin, että Spielberg on kiinnittänyt elokuvaan näyttelijät Anne Hathawayn, Chris Hemsworthin ja Ben Whishawn. Kuvaukset alkavat ensi vuoden alussa ja valkokankaalla leffa nähdään huhtikuussa 2014. Liitän kirjan science fiction -haasteeseen, kategoriaan 7. (robotit).

Lähitulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat tottuneet automatiikkaan ja robotit hoitavat kotitaloustehtäviä ja ovat mukana turvallisuus-, valvonta- ja rauhanturvatehtävissä. Robotiikkaa ja pitkälle kehitettyä automatiikkaa löytyy muun muassa myös lasten leluista, puhumattakaan aikuisten leluista, autoista. Vaan jossain vaiheessa itseoppiva tekoäly toteaa ihmiskunnan olevan tuhoisan ja päättää ottaa maailman haltuunsa ja päivittää kaikkiin online-systeemeihin ja verkon sekä satelliittien ulottuvissa oleviin tietopiireihin uudet ohjelmat. Ihmisestä tulee sen vihollinen, joka pitää saada tuhotuksi tiettyyn pisteeseen saakka. Kelpaa ihminen toki työvoimaksi ja tutkimuskohteeksi. Alkaa ihmiskunnan taistelu kaikkea luomaansa tekniikkaa vastaan.

Tarinaa kerrotaan raportin tyylillä välähdyksinä eri kertojahahmojen kautta. Cormac Wallace on tarinan koostaja ja aktiivinen osapuoli, joka purkaa löytämänsä mustan laatikon tietoja ihmisille tiedoksi ja historiankirjoitukseksi uudenlaisesta sodasta. Muita hahmoja ovat mm. Perezin perhe ja erityisesti Mathilda-tytär, englantilainen internetvelho Lurker ja alkuperäisamerikkalainen Lonnie Wayne Blanton. Tarina jakautuu tekoälyn syntyyn ja kehitysvaiheeseen, Nolla-hetkeen, jolloin valta vaihtuu ja lopulta sodan tapahtumiin Japanissa, Englannissa, Lähi-Idässä ja Amerikassa. Kaikki kertojalinjat muodostavat kokonaisuuden, joka päätyy yhteen lopputulokseen. Vaikka en ole lukenut World War Z -kirjaa vielä, niin arvostelujen perusteella tiedän sen olevan dokumenttimainen kokoelma ihmisten haastatteluja. Niinpä lukiessani Robopocalypsea heräsi mielleyhtymä tähän teokseen ja välillä jopa taistelin vastaan mielikuvaa roboteista zombeina.

Robopocalypse on suoraan sanottuna tylsä ja pinnallinen kirja. Sen hahmoista puuttuu syvyys ja herkkyys, vaikka kirjailija muuten uskaltaa hyödyntää etnisiä ryhmiäkin. Siitä huolimatta kirjassa ei näy aitoja kulttuurisia piirteitä, vaan se on tekodramaattista pullamössöä amerikkalaisella asenteella. Kirjaa etenee vauhdikkaasti, koska se on pätkitty kohtuullisen lyhyisiin osioihin. Jouduin silti koko ajan vastustamaan kiusausta hyppiä joidenkin osioiden yli. Jokainen osio tuntuu päättyvän järisyttävään lausuntoon, kuinka suuri merkitys kullakin hahmolla oli robottisodassa, mutta niitä lausuntoja ei lunasteta kertomuksen sisällössä siinä mittakaavassa kuin voisi odottaa.

I didn’t ask for this and I don’t want to do it, but I know in my heart that somebody ought to tell their stories. To tell the robot uprising from beginning to end. To explain how and why it started and how it went down. How the robots came at us and how we evolved to fight them. How we suffered, and oh god did we suffer.

Kirjailija liioittelee ja pärisyttää rumpuja jännityksen kohottamiseksi, mutta lopulta vain sitten toteaa tylsästi lopputuloksen, tai jotain sinne päin. Todellisista kärsimyksen tunteista ei ole tietoakaan, ne ovat päälle liimattuja sanoja.

Kirja on jo sellaisenaan elokuvan käsikirjoituksen kaltainen, ainakin alussa, ja osin jopa kuvailee miljöötä samalla tavoin, enkä voinut olla miettimättä, josko kirjailija on sortunut sisällön syventämisen sijaan pohtimaan, miltä mikin kohtaus näyttää valkokankaalla. Tarinassa ei ole mitään uutta tai omaperäistä, mitä Terminaattori, Sotaleikit, Matrix tai lukuisat milloin minkäkin uhkan edessä ihmiskunnan selviytymisestä kertovat kirjat eivät olisi tuoneet jo luettavaksi ja katsottavaksi. Kaiken lisäksi huomattavasti paremmin. Robopocalypsen paras anti on, että se muistuttaa kaikesta teknologiasta, josta olemme jo nyt riippuvaisia, mutta ehkä suurin osa on sen tiedostanut ilman tätä kirjaakin? En pitänyt Robopocalypsesta, enkä suosittele sitä kelleen luettavaksi. Elokuvakaan ei pahemmin innosta lukukokemuksen jälkeen. Ja jos jatkoa on tulossa, kuten voisi kirjan lopusta päätellä, niin en ota enää lukulistalleni.

