Huhtikuun tilannekatsaus scifi-haasteeseen

Science fiction -haaste jatkui huhtikuussakin. Yöpöydän kirjat -blogi hyppäsi uutukaisena mukaan ja pelasti pitkälti kohtalaisen hiljaisen kuun. Itse luin kyllä haastekirjaa, mutta niin vain kävi, että en saanut sitä kuun aikana loppuun saakka. Mutta onneksi muut saivat luettua haasteeseen kirjoja ja arvosteltuakin niitä.

1. Nuorille suunnattu science fiction
Yöpöydän kirjat - Jukka Parkkinen: Sinun tähtesi, Allstar

2. Aikuisten science fiction
Espoon fantasia - Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (Meerit)

3. Hugo-voittaja
-

4. Science fiction -klassikko – julkaistu -1950
Yöpöydän kirjat - H. G. Wells: Maailmojen sota
Espoon Fantasia - Karel Čapek: R.U.R. (Heidi)

5. Science fiction -moderni klassikko - 1951-1992
-

6. Steampunk
Lopunajan lauseet - Chris Wooding: The Black Lung Captain

7. Robotit / Kyborgit / Androidit
Tahaton lueskelija - Isaac Asimov: Robotit

8. Avaruusalukset / Alienit
Yöpöydän kirjat - Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa

9. Aikamatkustus / Vaihtoehtohistoria / Rinnakkaisuniversumi
-

10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia
Lukunen- Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Yöpöydän kirjat - Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas
Lopunajan lauseet - Suzanne Collins: Mockinjay

11. Kyberpunk
-

12. Hullu tiedemies / Geneettiset kokeilut / Ympäristökatastrofit
Yöpöydän kirjat - Annika Luther: Kodittomien kaupunki


Eija toi esille toisaalla Worlds Without End -sivuston, jossa voi rekisteröidyttyään seurata esim. mitä kaikkia palkintoehdokkaana olleita kirjoja on tullut luettua. Hieno ominaisuus sellaiselle jonka tavoitteena on vaikkapa lukea kaikki Hugo tai Locus-ehdokkaat. Ilman rekisteröitymistäkin sivustolla voi etsiä kirjoja esim. alagenren avulla. Sieltä löytyy kirjavihjeitä scifi-haasteeseenkin, esim. steampunk/kyberpunk/robotit/vaihtoehtohistoria -kategorioihin. Hienoinen ongelma on, että kirjojen luokittelut näihin subgenreihin tekevät lukijat, joten kirjoa löytyy ja monista valinnoista ainakin minä olen eri mieltä. Pitää siis suhtautua kriittisesti sisältöön. Ja näin suomalaisittain harmillista on tietenkin se, ettei sieltä löydy suoraan tietoa mitkä kirjat on suomennettu. Toukokuu edessä ja puutarhatyöt kutsuvat - ainakin joitain. Tänään takapihaltani otetusta kuvasta näkee, että minulla ei ole vielä kiirettä haravan varteen. Ehdinpä (toivottavasti) lukea enemmän.

Mary Robinette Kowal: Kiss Me Twice

Harkitsin Mary Robinette Kowalin Nebula-ehdokkaan Shades of Milk and Honeyn lukemista viime vuonna, mutta päätin luottaa Booksyn arvosteluun kirjasta ja jätin sen pois lukulistaltani. Kowalin pienoisromaani-kategoriassa oleva Hugo-ehdokas Kiss Me Twice sen sijaan tuli luettua. Kirjailijan edellinen Hugo-ehdokkuus ja itse asiassa -voitto on viime vuodelta For Want of a Nail -novellilla (arvostelu).

Etsivätarina kertoo poliisismies Huangin ja poliisin käyttämän tietojärjestelmän tekoälyn Metan läheisistä suhteista. Murhatapauksen yhteydessä tekoäly kaapataan ja backup-versio ryhtyy auttamaan alkuperäisen version etsimisessä ja tapauksen ratkaisemisessa. Metta on ominut itselleen flirttailevan Mae Westin persoonan kommunikoidessaan Huangin kanssa ja tarinassa onkin runsaasti lainauksia kyseiseltä näyttelijältä sekä myös muista elokuvista. Huangin ja Metan välinen vuorovaikutus nousee jopa tärkeämmäksi tasoksi kuin itse tapauksen selvittely ja juonikuvio, mihin se kuitenkin linkittyy erinomaisesti loppua myöten.

Kiss Me Twice on vaivatonta luettavaa, kepeää sanailua ja myös kevyttä pohdintaa tekoälyn inhimillisyydestä ja itsenäisyydestä. Tavallaan Kowalin kertomus pyörii samoissa ympyröissä kuin aiemmin lukemani ehdokkaan Catherynne M. Valenten Silently and Very Fastkin (arvostelu). Valente onnistuu kuitenkin tyylillisesti vakuuttamaan minut paremmin. Pidin siitä, että tarinassa valotettiin Metan tapaa vaihtaa persoonaansa työskennellessään eri henkilöiden kanssa. Pelkkä Huang-Metta olisi ollut minulle siinä flirttailun äärirajoilla kiinnostavuudessa. Kowal kulkee tällä tarinallaan vähemmän pitämieni Connie Willisin elokuvamaailman tarinoiden jalanjäljissä, tosin astetta romanttisemman sävyn suunnassa. Tuon sävyeron vuoksi en nostaisi Kowalia Willisin tasolle, eikä Kiss Me Twice pärjää minun asteikollani Hugo-taistossa Valentellekaan. Silti ihan kiva välipalatarina luettavaksi, ilmaiseksi täällä.

