Synnersissa seikkaillaan online-viihteen maailmassa lähitulevaisuuden Los Angelesissa. Diversifications-niminen viihteen suuryritys on hankkinut haltuunsa teknologiainnovaation, jonka avulla ihmisen aivot pystytään kytkemään suoraan yhteyteen verkkoon. Idea on sinänsä hyvä, aivot oppivat uutta tietoa nopeasti, syntyy uusia asiantuntijoita tunneissa vuosien sijaan, mielenterveydeltään häiriintyneet saisivat helpommin täsmäapua, mutta myös riskejä on olemassa virusten ja väärinkäytösten vuoksi. Syntetisoijat, hakkerit, poimivat mielikuvia, pakkaavat ne ja tekevät niistä kauppatavaraa. Syntyy odottamattomia seuraamuksia, joita torjumaan ryhtyy joukko synnerseja, heidän mukanaan Sam, jonka isä työskentelee Diversificationissa.
Cadigan sekoittaa Synnersissä virtuaalista todellisuutta, nanoteknologiaa, hakkereita yhteiskunnan rajamailla, huumeita, rockmusiikkia ja melkeinpä mitä tahansa, jonka jälkiliitteeksi sopii porno-sana laajassa merkityksessä (esim. uutisporno). Yksi jäppinen on koukussa kuolemiseen ja tekee sitä kohtalaisen usein, mikä on tietysti mahdollista, kiitos teknologian. Virtuaalimaailman vauhti on reipasta ja välillä hahmot ovat oikeita, välillä ei. Hukkasin ajoittain hahmojen nimet ja siten persoonat, joten en ollut kärryillä kuka kukin oli. Sen sitä saa kun lukee yli kuukauden ripotellen kirjaa, jossa muutenkin harhaillaan maailmassa, jonka pelisäännöt eivät ole täysin selkeät tai (Raijan) ymmärrettävät. Tekoälyn kaltainen Tohtori-virus pikaruokalan tilausjärjestelmässä sai välillä hymyilemään, varsinkin kun se varoitti kofeiinin vaaroista (hakkereista kertovassa kirjassa). Synners ei ole kyberpunkiksi erityisen synkkä kirja, eikä sen maailmakaan ole pelkkää lasia ja metallia kaatosateessa. Siksi se ei ole myöskään masentava kirja, vaikkakin välillä sisältää luotaan työntäviä elementtejä.
Pidin Mindplayersissa Deadpan Alliesta ja hahmo on vieläkin tuoreena mielessä. Ehkä se johtuu siitä, että luin myös kirjailijan novelleja kyseisestä hahmosta. Sam tai kukaan muukaan Synnersin hahmoista ei yllä Allien tasolle. Kyberpunkissa harvoin lie hahmoja, jotka keräisivät sympatiapisteitä, mutta Cadigan onnistui tekemään Alliesta kaikkine vikoineenkin samaistuttavan. Synners on kuitenkin Cadiganin teoksista kuitenkin ilmeisesti se arvostetuin, sillä se on voittanut Arthur C. Clarke -palkinnon (kuten myös Fools) ja ollut Nebula-ehdokkaana ja ilmestyy piakkoin myös SF Masterworks -sarjassa. Jälkitunnelmani useita kuukausia lukemisen jälkeen on, että haasteellisuudestaan huolimatta, kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Toivon, että voin palata siihen vielä jonain päivänä uudestaan.
Tämän arvostelun myötä olen siis saanut Science fiction -haasteen periaatteessa suoritettua, mutta koskapa vaikeutin tavoitettani päättämällä lukea joka kategoriasta kaksi kirjaa, niin jäljellä on vielä kymmenen kirjaa lukematta. Seurantalistastani ehkä jo huomaa myös toisen tavoitteeni jonka asetin itselleni. Tasapuolisuuden vuoksi päätin, että luen jokaisesta kategoriasta yhden miehen ja yhden naisen kirjoittaman kirjan.
Science fiction -haaste
Tämäkin on ollut mielessäni, mutta pitäisi ehtiä Mielenpeli ensin lukea ja päättää sitten jatkosta … harmillista, kun ei mitään ehdi :(
VastaaPoistaVähän olen minäkin kyberpunkia lukenut ja yleisesti ottaen laji ei oikein tunnu sopivan minulle. Hyviäkin olen lukenut - ekana tulee mieleen Mary Rosenblumin Harhainvalta, joka oli mielestäni oikeinkin hyvä.
Ugh, Harhainvallan kansikuva ei oikein houkutellut, mutta pitääpä ottaa joskus kirja kiinni jos tulee vastaan. Ready Player One, jota kohtapuoliin lopettelen, on ollut kevyempää kyberpunkkia, kohtalaisen helppolukuista.
VastaaPoistaHarhainvaltakin oli helppolukuinen ja joo-o, karsea on kansi siinä. Ready Palyer One on myös jossain vaiheessa munkin luettava – en ole kyllä varma tuleeko sitä omaksi hankittua.
Poista