 Science fiction -haaste

Tulevia kirjoja kevät-kesä 2013 (päivitetty 29.3.)

Perinteiseen tapaan teen taas katsauksen mitä kiinnostavia genrekirjoja ensi vuonna on lupa odottaa ilmestyväksi. Osa kirjoista on tässä vaiheessa epävarmalla pohjalla, eikä niiden tarkkaa aikataulua ole tiedossani, mutta eiköhän niihin tule palattua myöhemmin, kun tietoa saadaan. Joidenkin kustantajien tarjontakin puuttuu vielä. Lisäilen kansikuvia kirjoitukseen sitä mukaa kun niitä ilmestyy aina tulevan vuoden ensimmäisille kuukausille saakka. Ensi vuonna aion kiinnittää erityisesti huomiota suomenkielellä ilmestyvien ekirjojen tarjontaan - tai puutteeseen. On aika astua nykypäivään, rakkaat suomalaiset kustantajat.

Vaskikirjat jatkaa toimintaansa verkkaiseen tahtiin. Risingshadown foorumin kautta saadun tiedon mukaan Michael Moorcockin The Warlord of the Air (Ilmojen sotaherra) olisi suomennettavana parhaillaan. Kirja ei varmaankaan ehdi tämän vuoden julkaisuaikatauluun, mutta toivottavasti se ilmestyy ensi vuonna. Moorcock on science fiction -tuotannollaan tehnyt vaikutuksen minuun, joten tämä aikamatkailu/steampunk/vaihtoehtohistoria -teos ja Oswald Bastable -sarjan aloituskirja on ehdottomasti minulle yksi odotetuimpia käännöksiä. Vaskikirjojen aiempi Moorcock-käännös, Katso ihmistä! (arvostelu) on loppuunmyyty, joten toivon tällekin jonkinmoista menekkiä. Kunhan ilmestyy. Olisin iloisesti yllättynyt, jos kirja ilmestyisi myös sähköisenä versiona. Päivitys: Ilmojen sotaherra ilmestyi 25.3. (arvostelu).

Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan neljäs osa on tulossa kesällä suomeksi nimellä Halveksunnan aika. Kolme aiempaa osaa ovat olleet erinomaisia, joten odotuksia on seuraavallekin kasaantunut. Aiemmat osat eivät ole ilmestyneet ekirjoina, tuskin tämä neljäskään. Peter Wattsin Sokeanäkö ilmestyy myös kesällä ennen kirjailijan Finncon-vierailua. Kirja on esittelytekstin perusteella kiinnostava ja suomalainen kansikuva hieno. Samaa ei voi sanoa Iain "ilman M-kirjainta" Banksin Siirtymä-kirjan kansikuvasta, mutta kirja sinänsä on itsellisenä sarjaan kuulumattomana teoksena lukulistalla ensi vuonna, vaikka en Kulttuuri-sarjan lukemisessa olekaan edennyt alkuvuoden jälkeen. Alustavien tietojen mukaan kirja olisi tulossa maaliskuussa. Ei tietoa ilmestyykö Watts tai Banks ekirjana. Päivitys: Siirtymä on ilmestynyt myös ekirjana. Tammi-helmikuun vaihteessa ilmestyy Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas. Siirrän kirjan lukemisen suosiolla suomenkieliseen versioon saakka, joka ilmestyy edeltäjänsä tapaan todennäköisesti ekirjana. Vuoden haasteellisin kirja lienee Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari (Gravity's Rainbow), joka ilmestyy toukokuun kynnyksellä. Pitää katsoa miten sen kanssa käy.