Tulevia kirjoja kesä-syksy 2012

Toukokuu lähestyy. Kesän ja loppuvuoden kirjajulkaisut alkavat olla selvillä, joten teen puolivuotiskatsauksen minua erityisesti kiinnostaviin genrejulkaisuihin nyt. Katsaus on lyhyt, sillä olen alkuvuonna ehtinyt lukea normaalia vähemmän kirjoja, enkä usko tahdin paranevan loppuvuotta kohdenkaan paljoa. Siispä alla on mainittuna pääasiassa lukusuunnitelmissa olevat tulevat kirjat, mutta tokihan jos aika antaa periksi niin muitakin lukulistalle otan. Tietoja on ripotellut kotimaisilta kustantajilta pikkuhiljaa ja ulkomaisista julkaisuista jo pidemmältä ajalta. Koosteen tekemistä varten olen kuitenkin selaillut tiiviisti Risingshadown loistavia kirjailijatietokantoja (suomenkieliset ja englanninkieliset).

Suhtaudun loppuvuoden käännöskirjoihin hieman ristiriitaisin tuntein. On todella hienoa, että käännöksiä julkaistaan, mutta alan hieman harmistua siihen, että niitä ei julkaista myös ekirjoina. Olen päättänyt olla ostamatta joitain paperikirjoja, jotka minulla on jo englanninkielisinä. Jos ne olisivat saatavilla ekirjoina, olisin hankkinut ne joissain tapauksissa jopa pelkästään tukeakseni kustannustoimintaa.

Joka tapauksessa, toukokuussa on ilmestymässä Liz Williamsin Aavekauppiaan tytär, josta en tiedä mitä odottaa, mutta ainakin se on yksi niistä harvoista, joista kustantaja on etukäteen ilmoittanut julkaisevansa sähköisen version. Toivottavasti ei kovin pitkällä viiveellä. Kesäkuun käännöskohokohta on Andrzej Sapkowskin Haltiain verta. Heinä-elokuun vaihteessa on odotettavissa Ernest Clinen Ready Player One, joka minulla on tosin jo englanninkielisenä, mutta lukematta. Alastair Reynoldsin Muistoissa sininen Maa on elokuun antia (Päivitys: siirtynyt lokakuulle), samoin kuin Chuck Palahniukin Kirottu ja Gene Wolfen edelleen lykätty Kiduttajan varjo (Päivitys: siirtynyt syyskuulle). Gene Wolfelta on mainittu toisenkin teoksen Sovinnontekijän kynnen ilmestyminen lokakuussa, mutta oletan, että ensimmäisen osan viivästyminen viivästyttää kakkososaakin. Syyskuuta ilahduttaa Tolkienin Tom Bombadilin seikkailujen suomennos ja Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas (Päivitys: siirtynyt tammikuulle 2013). Näistä kaikista viimeksi mainituista minulla ei ole tiedossa muita ekirjaversioita tulevaksi kuin Fraktaaliruhtinaan.

  

   

Englanninkielisen kirjallisuuden julkaisulistalla ovat heinäkuussa Ian Tregillisin The Coldest War, lokakuussa Iain M. Banksin uusi Kulttuuri-opus The Hydrogen Sonata ja Joe Abercrombien A Red Country (alla oleva kansi on amerikkalaisversio, josta en todellakaan pidä). Oheiskirjallisuudesta mainittakoon George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -maailman ”karttakirja” The Lands of Ice and Fire, kotelo, joka sisältää Westerosin ja Essoksen mantereen jo tuttuja karttoja, mutta luvassa on piirroksia uusistakin alueista, joten kirjasarjan fanille tämä on pakkohankinta.

   

Sitten ovat ne kirjat, jotka ilmestyvät jos ilmestyvät: Joe Abercrombien Ennen kuin heidät on hirtetty ja Scott Lynchin The Republic of Thieves (Päivitys: ei ilmesty 2012). Molemmat ovat roikkuneet jo useamman vuoden odotuslistalla.

Catherynne M. Valente: Silently and Very Fast

Catherynne M. Valente oli pari vuotta sitten Hugo-ehdokkaana Paras romaani -kategoriassa Palimpsest-kirjallaan, jota en ole saanut luettua loppuun. Nyt on vuorossa pienoisromaani Silently and Very Fast, jonka sain luettua ongelmitta.

Valente nivoo yhteen tekoäly Elefsiksen ja Neva-nimisen henkilön historian kertomalla tarinoita tarinan sisällä. Kirjailija hyödyntää mytologiaa, satuja ja kansantaruja rakentaessaan kuvaa Elefsiksesta ja miten tämä ja Neva kytkeytyvät toisiinsa niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Tarina ei ole suoraviivainen, vaan välähdyksenomaisia kohtauksia sieltä täältä, jotka yhdessä luovat selkeän kokonaisuuden.

Elefsis ei tekoälynä ole varsinaisesti hahmo, mutta kaikki sen ajatukset, muistot ja tuntemukset tekee siitä inhimillisen. Myöskään Neva ei ole kiinteä, vaan koko ajan pyöritään epäfyysisessä olemuksen ja sukupuolen ulkopuolisessa äärettömässä tilassa, jonkin sortin Matrixin kaltaisessa olomuodossa. Mielikuva on lukijalle vapaa. Valenten kirjoitustyyli ei ole kaikkein helpointa luettavaa, mutta kun sen rytmiin pääsee sisään, on helppo nähdä kuinka kaunista ja herkkää se on. Kävipä mielessäni, että ehkä yritin lukea Palimpsestia väärällä hetkellä ja sille kannattaisi antaa uusi mahdollisuus nyt kun tyyliin on päässyt sisään lyhyemmällä tekstillä.

