The Prestige on kirjoitettu pääosin päiväkirjamuotoon. Päiväkirjat kuuluvat 1900-luvun vaihteessa kilpaileville taikureille, Rupert Angierille ja Alfred Bordenille. Nykyhetken osioissa heidän lapsenlapsensa Andrew ja Kate kertovat oman tarinansa mysteereineen ja lukevat isoisiensä kirjoituksia kummastakin näkökulmasta pyrkien selvittämään mitä aikoinaan tapahtui ja miksi taikurien välinen kauna ei koskaan laantunut, edes seuraavassa sukupolvessa, vaikuttaen yhä myös Andrew’n ja Katen elämään.
En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut tosielämässä taikureista, vaikka taikuus sinänsä fantasiassa kiehtookin. Taikurit ovat epäaitoja ja tietoisuus huiputuksesta vie lumolta terän. Mutta aika on toinen ja vuosisata sitten taikuudessakin oli varmasti enemmän hohtoa. Priest tekee illuusiosta kiinnostavan, kun taikurit pyrkivät selvittämään toistensa temppujen salaisuuksia. Hän tuo mukaan hitusen tiedettä Nikola Teslan muodossa. Vaihtovirta ja teslamuuntaja, samoin kuin Teslan henkilöhahmo ja kilpailu Thomas Alva Edisonin kanssa pääsevät kirjan fiktioon mukaan. Tavallaan Angierin ja Bordenin välinen kilpailutilanne johdattaakin ajatukset Teslan ja Edisonin tosielämän eripuraisuuksiin, sähkövirtasotaan, enkä voi olla ajattelematta, että se on kirjailijan tarkoituskin.
Taikuuden tieteellistäminen tekee illuusioista houkuttelevampia, sillä tiede voi olla taikatemppuja mystisempää tai ainakin näyttävämpää, ja sille polulle myös Priest lähtee. Koko tarinaa leimaa salailun tunne. Varsinkin Bordenin osuus on tarkoituksellisen epämääräinen ja Angierin menneisyyskin on julkisuudelta piilossa, vaikka päiväkirjassa se lukijalle selitetäänkin. Priest luo kaksi erilaista hahmoa, toisen yläluokkaisen, toisen työväen parista nousevan, joita yhdistää palo tehdä vaikutus, nähdä ihmisten reaktiot kun taikatemppu hämmästyttää ja ihmetyttää. Angierilla ja Bordenilla on omat äänensä, heidän lahjakkuuksissaan on eroa, mutta kumpikin tuntuu haluavan kaikesta huolimatta ihailla toista ja lopettaa riidan. Hahmot eivät ole yksiselitteisiä ja aikakin muuttaa heitä. Vaikka tarinaan on poimittu mukaan tiedettä ja tapahtumia pohditaan järkiperäisesti, kirjailija jättää lopussa lukijan samaan tilanteeseen kuin olisi juuri nähnyt taikatempun. Se loppuhuipennus katsokaas, on se tempun tärkein osa.
Christopher Nolanin elokuvaversio The Prestigestä on hyvä. Pidin siitä tuoreeltaan ja nyt katsellessani uudestaan. Elokuvan runko on periaatteessa sama, mutta toki tarinaa on muutettu kirjaan nähden. Tapahtumia on suurenneltu, kilpailua muutettu astetta vaarallisemmaksi ja hahmoja häikäilemättömiksi. Kirjan henkilöhahmojen hienovaraisuus puuttuu ja myös ajankuvaus on laimeaa. Kun kirjassa välittyy maailma uuden sähköistymisen ajan kynnyksellä, elokuvassa se jää kaikesta lavastuksesta huolimatta epäselväksi. Andrew ja Kate on pudotettu pois ja myös loppuhuipennus on eri. Elokuva toimii itsenäisenä teoksena, mutta kirja alkuperäisenä tarinana on parempi. The Prestigea on vaikea luokitella suoraan science fictioniksi, vaikka siinä genre-elementtejä on käytettykin. Kirja on kuitenkin erittäin suositeltavaa luettavaa ja aion edelleen jatkaa Priestin tuotantoon tutustumista pikkuhiljaa.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit:
VastaaPoistaOona kirjoitti 14.04.2012 - 20:39
Pöh, onpas oloni nyt tyhmä - leffan olen toki nähnyt, mutta en edes tiennyt, että filkka perustui kirjaan! Ammottava aukko sivistyksessä! Ja nyt taidanpa kyllä mennä korjaamaan asian ja hankkimaan tämän opuksen käsiini - tykkään nimittäin kauheasti taikureista (joskaan en yhtä paljon kuin sirkuksista), joten tämän luulisi olevan kiintoisa.
Raija kirjoitti 14.04.2012 - 20:56
Jos taikurit kiehtovat, niin The Prestige on 100% oikea kirja. Tarjoaa vielä uuttakin, vaikka elokuvan olisi nähnyt.