Gene Wolfen erinomaisen Uuden auringon kirja -sarjan ensimmäisen osan Kiduttajan varjon (arvostelu) jälkeen, kakkososa Sovinnontekijän kynsi on erityisen odotuksen alla. Kustantajan mukaan kirja ilmestyy loppukeväästä/alkukesästä loppukesästä, ekirjaa ei kannata odotella. Päivitys: Sovinnontekijän kynnen julkaisu on lykkääntynyt vuodelle 2014. Justina Robson on kirjailija, johon en ole aiemmin tutustunut. Hän on kirjoittanut jonkusen kovaa scifiä olevan teoksen, mutta suomeksi on tulossa ilmeisesti pehmeämpää tuotantoa eli Kvanttigravitaatio -sarjan ensimmäinen osa Aitoa peliä (Keeping It Real). Kirjan kuvauksessa sanotaan: "Englantilaisen scifi-kirjailija Justina Robsonin viisiosaisen sarjan aloittava Aitoa peliä on taidokas ja koukuttava yhdistelmä scifiä, fantasiaa, chick litiä ja agenttiromaania." Chick lit saa epämiellyttäviä väristyksiä aikaan, mutta harkitsen ainakin ensimmäisen kirjan lukemista ja päätän sitten jatkanko. Aika kunnianhimoinen tavoite on kustantajalta aloittaa uusi sarja ja mainostaa viittä osaa. Toivottavasti ilmestyvät kanssa, eikä sarja liity surullisten keskenjääneiden sarjojen pitkään listaan. Ostan kirjan vain sähköisenä versiona, muussa tapauksessa lainaan kirjastosta. Kirjavalta on odotettavissa kaksi uutta käännöskirjaa, George R.R. Martinin Lohikäärmetanssi sekä Joe Abercrombien Ennen kuin heidät on hirtetty, molemmat mahdollisesti kesän aikana. Kumpikaan ei ilmesty ekirjana. A.S. Byattin Ragnarök - jumalten tuho on tulossa suomeksi maaliskuussa, ja mahdollisesti tartun siihen. Kirjailijaa on kehuttu. Miten on ekirjaversion laita?

Päivitys: Ahmad Khalid Tawfiqin Utopia vaikuttaa kiinnostavalta alkuvuoden teokselta, varsinkin kun kirjailija tulee perinteisen anglosaksisen maailman ulkopuolelta. Liz Williamsin Aavekauppiaan tytär saa jatkoa Demonien taivaalla maaliskuussa huhtikuussa (ilmestymisaikaa ei ole varmennettu). Williamsin kirja ilmestyy todennäköisesti myös ekirjana, kuten edeltäjänsäkin.

Nuortenkirjallisuuden puolelta on ilmestymässä ainakin kaksi kiinnostavaa suomennosta. Helmikuussa on tuloillaan Catherynne M. Valenten Satumaa-sarjan ykkösosa Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. Suzanne Collinsin varhaisempaa tuotantoa on myös otettu Nälkäpeli-suosion imussa käännettäväksi. Keväällä ilmestyy Gregor The Overlanderin suomennos Ylismaan Gregor, niin ikään Alismaan tarinat -sarjan ensimmäinen osa. Alkuperäisen sarjan osia on jälleen viisi, saa nähdä kuinka moni niistä ilmestyy lopulta suomeksi. Näiden kanssa sama homma kuin Robsonin teoksen kanssa. Ostan vain ekirjana. Päivitys: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla ilmestyi ekirjana (arvostelu). Ja vaikka genrekirja ei olekaan, niin David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä kiinnostaa myös historiallisena teoksena kiehtovan Pilvikartaston jälkeen.

Ulkomaan osastolta löytyy sieltäkin kiinnostuksen kohteita ja kaikki saatavilla luonnollisestikin ekirjoina, erikoisversioita ehkä lukuunottamatta, mutta ne sisältävätkin usein myös kirjailijan nimmarin. Heti tammikuun alussa Ajan pyörä -sarja saa vihdoin päätöksen. Robert Jordanin ja Brandon Sandersonin A Memory of Light ilmestyy. Kyllä jännittää. Robin Hobbilta on tulossa kuuteen herttuakuntaan sijoittuva pienoisromaani The Willful Princess and the Piebald Prince sekä myös Rain Wild Chronicles -sarjan viimeinen osa Blood of Dragons. Molemmat kevään nurkilla. Ian Tregillisin The Milkweed Triptych -sarja saa päätöksensä huhtikuussa Necessary Evil -kirjalla. Christopher Priestiltä ilmestyy uusi kirja The Adjacent kesällä, mikä hienon The Islandersin jälkeen kiinnostaa kovastikin.

2013 ensimmäisen puoliskon ajalta en löytänyt muita erityisen kiinnostaviksi mainittavia, mutta tilanne elää. Myöhemmin vuoden aikana ilmestynee luettavaa Paolo Bacigalupilta, Connie Willisiltä ja ehkä Margaret Atwoodiltakin, mutta niihin palaan varmaankin ensi keväänä.

Huom! Uusi katsaus vuoden 2013 tuleviin kirjoihin löytyy täältä.

Brandon Sanderson: Legion

The Emperor’s Soulin (arvostelu) lisäksi luin viime viikolla myös toisen Brandon Sandersonin pienoisromaanin, Legionin. Legion ilmestyi ekirjana syyskuussa ja sen saa mm. Amazonista muutamien eurojen hintaan. Tarina sijoittuu nykyaikaan ja on genreltään lähinnä science fictionia, mikä on yleensä paksuja fantasiateoksia kirjoittavalta Sandersonilta hieman poikkeuksellista.