Silently and Very Fast on ensimmäinen lukemani vuoden 2012 pienoisromaaniehdokas ja se on vahva aloitus. En voi olla vertaamatta sitä sisällöllisesti Ted Chiangin The Lifestyle of Software Objectsiin (arvostelu), joka voitti kategorian Hugon viime vuonna. Vaikka tarinat ovat tyylillisesti hyvinkin erilaisia, niissä kuljetaan samoilla Turingin johdattamilla jalanjäljillä, Valenten tarinassa vain huomattavasti pidemmän, mutta samankaltaisen prosessin käyneellä.

Kirjailija tulee vierailulle Suomeen Åcon5-coniin toukokuussa, joten saamme varmaankin kuulla hänestä lisää lähiaikoina jossain alan lehdessä. Silently and Very Fastin voi lukea kolmessa osassa ilmaiseksi Clarkesworldin sivuilta: osa1, osa2, osa3.

Tunnustuksia

Sekä Nafisan Vedenhenki-blogista että Kata Luettuja maailmoja -blogista on ystävällisesti antanut Taikakirjaimille Liebster Blog -tunnustuksen. Kiitän. En yleensä osallistu kovin innokkaasti ketjuviestittelyihin, mutta nyt ajattelin kuitenkin laittaa eteenpäin tunnustuksen viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Tosin en välitä tuosta lukijamäärästä, vaan mainitsen viisi kiinnostavaa blogia (kymmenien ja kymmenien joukosta), joista löytyy mielenkiintoisia kirja-arvosteluja, näkemystä ja huumoria. Jokainen saa itse vapaaehtoisesti päättää lähteekö mukaan jatkamaan tunnustusta.

Sivukirjasto

Jos vaikka lukisi...

Tuntemattomiin maailmoihin

Nulla dies sine legendo

Lopunajan lauseet

George R.R. Martin: A Game of Thrones: The Graphic Novel, volume One

Luen kohtuullisen vähän sarjakuvia ja nekin mitä olen lukenut, eivät ole ylittäneet arvostelukynnystä. George R.R. Martinin A Game of Thrones: The Graphic Novel, volume one on kuitenkin poikkeus. Sarjakuvakirja on sovitus Martinin samannimisestä Tulen ja jään laulu -sarjan ensimmäisestä kirjasta eli Valtaistuinpelistä. Kirjassa on koottuna aiemmin yksittäisinä lehtinä julkaistut kuusi ensimmäistä numeroa, Martinin esipuhe ja lopussa katsaus joihinkin yksityiskohtiin. Sovitustyön on tehnyt Daniel Abraham, piirrokset Tommy Patterson ja väritykset Ivan Nunes.

Valtaistuinpeli on kirjana tuttu, moneen kertaan luettu ja vieläpä tv-sarjasovituksenakin nähty. Mietin epäilevästi etukäteen mitä sarjakuva voisi vielä tarjota tarinaan ja luettuani totesin, että kyllä se voi näköjään tarjota: toisenlaisen visuaalisen näkemyksen, joka on uskollisempi kirjan tarinalle kuin tv-sarja. Martinin eeppinen tarinan kerronta on niin voimakasta, että se tempaisee jopa sarjakuvamuodossa mukaansa. Aluksi vierastin hieman Pattersonin tapaa piirtää kasvoja, etenkin Tyrionin kasvot, mutta lopuksi jopa ihastuin siihen, että kuvittaja on ollut oman näkemyksensäkin ohessa uskollinen Martinin tekstille. Esimerkiksi Tyrion ei ole komeahko ja hänellä on eripari silmät. Tjjl-puristi kiittää. HUOM! Klikkaamalla kuvia saa näkyville suuremmat versiot, jotka ovat osaotoksia varsinaisista kuvista.

Sarjakuvassa voi surutta toteuttaa visuaalisesti sellaisia piirteitä, jota ei tv-sarjassa median luonteen vuoksi pysty (esim. Danyn violetit silmät olivat näyttäneet omituisilta kamerakuvassa, joten ne hylättiin). Martin kertoi Easterconissa, että alkuperäisessä pilotissa (jossa oli mukana vielä Tamzin Merchant Daenerysina), Danyn hevonen piti saada tarinan tavoin hyppäämään nuotion yli. Hevonen ei suostunut hyppäämään, ei edes hiilloksen yli. Käsikirjoitusta muutettiin. Sarjakuvassa hevonen hyppää visuaalisesti.

Kuvituksessa pidän erityisesti Tommy Pattersonin näkemyksestä Muukalaisista, joihin liittyvää triviaa paljastetaan myös tekstissä: "The Others are not dead. They are strange, beautiful…think, oh…the Sidhe made of ice, something like that…a different sort of life…inhuman, elegant, dangerous." -GRRM. Tjjl-fani kiittää! Patterson teki Muukalaisesta monta eri versiota, kunnes hänen ja Martinin näkemykset olivat tarpeeksi lähellä toisiaan. Nunesin loistava väritystekniikka näkyy alla olevassa kuvassa. Katsokaa miekkaa.

