Jo Walton: Among Others

Walesiläisen, sittemmin kanadalaistuneen Jo Waltonin Among Others ilmestyi viime vuoden alussa ja hankin kirjan hetsilleen. Meni kuitenkin reilu vuosi ennen kuin sain aloitettua sen lukemisen, vaikka olin lukenut kirjasta vain positiivisia lausuntoja. Nyt Among Others on kuitenkin luettuna ja on mielenkiintoista nähdä onko hiljainen kuiskenoste kantanut niin paljoa, että kirja nousee Hugo-ehdokkaaksi ensi viikonloppuna. Ainakin kirjailija on paikalla Easterconissa.

Alkua lukuun ottamatta tarina sijoittuu vuoden 1979 syksyyn ja 1980 alkuun ja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Kirjoittaja on Morwenna Phelps, 15-vuotias lukuintoinen nuori, jolla on kyky nähdä keijuja ja tehdä taikoja. Hän on vasta menettänyt kaksoissisarensa ja samalla rampautunut itse. Kun Morwenna muuttaa pois äitinsä luota, hänen aiemmin perheensä hylännyt isä ja tämän kolme siskoa ottavat huolehtiakseen tytön koulutuksesta sisäoppilaitoksessa. Isä on outo ja Morilla on vaikeuksia saada ystäviä, mutta kirjallisuus ja etenkin science fiction ja fantasia ovat hänen intohimojaan ja niiden parista hän löytää myös keinon etsiä itsensä ja paikkansa muiden joukossa.

Among Others ei ole kirja taikuudesta ja keijuista, vaikka päähenkilö kykeneekin niitä käyttämään ja näkemään. Morwennan taustatarina aukeaa pikkuhiljaa ja on kirjoitettu siten, että sen voisi tulkita ihan valtavirtatarinana, jossa teini-ikäisellä tytöllä on ongelmia äidin kanssa, joka voisi olla ilkeän noidan sijasta vaikkapa mielenterveysongelmainen tai alkoholisti. Keijujen näkemiset ovat henkilökohtaisia ja taikuus niin kyseenalaista ja maanläheistä, että lukija saa miettiä mihin itse uskoo. Varsinkin kun Mori itsekään ei aina ole varma mitkä hänen tekojensa seuraukset ovat. Juuri tämä Waltonin kyky pysytellä mystisyyden rajamailla tekee kirjasta maagisen. Mietin koko ajan miten kertomaa pitäisi tulkita. Morin elämässä on ollut ja on paljon asioita, jotka voisivat nujertaa henkisesti, mutta hän vaikuttaa vahvalta ja ehkä hieman aikuismaisen analyyttiseltakin. Suuret tunnehuiput puuttuvat ja kirjassa on vain yksi kohtaus missä päähenkilö reagoi kohtalaisen voimakkaasti. Mutta Morwenna ei olekaan ihan tavanomainen nuori, millä voi ehkä selittää piikkien puuttumiset.

Jos olen oikein ymmärtänyt, kirja perustuu osin kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin. Walton on tunnettu fandom-aktiivi ja hän kirjoittaa artikkeleita ja kirja-arvosteluja netissä ammattikirjoittamisen lisäksi. Among Others on tavallaan jatketta kirja-arvosteluille. Walton on ympännyt tarinaan mukaan lukuisat genreklassikot Morwennan lukuharrastuksen varjolla ja lausuu niistä mielipiteitä Morwennana. Niistä syntyy kuitenkin voimakas mielikuva, että ne ovat kirjailijan omia miniarvosteluja ja suosituksia. Lukutoukkien on varsin helppo asettua Morin hahmoon, varsinkin jos lukuharrastus on sisältänyt spefin pääteokset. Välillä kirjailija intoutuu analysoimaan jotain kirjaa siinä määrin, että se ei tunnu enää luontevalta osalta itse tarinaa. Vaikka kirjailijan persoona puskeekin tarinan läpi, kirjoista lukeminen on mielenkiintoista. Eniten minua kiinnosti kirjat, joita en ollut lukenut. Sain bongattua muutamia kirjasuosituksia.

Kirjassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään järisyttävää. Se on pääosin nuoren tytön hyvin arkinen kertomus päivistään uudessa ympäristössä. Tutustuminen uusiin ihmisiin ja isään on tärkeää, Mori haluaa kuulua johonkin ryhmään. Hän ei halua yhtä ystävää vaan paljon ystäviä. Arjen keskellä äiti ja menneisyyden tapahtumat tuovat päähahmolle pelkoa ja lukijalle jännitystä.

Among Others imaisee mukaansa arkisuudestaan huolimatta. Taustalla olevaa taikuutta ja muita ilmiöitä ei selitetä puhki, mitä pidän plussana. Jo Walton on osoittanut olevansa seuraamisen arvoinen kirjailija. Lohikäärmekammoisille on helppo suositella siedätyshoitoa hänen Tooth and Claw -kirjalla ja Farthing (arvostelu) on mielenkiintoinen yhdistelmä vaihtoehtohistoriaa ja salapoliisiromaania. Muita hänen teoksiaan tulee luettua pikkuhiljaa, sillä ne ovat jo odottamassa vuoroaan.