Stephen Leeds eli Legion on erikoisosaaja, joka palkataan ratkomaan vaativia ja arkaluontoisiakin ongelmia. Hän laskuttaa palveluksistaan suuria summia, mutta on hänellä suuret menotkin; lähes 50 huonetta sisältävää kartanoa ei ilmaiseksi ylläpidetä. Leedsin lukuisat hallusinaatiokaverit vaativat tilaa asua. Eri asioihin erikoistuneet sivupersoonat, kuten J.C., Tobias ja Ivy tekevät Leedsistä monitaiturin ja jopa neron, jolla on tarvittaessa käytettävissä osaamista ja tietämystä niin tieteistä kuin teknologiasta ja taiteestakin. Tällä kertaa Legion palkataan etsimään miestä, joka on keksinyt kameran, jolla voidaan kuvata menneisyyttä. Mies on kadonnut kameroineen työnantajaltaan Jerusalemiin kuvaamaan kristinuskon alkuaikoihin liittyviä tapahtumia. Historiallisten tapahtumien kuvaaminen todistusaineistoksi voi muuttaa maailmaa ja saada aikaan sekasortoa.

Legion on humoristinen tarina ja Leeds sivupersoonineen kiinnostava hahmo seurata. Hallusinaatiot, joita Leeds ei yritäkään peitellä muilta ihmisiltä, tulevat lukijalle selkeästi esille päähenkilön eri puolina ja tekevät hänestä värikkään persoonan, vaikka jotkut yksittäiset sivupersoonat sellaisenaan ovatkin hieman mustavalkoisia. Leeds on kaikkien kallonkutistajien unelmakohde, jopa alttiina paparazzi-tyyppisille tutkijoille. Menneisyydestä kuvia ottava kamera ei taida olla keksintönä uusi, mutta en saa päähäni missä olen konseptiin aiemmin törmännyt. Kertokaa, jos joku muistaa kirjan, jossa sellainen on tullut esille aiemmin.

Ken Liu käsitteli vakavahenkisesti historian todistamista aikamatkustuksen avulla ja sen vaikutusta yhteiskuntaan The Man Who Ended the History -tarinassaan (arvostelu), ja Sanderson pohtii periaatteessa samantyyppisiä ongelmia, tosin hänen tarinassaan menneisyys ei katoa todistamisesta ja sävy on paljon kevyempi. Valokuva voi kuitenkin "valehdella", eikä se välttämättä ole luotettava todistaja yksittäisistä hetkistä, mitä kirjailija ei kylläkään ota esille, mutta tuli mieleen pohtiessani asiaa. Paitsi aika, myös ihmismieli on reippaasti esillä tarinassa ja uskontokin saa osan pohdinnasta. Näistä viimeisimmäksi mainitun teeman käsittelytapa jostain syytä häiritsi minua, joten Legion ei ihan noussut tykkäämisen samalle tasolle kuin kirjailijan The Emperor's Soul -tarina.

Menneisyyttä kuvaava kamera ja kertomuksessa kuvatut valokuvat ovat kiehtova aihe yksittäisinä keräilykohteina, mutta todellakin kun alkaa ajatella mitä kaikkea voitaisiinkaan kameran avulla paljastaa, niin se ei tunnukaan keksinnöltä, jonka haluaisi jokaisen käsiin. Yksityisyys katoaisi tai ainakin muuttuisi käsitteenä toisenlaiseksi, koska kaikki mitä teet omissa oloissa on myöhemmin napattavissa kuvaksi. Puhumattakaan mitkä vaikutukset kuvilla olisi esimerkiksi uskonnon kannalta. Entä jos ristiinnaulitsemiseen liittyviä tapahtumia ei pystyttäisi todentamaan? Miten kävisi poliittisten järjestelmien ja valtiosalaisuuksien? Vaikka aihe on mielenkiintoinen, tarinan juoni kärsii hieman ohuudesta.

Legionilla Sanderson todisti minulle, että tyylilajista riippumatta hänen kirjoitustyylinsä on luontevaa ja sujuvaa. Hahmoihin liittyy piirteitä, jotka ovat sekä oivaltavia että huvittavia. Leeds sivupersoonineen on potentiaalinen usean tarinan lähde, ja ihmettelisin, jos Sanderson ei jonain päivänä palaisi häneen jossain muodossa. Toivon, että mieluiten tällaisessa lyhyessä.