Minulla ei varsinaisesti ollut selkeää mielikuvaa Muukalaisista kirjaa lukiessa, eikä heitä ole paljoa edes kuvattu (tilanne muuttunee kahdessa viimeisessä kirjassa). En ole varma adoptoinko Pattersonin näkemystäkään, mutta joka tapauksessa pidän siitä – enemmän kuin tv-sarjan versioista, jotka itse asiassa vaikuttivat kalmoilta eikä Muukalaisilta. Patterson suorastaan loistaa joissakin ruuduissa, esimerkkinä alla kuninkaan kunniaksi järjestetty juhlaillallinen, joka sisältää runsaasti ihmisiä, tapahtumia ja tunnelmaa.

Muukalaisten lisäksi myös rautavaltaistuin on teetättänyt Pattersonilla töitä: "George wanted something far more…sinister or imposing. The throne had to represent the struggle for its very existence. Taking all that in, I finally twisted and forged something that met George’s vision." Lopputulos on tällainen.

Huikeasti parempi näkemys kuin tv-sarjan (Matkalaukkuversio alla kuvattuna Easterconissa. Saatte Tardiksen kaupan päälle.) 

Mutta mikään kuvitus ja väritys ei yksistään riitä tekemään sarjakuvasta hyvää. Tarinan pitää toimia ja Daniel Abraham on tehnyt hienoa työtä sen suhteen. Toki hän on joutunut jättämään paljon pois, mutta juonen kannalta en huomannut mitään olennaista puuttuvan. Tarina kulkee saumattomasti eteenpäin. Sarjakuvassa ovat mukana jopa Nedin, Branin ja Daenerysin unijaksotkin. Tv-sarjan katsojat ovat saaneet maistiaisia vain Branin unista. Lapsihahmoja on vanhennettu myös sarjakuvaan. Daniel Abrahamin mukaan ei edes sarjakuvassa, jos ei tv-sarjassakaan, voi kuvata 13-vuotiasta lasta viettämässä hääyötään. Hyväksyn päätöksen ja olen iloinen, että päinvastoin kuin tv-sarjassa, sarjakuvassa kohtaus on muuten kirjan mukainen.

A Game of Thrones: The Graphic Novel, volume one on vasta alkua. Ensimmäinen kirja saadaan katettua 24 numerossa, joten sarjakuvakirjoja on tulossa volume 4:een saakka. Seuraava 2. osa ilmestyy ensi syksynä. Ja kun Valtaistuinpeli on puolentoista vuoden kuluttua siirretty sarjakuvaksi kokonaan, on vuorossa Kuninkaiden koitos. Odottamista siis riittää. Alku on kuitenkin niin lupaava, että sanoisin tässä vaiheessa odotuksen kannattavan. A Game of Thrones -sarjakuvakirja on erinomainen oheistuote. Suosittelen sitä sarjan hardcore-fanien lisäksi myös muille sarjakuvista kiinnostuneille. Jokohan jollakin on käännösoikeudet siihen...

Amazon.comista voi lukea pdf-muotoisena alun esipuheen ja jonkin matkaa sarjakuvan alkua.

Hugo-ehdokkaat 2012: novellit

Käynnistän tämän vuoden Hugo-ehdokkaiden arvioinnin novelli-kategorian tuotoksilla (short stories).

Nancy Fulda: Movement

Hannah on nuori nainen, joka kokee ajan eri tavoin kuin muut ihmiset. Hänen tilaansa kutsutaan ajalliseksi autismiksi, sillä hän ei kykene kommunikoimaan normaaliin tapaan. Hannahin korviin muiden puhe on kuin sääsken surinaa. Kun muut kommunikoivat sekunneissa ja minuuteissa, Hannahille menee päiviä ja jopa viikkoja ajatusten ja vastausten laatimiseen. Hannahilla on kuitenkin tanssimisen lahja ja hän havainnoi ympärillään olevaa nopeasti muuttuvaa maailmaa omalaatuisesta näkökulmasta. Kun Hannahin vanhemmat harkitsevat lääketieteellistä operaatiota muuttaakseen tyttärensä normaalimmaksi, Hannah itse joutuu kamppailemaan saadakseen ajatuksensa ja mielipiteensä kuulluksi.

Nancy Fulda on minulle täysin tuntematon kirjailija, mutta tämän novellin myötä aion tutustua myös hänen muihin novelleihinsa tulevaisuudessa. Movement on vahva tarina erilaisuudesta ja sen antamista mahdollisuuksista. Hannah on mielenkiintoinen hahmo ja tavallaan haluaisin uppoutua hänen maailmaansa enemmänkin, mutta en ole varma olisiko pidemmässä tarinassa yhtä paljon hohtoa kuin novellimittaisessa. Movementissa on hienoinen nuorille suunnatun tarinan sävy ja se on tasapainoinen alusta loppuun saakka. Pidän koko novellista, mutta erityisesti sen lopusta. Movement on julkaistu Asimov’s Science Fiction 3/11 -numerossa ja sen voi lukea ilmaiseksi täällä (pdf).

Ken Liu: The Paper Menagerie

Jackin äiti on morsiankatalogista valittu. Jackin isä haki hänet Kiinasta. Vaikka hän ei puhu juurikaan englantia, hänellä on erikoinen lahja tehdä pojalleen origameja ja antaa niille henki. Lapsena Jack ihastelee paperisia eläinhahmoja ja äitiään, mutta kun hän kasvaa isommaksi ja kokee kaveripiirin painostuksen, häntä alkaa ärsyttää äidin alkuperä ja kielitaidottomuus. Hän ajautuu äidistään kauemmas.

The Paper Menagerie on kaunis ja koskettava tarina pojan ja äidin suhteesta, äidinrakkaudesta, mutta myös lapsen kokemasta erilaisuudesta ja halusta olla kuten muut. Lapsen ja aikuisen maailmankuvat ja käsitykset ovat erilaisia ja vain ajan myötä ne ehkä kohtaavat, jos ei ole liian myöhäistä. Pidän tarinan loppupuolta hieman ylitunteellisena ja ehkä jopa osoittelevana, vaikka en usko sen olleen tarkoitus. Ei hassumpi novelli, mutta koskapa en ole Ken Liulta muuta lukenut (vielä), en osaa sanoa onko tämä hänen parhaimmistoa vai keskitasoa. Novelli ilmestyi Fantasy & Science Fiction -lehden numerossa 3-4/11 ja on luettavissa täällä (pdf).

Mike Resnick: The Homecoming

Jordanin ja Julian poika, Philip ilmestyy pitkästä aikaa kotiin vierailulle. Julia sairastaa dementiaa, eikä keskustelu hänen kanssaan ole kovinkaan helppoa. Mutta helppoa ei ole Jordanillekaan pojan paluu. Hän ei ole koskaan hyväksynyt Philipin ratkaisua muuttaa itseänsä ja matkustaa vieraisiin maailmoihin ja hylätä perheensä, normaali tulevaisuus ja koko maapallo. Nyt ikääntynyt Jordan joutuu kohtaamaan jälleen poikansa valinnat ja arvioimaan ne uudelleen.

Jälleen tarina vanhempien ja lasten suhteesta ja sen vaikeudesta, kun toiveet eivät kohtaa. Resnick kirjoittaa myös koskettavasti dementiaan sairastuneesta henkilöstä ja näin dementiaa sairastaneen äidin tyttärenä tuntuukin, että pääosin hänen kuvauksensa vaikuttaa aidolta. Välillä tosin sairaus tuntuu päälleliimatulta, mutta ehkä se johtuu, että tarina on vain ajallisesti lyhyt väläys. Resnick onnistuu tarinansa sanomassa hyvin, mutta verrattuani sitä kahteen edellä luettuun, se jää auttamatta tunnelmassa jalkoihin. Novelli on julkaistu Asimov’sin numerossa 4-5/2011 ja sen voi lukea niin ikään online (pdf).

John Scalzi: Shadow War of the Night Dragons, Book One: The Dead City (prologi)

Hupaisa tarina, ja käsittääkseni vaikka nimi antaakin ymmärtää, niin tämä ei ole kirjan prologi, vaan aprillipäivän pilaksi kirjoitettu novelli. Jos jollakulla on muuta tietoa, niin paljastakoon sen kommenteissa. Lisäksi "kirjan" nimi on koottu genressä yleisimmin käytetyistä sanoista (joihin kuuluu muuten myös "song" ja "dream", joista ainakin toista on käytetty kuvitteellisen trilogian kolmannen osan nimessä), joten kliseyden huipusta on siis huumorimielessä kyse. Tarinassa viljelläänkin "It Was a Dark and Stormy Night" -lausetta kyllikseen ja pimeää on, eikä yölohareita ole olemassakaan, eikä tarinassa päätä eikä häntääkään, paitsi että on. Kyllähän Scalzin novelli hauskuuttaa ja kolmen aiemmin luetun jälkeen se on selkeästi erilainen. Nokkelaa ja huvittavaa tekstiä on varmasti vaikea kirjoittaa, mutta Scalzi taitaa sen lajin ainakin tässä pläjäyksessä. Shadow War of the Night Dragons, Book One: The Dead City julkaistiin siis viime vuonna huhtikuun ensimmäisenä päivänä Tor.comin sivulla ja sieltä sen voi yhä lukea.

E. Lily Yu: The Cartographer Wasps and the Anarchist Bees

Tarina ampiaisyhdyskunnasta, joka hajotetaan ja jäljellä olevat siirtyvät uuteen paikkaan. Lähiseudulla sattuu olemaan myös mehiläisyhteiskunta, joka nyt joutuu ampiaisten vaatimusten kohteeksi ja alistumaan heidän sääntöihin ja määräyksiin. Syntyy vallankumouksellisia ajatuksia.

Yun tarina on kiehtova. Syntyneet mielikuvat kartografiampiaisista, jotka tekevät kauniita ja tarkkoja karttoja pesäpaperiinsa kasviväreillä ja kirjoittavat paikannimet mikroskooppisen pienillä mandariinikiinan merkeillä ovat fantastisia. Kirjailijan valinta käyttää päähahmoina eläinhahmoja ei sinänsä ole uusi, mutta en muista lukeneeni ampiaisista ja mehiläisistä tässä roolissa aiemmin. Olen kritisoinut joskus eläinhahmojen ihmisenkaltaistamista (jos tehdään, niin tehdään sitten kunnolla). Tässä tarinassa on kyse enemmänkin eläinyhteisön ihmisenkaltaistamisesta kuin yksittäisten eläinten. Lisäksi tarina ei ole vain pörriäisistä vaan kyseessä on hierarkinen ja poliittinen yhteiskuntakertomus. Olen näkevinäni tarinassa kannanoton. Novelli on julkaistu Clarkesworld-lehden huhtikuun numerossa 2011 ja tämän linkin kautta sen voi lukea.