Brandon Sanderson: The Emperor's Soul

Brandon Sanderson on tuottelias kirjailija, jonka kirjoihin en aikeistani huolimatta ole aiemmin ehtinyt perehtyä. Tunnen hänet vain viimeisimmistä Ajan pyörä -teoksista, ja mielestäni hän on ollut oikea henkilöä saattamaan loppuun Robert Jordanin elämäntyön. Viime viikolla päätin kokeilla millainen kirjailija Sanderson on ihan itsenään, omine ideoineen ja luin pari hänen pienoisromaaniaan. The Emperor's Soul ilmestyi marraskuun alussa ja on saatavissa muun muassa ekirjana alle neljällä eurolla. Tarina sijoittuu kirjailijan esikoisteoksen Elantrisin maailmaan, mutta on selkeästi luettavissa itsenäisenä teoksena.

Shai on väärentäjä, mutta ei ihan tavallinen sellainen. Hän pystyy toistamaan tai muuttamaan minkä tahansa esineen luomalla uusiksi sen historian taitavan taikuuden avulla. Yrittäessään varastaa keisarille kuuluvaa omaisuutta, hän jää kuitenkin kiinni ja saa kuolemantuomion, sillä hänen harjoittamaansa taikuutta pidetään vastenmielisenä epäluonnollisuutena. Shai saa kuitenkin yllättäen mahdollisuuden päästä rangaistuksestaan tekemällä keisarikunnalle suuren palveluksen salaa. Keisari on loukannut päänsä salamurhayrityksessä, ja vaikka hänen ruumiinsa on parantunut, hän mielensä ei ole palannut entiselleen. Sielu on kadonnut. Shain tehtävä on väärentää keisarille sielu ja palauttaa hänet valtaistuimelle ennen kuin salassa pidetty tila tulee julki.

The Emperor's Soul on hieno tarina. Se muistutti minua siitä, miksi eeppinen, korkea fantasia jaksaa parhaimmillaan kiehtoa ja innostaa. Sanderson on onnistunut tekemään lyhyestä tarinasta intensiivisen ja ehyen lukukokemuksen. Se ei ole täysin virheetön, mutta muutamat häiritsevät yksityiskohdat jäävät taka-alalle kokonaisarviossa. Päähahmon ja hänen tutkittavansa välinen vuorovaikutus on onnistunutta, mukana on ripaus huumoria. Taikuudenlaji merkkeineen ja toteutuksineen on todella mielenkiintoinen, ja maailma taustalla sekin vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, vaikka tässä tarinassa ei siihen täysimittaisesti päästäkään. Sanderson tarjoilee samankaltaista itämaista vivahdetta kuin esimerkiksi Daniel Abraham The Long Price Quartetissa (kahden ensimmäisen kirjan arvostelu) tai Paolo Bacigalupi The Alchemistissa (arvostelu). Elantrisin lukeneille tarinassa on varmaankin jo tuttuja elementtejä, mutta minulle ne tulivat uusina.

The Emperor's Soul ei ole erityisen vauhdikas loppua lukuunottamatta, mutta hitaasti etenevä kuvaus Shain valmistautumisesta tehtävässään, pakosuunnitelmat ja taikuuden ja sen perusteiden läpikäyminen onkin tarinan suola. Vangitun yhdessä huoneessa voi tapahtua paljon. Ajatus sielun uudelleenkirjoittamisesta on pelottavaa. Sanderson tuo hahmoissaan esille monia käyttäytymismalleja, jotka liittyvät suureen valtaan. Kaikki hahmot eivät ole tasapuolisen onnistuneita, mutta Shai tärkeimpänä hahmona onnistuu herättämään tuntemuksia. Tarina piti jännitettä yllä loppuun saakka ja kerrassaan hieno loppu onkin.

Pidin The Emperor's Soulista paljon ja tämän jälkeen Sandersonin muutkin teokset nousevat asteen korkeammalle lukulistallani.

Nancy Kress: Probability Moon

Science fiction -haasteen 21. lukemani kirja on Nancy Kressin Probability Moon (2000), jonka sijoitan kategoriaan 8. avaruusalukset/avaruusolennot. Olen lukenut Kressilta aikaisemmin vain yhden teoksen, Hugo-ehdokaspienoisromaani Act Onen (arvostelu). Kirjailijan tyyli ei vielä selvinnyt sen kautta, enkä osannut tarkalleen odottaa Probability Moonilta mitään ennakkoon. Jo heti alussa kuitenkin selvisi, että kirja on ns. hard science fictionia.