Kokonaisuutena kategorian novellit ovat jokseenkin helppoja ja riskittömiä valintoja, tasaisia ja hyvin kirjoitettuja. Yhdenkään kohdalla ei tule ristiriitaisia tuntemuksia, eikä yksikään tarina ihastuta huippuunsa, ärsytä, kiihdytä tai herätä ylenmäärin ajatuksia. Pidän kaikista novelleista, ne ovat miellyttävää luettavaa. Vaikka toki aiheissa oli vaikeitakin asioita, niin niiden käsittely jäi leppoisaksi. Kaipasin ehkä enemmän särmää. Joka tapauksesta näistä se voittaja valitaan ja minä äänestän todennäköisesti joko Nancy Fuldan tai E. Lily Yu:n novellia. Netissä lukemistani kommenteista päätellen arvioisin suureen yleisöön purreen huumorin, mutta katsotaan mikä lopputulos on.

Christopher Priest: The Prestige

The Prestige on Christopher Priestin vuonna 1995 julkaistu kirja, jonka luin nyt sähköisenä versiona. Se lienee Priestin tunnetuin teos samannimisen vuonna 2006 julkaistun elokuvan ansiosta. Elokuvasta muutama sana arvostelun loppupuolella.

The Prestige on kirjoitettu pääosin päiväkirjamuotoon. Päiväkirjat kuuluvat 1900-luvun vaihteessa kilpaileville taikureille, Rupert Angierille ja Alfred Bordenille. Nykyhetken osioissa heidän lapsenlapsensa Andrew ja Kate kertovat oman tarinansa mysteereineen ja lukevat isoisiensä kirjoituksia kummastakin näkökulmasta pyrkien selvittämään mitä aikoinaan tapahtui ja miksi taikurien välinen kauna ei koskaan laantunut, edes seuraavassa sukupolvessa, vaikuttaen yhä myös Andrew’n ja Katen elämään.

En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut tosielämässä taikureista, vaikka taikuus sinänsä fantasiassa kiehtookin. Taikurit ovat epäaitoja ja tietoisuus huiputuksesta vie lumolta terän. Mutta aika on toinen ja vuosisata sitten taikuudessakin oli varmasti enemmän hohtoa. Priest tekee illuusiosta kiinnostavan, kun taikurit pyrkivät selvittämään toistensa temppujen salaisuuksia. Hän tuo mukaan hitusen tiedettä Nikola Teslan muodossa. Vaihtovirta ja teslamuuntaja, samoin kuin Teslan henkilöhahmo ja kilpailu Thomas Alva Edisonin kanssa pääsevät kirjan fiktioon mukaan. Tavallaan Angierin ja Bordenin välinen kilpailutilanne johdattaakin ajatukset Teslan ja Edisonin tosielämän eripuraisuuksiin, sähkövirtasotaan, enkä voi olla ajattelematta, että se on kirjailijan tarkoituskin.

Taikuuden tieteellistäminen tekee illuusioista houkuttelevampia, sillä tiede voi olla taikatemppuja mystisempää tai ainakin näyttävämpää, ja sille polulle myös Priest lähtee. Koko tarinaa leimaa salailun tunne. Varsinkin Bordenin osuus on tarkoituksellisen epämääräinen ja Angierin menneisyyskin on julkisuudelta piilossa, vaikka päiväkirjassa se lukijalle selitetäänkin. Priest luo kaksi erilaista hahmoa, toisen yläluokkaisen, toisen työväen parista nousevan, joita yhdistää palo tehdä vaikutus, nähdä ihmisten reaktiot kun taikatemppu hämmästyttää ja ihmetyttää. Angierilla ja Bordenilla on omat äänensä, heidän lahjakkuuksissaan on eroa, mutta kumpikin tuntuu haluavan kaikesta huolimatta ihailla toista ja lopettaa riidan. Hahmot eivät ole yksiselitteisiä ja aikakin muuttaa heitä. Vaikka tarinaan on poimittu mukaan tiedettä ja tapahtumia pohditaan järkiperäisesti, kirjailija jättää lopussa lukijan samaan tilanteeseen kuin olisi juuri nähnyt taikatempun. Se loppuhuipennus katsokaas, on se tempun tärkein osa.

Christopher Nolanin elokuvaversio The Prestigestä on hyvä. Pidin siitä tuoreeltaan ja nyt katsellessani uudestaan. Elokuvan runko on periaatteessa sama, mutta toki tarinaa on muutettu kirjaan nähden. Tapahtumia on suurenneltu, kilpailua muutettu astetta vaarallisemmaksi ja hahmoja häikäilemättömiksi. Kirjan henkilöhahmojen hienovaraisuus puuttuu ja myös ajankuvaus on laimeaa. Kun kirjassa välittyy maailma uuden sähköistymisen ajan kynnyksellä, elokuvassa se jää kaikesta lavastuksesta huolimatta epäselväksi. Andrew ja Kate on pudotettu pois ja myös loppuhuipennus on eri. Elokuva toimii itsenäisenä teoksena, mutta kirja alkuperäisenä tarinana on parempi. The Prestigea on vaikea luokitella suoraan science fictioniksi, vaikka siinä genre-elementtejä on käytettykin. Kirja on kuitenkin erittäin suositeltavaa luettavaa ja aion edelleen jatkaa Priestin tuotantoon tutustumista pikkuhiljaa.

The Casual Vacancy

J.K. Rowlingin uusi kirja on nimeltään The Casual Vacancy ja se julkaistaan 27. syyskuuta 2012 englanninkielisenä. Kirja tulee olemaan ennakkotietojen mukaan lähes 500-sivuinen. Voisinpa sanoa melko varmaksi, että kirja ilmestyy myös suomeksi viimeistään 2013 (Päivitys: kirja ilmestyy suomeksi jo 2012! Otavan kustantamana). Little, Brown julkaisi kirjan juonikuvauksen:

When Barry Fairweather dies unexpectedly in his early forties, the little town of Pagford is left in shock.

Pagford is, seemingly, an English idyll, with a cobbled market square and an ancient abbey, but what lies behind the pretty façade is a town at war.

Rich at war with poor, teenagers at war with their parents, wives at war with their husbands, teachers at war with their pupils...Pagford is not what it first seems.

And the empty seat left by Barry on the parish council soon becomes the catalyst for the biggest war the town has yet seen. Who will triumph in an election fraught with passion, duplicity and unexpected revelations?

Blackly comic, thought-provoking and constantly surprising, The Casual Vacancy is J.K. Rowling’s first novel for adults.

Rowlingin uudet kotisivutkin on avattu, mutta sinne on niin paljon tunkua juuri nyt, että käyttö takkuilee. Kyseessä ei ole siis genrekirja. Rowlingin kohdalla teen kuitenkin poikkeuksen ja mainitsen siitä blogissani. Odotan myös kirjan lukemista innokkaana.

Easterconista, Hugo-ehdokkaista ja iPadista

Lupasin raapustusta Easterconista, joten tässä sitä tulee ripaus yhdistettynä Hugo-mietteisiin ja iPad-kokemuksiin. Kaikkihan nuo nivoutuvat yhteen viikonloppumatkallani.

Eastercon 

Heti ensimmäisenä rekisteröityessä coniin, vieressäni seisoi ilman nimilappua tuntematon naishenkilö, joka kuultuaan että olen Suomesta, totesi meidän ehkä sitten tapaavan Suomessa kesällä. Heathrown, bussimatkan ja hotellikirjautumisen jälkeen huumaavassa hotelliaulan puhesorinassa hoksottimeni eivät olleet ihan kohdillaan, joten totesin hieman ihmeissäni ja poissaolevasti mutta ystävällisesti näin ehkä tapahtuvan. Nainen nyökkäsi ja poistui paikalta. Seuraavana aamuna tajusin, että kyseessä oli kirjailija Liz Williams. Jos ehdin Finnconiin heinäkuussa, täytynee käydä tervehtimässä kirjailijaa paremman kerran. Nyt tiedän vieläpä miltä hän näyttää.

Olympus 2012 oli loppuunmyyty ja hotelli täynnä, minkä huomasi. Populaa riitti, mutta silti ei missään vaiheessa tullut ahtaanpaikan kammoa, sillä ohjelmaa oli niin paljon, että porukka jakautui ympäri hotellia. Ohjelman paljous olikin sitten itse ongelma. Melkeinpä koko ajan oli vähintään kaksi yhtäaikaista ohjelmaa, joita olisi halunnut olla kuuntelemassa. Järjestelyt olivat erinomaisia, ohjelmat alkoivat täsmällisesti, loppuivat ajoissa ja vaikka välillä paneelikeskustelu oli huonosti vedetty tai sisältö ohuenlaista, niin yleisö oli innokkaasti mukana ja osallistui keskusteluun. Kuunnellessani keskusteluja tunsin välillä olevani pihalla monista aihealueista. Etenkin Doctor Who -tietäjät tekivät vaikutuksen. Todellista geek-porukkaa.

George R.R. Martin oli conin kunniavieraana, joten hän näkyi ja kuului ja hänestä myös puhuttiin. Jotkut vitsailivat, että heidän paneelinsa on yhtä aikaa Martinin esiintymisen kanssa, joten kuuntelijoita ei juurikaan ollut odotettavissa. Olen kuullut/lukenut niin monta Martinin haastattelua, että jotkin asiat alkavat jo haukotuttaa. Kuka on hänen suosikkihahmonsa, onko hän jo päättänyt mitä kullekin hahmolle Tulen ja jään laulu -sarjassa tapahtuu, mitä hän pitää tv-sarjasta jne. Niinpä Martinin esiintymisistä kiinnostavimmaksi nousivat paneelikeskustelu sankaruuden luonteesta, jossa hän jäi hieman alakynteen yliaktiiviselle Tricia Sullivanille, Wild Card -keskustelu, jossa paljastettiin, että sarjasta on tulossa elokuva ja keskustelu siitä kuinka paljon vapauksia keskiaikaisen maailman kuvauksessa voi ottaa. How pseudo do you like your Medieval? -keskusteluun osallistui lisäksi Juliet E. McKenna ja Anne Lyle, joiden mielipiteiden perusteella myös heidän kirjansa alkoivat kuulostaa kiinnostavilta. Ehkä pitäisi tutustua.

Steampunk näkyi ja kuului myös conissa, useissa ohjelmanumeroissa ja myös pukeutumisessa. Suurimman yllätyksen tarjosi sunnuntaina Multicultural steampunk -paneelissa Kim Lakin-Smith, joka oli Cyber Circus -kirjallaan mm. BSFA-palkintoehdokkaana. En ehtinyt lukea kirjaa ennen conia, vaikka aikomuksena oli, joten en myöskään ollut perehtynyt kirjailijaan sen kummemmin. Niinpä minulle oli jäänyt mielikuva, että Kim on jotakuinkin kirjan kannessa etualalla olevan miehen näköinen.