Maan lähetystö on saapunut Worldin planeetalle tutkimaan sen ihmisväestön geneettistä erilaisuutta ja kulttuuria. Ryhmää johtaa iranilainen Ahmed Bazargan ja mukana ovat ksenobiologi Ann Sikorski, ksenologian opiskelija David Campbell Allen sekä saksalainen geologi Dieter Gruber. Worldin ihmistenkaltaisten asukkaiden erikoisuus on jaetun todellisuuden käsite, joka saa heidät käyttäytymään yhteiskunnallisesti sopuisasti ja yhtämielisesti. Rikkoessaan tätä jaettua todellisuutta he tuntevat fyysistä tuskaa, joka palauttaa heidät takaisin ruotuun. Rangaistuksena vakavasta rikkomuksesta heistä tulee ”näkymättömiä”. Yksi tällainen näkymätön on Enli, jolla on mahdollisuus sovittaa rikoksensa ja palata näkyväksi vakoilemalla Maan asukkaiden puuhia ja aikomuksia. Worldissä uskonto keskittyy kukkiin, jotka ovat lähtöisin pyhitetyltä vuorelta, jonne meno on kiellettyä ja vaarallista. Tutkijoiden avaruusalukseen jääneellä porukalla on muut kuin geeneihin liittyvät asiat mielessä, sillä yksi Worldin kuista on keinotekoinen ja sen alkuperä on sama kuin galaksin avaruustunnelien, joiden kautta matkataan valoa nopeammin. Vihamieliset avaruusolennot Fallersit tavoittelevat kuuta itselleen kuten terralaisetkin. Samalla kun Worldillä olevat tutkijat selvittelevät geenien ja aivojen toiminnan salaisuutta neurobiologian, kvanttifysiikan ja suhteellisuuskenttäteorioiden kautta, avaruudessa olevat käyvät kilpaa kuusta.

Probability Moon on monitahoinen kirja, jossa yksittäisiä aineksia riittää vaikka mihin. Kress pukkaa yhden jos toisenkin olemassa olevan teorian käsitteineen tarinan sisään ja kippaa mukaan hieman pseudotiedettäkin tai ainakin rikkoo uskottavuuden rajoja vakavasti fiktion nimissä. Välillä teorisointi on sen verran koukeroista, että minun neurotransmitterit heittelivät kuperkeikkaa synapsit paukkuen. Probability Moonin juonikuvio on kuitenkin kiinnostava ja koskapa kirja on trilogian ensimmäinen osa, jäi paljon selittämättömiä asioita vielä auki. Kirjan heikkous on hahmot. Heissä on persoonallisuutta ja inhimillisyyttä, mutta odotin worldiläisten olevan enemmän alienin kaltaisia, eikä vain periaatteessa käyttäytyvän oudosti. Octavia E. Butler on "hemmotellut" minut pilalle vieraslajien suhteen Xenogenesis-sarjallaan. Kressin lähtökohta on kuitenkin, että geneettinen pohja on sama ja laji sen mukainen, Le Guinin tyylillä. Huvittavana yksityiskohtana koin lajien ulkonäön poikkeavuuksien eli pään karvoituksen eri sijaintien kirvoittamat mielipiteet.

Probability Moonissa on kaksi juonilinjaa, joiden välillä Kress vaihtelee kerrontaa. Näin pääsee seuraamaan miten Worldilla olijoiden ja avaruusaluksessa olevien tapahtumat vähitellen saavuttavat toisensa, mikä luo jännitystä tarinan loppua kohden. Kirja ei ole mikään järisyttävä kokemus, pikemminkin lähellä keskitasoa, mutta saatan hyvinkin lukea kaksi muuta osaa saadakseni selville, tarina jatkuu ja päättyy. Kressin muukin tuotanto kiinnostaa, etenkin The Beggars-trilogia.

Science fiction -haaste

World Fantasy -palkinnot 2012 jaettu

Tämän vuoden viimeisimmät seuraamani genrepalkinnot jaettiin tänään Torontossa, Kanadassa. World Fantasy -palkinnoissa tuli vastaan pienoinen yllätys, vaikka hieman takaraivossa kolkuttelikin ajatus, että Lavie Tidharin Osama saattaisi sittenkin korjata potin Jo Waltonin nenän edestä. Niin siinä kävikin, vaikka pidin sitä epätodennäköisenä. Pidin kuitenkin Osaman omalaatuisesta tyylistä ja suosittelen sen lukemista. Kingin 11/22/63 ilmestyy ensi vuonna suomeksi, joten se tulee minun lukulistalleni silloin. Muut kategoriat eivät herättänneet ihmeempiä tuntemuksia, mutta ehkäpä VanderMeerien The Weird -antologian voisi jossain vaiheessa lukea, vaikka en varsinaisesti ole antologioiden ystävä.

Romaani

Those Across the River, Christopher Buehlman
11/22/63, Stephen King
A Dance with Dragons, George R.R. Martin (arvostelu)
Osama, Lavie Tidhar (arvostelu)
Among Others, Jo Walton (arvostelu)

Pienoisromaani

"Near Zennor", Elizabeth Hand
"A Small Price to Pay for Birdsong", K.J. Parker
"Alice Through the Plastic Sheet", Robert Shearman
"Rose Street Attractors", Lucius Shepard
Silently and Very Fast, Catherynne M. Valente (arvostelu)

Novelli

"X for Demetrious", Steve Duffy
"Younger Women", Karen Joy Fowler
"The Paper Menagerie", Ken Liu (arvostelu)
"A Journey of Only Two Paces", Tim Powers
"The Cartographer Wasps and the Anarchist Bees", E. Lily Yu (arvostelu)

Antologia

Blood and Other Cravings, Ellen Datlow, ed.
A Book of Horrors, Stephen Jones, ed.
The Thackery T. Lambshead Cabinet of Curiosities, Ann & Jeff VanderMeer, eds.
The Weird, Ann & Jeff VanderMeer, eds.
Gutshot, Conrad Williams, ed.

Kokoelma

Bluegrass Symphony, Lisa L. Hannet
Two Worlds and In Between, Caitlín R. Kiernan
After the Apocalypse, Maureen F. McHugh (arvostelu)
Mrs Midnight and Other Stories, Reggie Oliver
The Bible Repairman and Other Stories, Tim Powers

Taiteilija

John Coulthart
Julie Dillon
Jon Foster
Kathleen Jennings
John Picacio

Erikoispalkinto, ammattilaiset

John Joseph Adams, for editing - anthology and magazine
Jo Fletcher, for editing - Jo Fletcher Books
Eric Lane, for publishing in translation - Dedalus books
Brett Alexander Savory & Sandra Kasturi, for ChiZine Publications
Jeff VanderMeer & S.J. Chambers, for The Steampunk Bible

Erikoispalkinto, ei-ammattilaiset

Kate Baker, Neil Clarke, Cheryl Morgan & Sean Wallace, for Clarkesworld
Cat Rambo, for Fantasy
Raymond Russell & Rosalie Parker, for Tartarus Press
Charles Tan, for Bibliophile Stalker blog
Mark Valentine, for Wormwood

Vajaa kaksi kuukautta, niin alkaa uusi palkintokausi tänä vuonna ilmestyneille teoksille. Ja niitähän taas riittää.

George R.R. Martin: The Lands of Ice and Fire

Sanon heti alkuun, että nyt on turha odottaa kriittistä ja analysoivaa katsausta arvioitavaan teokseen. Kun hain paketin postista, oli ensimmäinen reaktioni tempoessani sisältöä näkyviin mahdollisimman nopeasti: "oi, oi, oi, OI!" Olen siis fanityttö ja tuote on George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjaan liittyvä kartta-atlasboksi The Lands of Ice and Fire, joka koostuu 12 karttajulisteesta. Mitään selittäviä tekstejä ei ole, vaan kartat puhuvat puolestaan ja siksipä tämä boksi onkin tarkoitettu lähinnä faneille ja ehkäpä ylipäätään fantasiamaailman kartoista kiinnostuneille. Martin on kehitellyt karttoja varten uusia paikkoja, joita ei kirjoissa esiinny ennestään tai tule jatkossakaan esiintymään.

Tein vasta alustavan katsauksen karttoihin ja erityisesti kaukoitä kiinnosti salaperäisine Varjomaineen ja Asshaineen. The East -kartta olikin ensireaktion OI! The Cities of Bloodless Men, City of the Winged Men, Cannibal Sands, Land of Shrykes – mitä ihanimpia paikannimiä (näytekuva). Kartta näyttää miten erinomaisen vaikealta pääsy Asshaihin olisi maitse (näytekuva). Mereltä katsottuna Varjomaat ovat laajoine pimeässä hohtavine, miestäkorkeampine aaveruohokenttineen ja taustalla siintyvine vuoristoineen varmasti huima näky. Asshain eteläpuolella näyttäisi olevan Ulthos, joka nimestä päätellen on uusi manner – kartoittamaton ja pelottavan oloinen. Oi! Itään päin mentäessä oletuksena on vastassa meri, mutta kuinka kaukana Varjomaiden itäpuolella jää vielä arvoitukseksi.

Karttojen joukossa on koko tunnetun maailman kattava kartta. Siinä ei ole kaikkia paikkoja, eihän keskiajalla oikeastikaan ollut kaikkia paikkoja kartoitettu. Afrikkakin oli pitkälti tuntematon, niin myös Tulen ja jään laulu -maailman eteläiset mantereet. Nyt kuitenkin itä ja länsi asettuvat toisiinsa nähden suhteeseen välimatkoineen ja kokoineen. Muurin pohjoispuoli pysyttelee salaperäisenä ja kylmänä. Tätä karttakokoelmaa voi pitää kaanonina, päinvastoin kuin HBO:n tv-sarjaa varten kyhäämiä karttoja. Kartografinen jälki on Jonathan Robertsin käsialaa. Hän on piirtänyt kartat jo painettujen karttojen ja Martinin luonnosten ja ohjeiden perusteella.

Yhtenä karttana on The Journeys eli kunkin kirjan hahmon kulkureitit sarjan aikana ulottuen A Dance with Dragonsiin. Kartta spoilaa siis ainakin jonkun henkilöhahmon osalta viidettä kirjaa, mutta ei pahasti. Ja Lohikäärmetanssihan ilmestyy ensi vuoden alkupuolella suomeksikin, joten pian kirja on luettuna kaikilla. Mielessä kävi, että mahtaakohan Kirjava tuottaa karttaboksista suomenkielisen versionkin. Se olisi aika hienoa.

Tulen ja jään laulu -sarjan faneille The Lands of Ice and Fire on pakkohankinta. Kartoissa on paljon katsottavaa ja pohdittavaa pitkäksi aikaa. Kartat näyttävät hienolta ja kylien, linnojen ja linnakkeiden piirrokset ovat kuvaavia. Kuninkaansatama ja Braavos (näytekuva) saavat yksityiskohtaisempaa huomiota omine kaupunkikarttoineen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia. Westerosinkin osiosta löytyy jotain uutta. Karttojen materiaalista löytyy sitten ainoa tällä hetkellä kritisoitava seikka. Vaikka paperi on paksua ja hyvälaatuista, niin taitekohdista paikoin painomuste tuntuu hieman halkeilleen. Melkein toivoisin, että minulla olisi yksi lisähuone ilman kirjahyllyjä ja seinätilaa avoinna näille kartoille. Silloin voisi istuksia nojatuolissa katselemassa kaikkia sarjan kaukaisia ja kiehtovia paikkoja kerralla seinällä ja antautua täysin Tulen ja jään laulun visuaalisen maailman vietäväksi. Ah, kaikki ne matkat jotka teemmekään pään sisällämme!

Lokakuun tilannekatsaus scifi-haasteeseen ja hieman Hobitista

Aktiivinen lokakuu on takana ja alta löytyy jälleen kerran linkit luettuihin haastekirjoihin. Hannu Rajaniemi on edustettuna kahdella eri teoksella ja Emmi Itäranta porskuttaa edelleen lukulistoilla. Eikä ihme, Teemestarin kirja on saanut osakseen paljon positiivisia mielipiteitä. Teurastamo 5 tuli luettua joskus muinaisessa menneisyydessä, kuten jokunen muukin Vonnegut. Olisi varmaan paikallaan ottaa uusintaluvun alle, sillä Anun katsaus kirjaan on enemmän kuin innostava. Ja Asimovejakin voisi palauttaa mieleen… kun taas uusiakin mielenkiintoisia scifi-kirjoja ilmestyy koko ajan. Voi mahdoton tätä kirjojen tulvaa! (mikä positiivisena asiana otettakoon).

1. Nuorille suunnattu science fiction
Taikakirjaimet – Madeleine L’Engle: Hyppy ajassa

2. Aikuisten science fiction
nadjan kirjasto – Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

3. Hugo-voittaja
Nulla dies sine legendo – William Gibson: Neuromancer

4. Science fiction -klassikko – julkaistu -1950
Nulla dies sine legendo – Isaac Asimov: I, Robot

5. Science fiction -moderni klassikko - 1951-1992
Taikakirjaimet – Joan D. Vinge: The Snow Queen

6. Steampunk
-

7. Robotit / Kyborgit / Androidit
Yöpöydän kirjat – Kari Hotakainen: Bronks

8. Avaruusalukset / Alienit
-

9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi
Aamuvirkku yksisarvinen – Hannu Rajaniemi: The Fractal Prince
Jos vaikka lukisi… – Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia
Aamuvirkku yksisarvinen – Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Espoon fantasia – Veronica Roth: Divergent (Heidi)
Kirjaretket – Suzanne Collins: Nälkäpeli

11. Kyberpunk
-

12. Hullu tiedemies / Geneettiset kokeilut / Ympäristökatastrofit
-

13. Bonus: Suomalaisen kirjailijan teos
-

Scifi-kirjojen ohessa ei unohdeta fantasiaakaan. Joko Hobitti-kuume alkaa nousta? Elokuvan liput tulevat myyntiin marraskuun 24. ja ainakin Helsingissä näyttäisi olevan lipunjonotusyötapahtumia. Minä ajattelin kyllä ostaa lippuni tuolloin, mutta netin kautta. Air New Zealandin uusi Hobitti-vaikutteinen lentoturvallisuusvideo on ihan hauskaa katsottavaa. Luonnollisestikin markkinavoimat ottavat kaiken Hobitti-buumista irti. Ensi syksynä minulla olisi itselläni mahdollisuus vierailla Uudessa-Seelannissa. Matkan suunnittelu on jo alkanut ja kyllä, Hobitti-kylä on mukana suunnitelmissa.

Jos joku ei ole vielä lukenut J.R.R. Tolkienin Hobitti eli Sinne ja takaisin -kirjaa (arvostelu), mutta on suunnitellut niin tekevänsä ennen leffan tuloa, niin nyt alkaa olla aika.