Älkää kysykö mistä mielikuva syntyi. Vaikka alla olevan kuvan laatu on todella kehno, niin siitä näkee selvästi, kuinka pieleen mielikuvani meni.

Kim Lakin-Smith on naiskirjailija (keskellä). Olen nolo. Kuvassa vasemmalla on Genevieve Valentine ja oikealla Gail Carriger. Kuvan ulkopuolelle jäi Lavie Tidhar. Kuvaaminen olikin yksi seikka joka oikeasti harmitti Easterconissa. Varsinkin suuressa salissa valot olivat niin kovat, että lavalla olevien kasvot jäivät valkoiseksi puuromassaksi.

iPad

Päätin luottaa iPadin kameraan, jolla otinkin useita kuvia conin aikana. Ainoastaan täysvalaistuissa saleissa otetut kuvat onnistuivat. Inhoan kännykän nettiselainta ja meilinlukua, joten iPad oli selkeä plussa siihen nähden. Ohjelmataulun selaus ja Twitterin luku kävi kätevästi. Twitter oli ehdottoman tärkeä, sillä sen kautta levisi mm. tieto Game of Thrones -näyttelijöiden yllätysohjelmasta huomattavasti ennen kuin ohjelma päivittyi. Tweettien kirjoittamisessa oli ongelmia... ennakoiva kirjoitus sotki tekstiä mennen tullen, argh. Matkan aikana en ehtinyt juurikaan lukemaan kirjaa iPadilla muuta kuin lentokentällä ja lukukokemus on miellyttävä lyhyen aikaa. Kotona usean tunnin lukuhetki on sen sijaan rasittava niin silmille kuin käsillekin. iPad on selkeästi painavampi kuin esim. Sony Reader tai Kindle. Sitä ei voi operoida yhdellä kädellä kuten muita lukulaitteitani. En ottaisi iPadia ykköslukulaitteekseni millään, mutta nettimahdollisuuteen yhdistettynä matkalla se menettelee.

Hugo-palkintoehdokkaat

Tämän vuoden Hugo-ehdokaslistan Paras romaani -kategoria oli minulle hienoinen pettymys. Se on tavanomaisen arvattava ja täynnä turvallisia valintoja. Tämä oli myös Easterconin Hugo-paneelikeskustelun loppupäätelmä. Paneelin mielestä kategoria on "popularity contest", jonka voittaa George R.R. Martin. Martin itse epäili mahdollisuuksiaan voittoon, mutta kaikki muut tuntuvat ajattelevan Martinin fanien joukkovoiman riittävän antamaan kirjailijalle sen Hugon mitä hän on kaivannutkin. Myös Game of Thronesista, jonka koko ykköskausi on ehdolla elokuvien rinnalla draama-kategoriassa. Minä en äänestänyt A Dance with Dragonsia ehdokkaaksi ensimmäisellä kierroksella. Viime vuonna luin Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan-sarjan tieskuinkamonennenko osan ehdokkaana ja se suorastaan harmitti. En ollut lukenut sarjan edeltäviä kirjoja, en tuntenut enkä ymmärtänyt hahmoja, kirjan tapahtumat eivät koskettaneet, vaikka todennäköisesti olisi pitänyt, jos olisin ollut perillä sarjan maailmasta. ADWD on sarjan viides kirja, jonka hahmoihin tai tapahtumiin ei taatusti pääse mukaan lukemalla kirjaa yksittäisenä. Koska koin, että Bujoldin ehdokkuus oli harmillinen omalla kohdallani, en myöskään halunnut asettaa muita lukijoita samaan tilanteeseen Martinin kohdalla niin hieno teos kuin se onkin. Äänestin arvosteluasteikossani korkealle nousevia teoksia, mutta vain yksittäisiä romaaneja, en sarjan osia. Nyt lopullisessa äänestyksessä äänestän pelkästään parasta kirjaa. Hugo-paneeli toivoi voittoa Jo Waltonin Among Othersille. Niin paneelissa kuin käytäväkeskusteluissa mainittiin myös "paras elossaoleva scifi-kirjailija" Gene Wolfe, jonka huugottomuutta monista ehdokkuuksista huolimatta harmiteltiin. Wolfe ei yltänyt tänä vuonna edes ehdolle.

Hugo-paneelissa arveltiin ihmisten joko äänestävän Martinia maineen perusteella tai sitten jättävän äänestämättä, kun eivät ehdi lukea sarjan neljää edeltävää tiiliskivikirjaa ensin. Kumpikaan minusta ei ole kuulosta hyvältä. Ja ajatus siitä, että fanit äänestävät Dancea vain siksi, että saavat Martinille Hugon, välittämättä kuinka hyviä muut ehdokaskirjat ovat, mahdollisesti edes lukematta niitä, ei tunnu oikeudenmukaiselta. Toisaalta netissä on puhuttu jo vastaliikkeestäkin eli joukosta joka tekee kaikkensa, ettei Martin saa Hugoa. Vitsiä tai ei, tämän vuoden äänestyksestä tulee mielenkiintoinen. Yleensäkin conissa tunnuttiin vitsailevan, että on Martin-vuosi, jolloin hänen imussaan myös kaverit ja henkilökohtaiset avustajat pääsevät ehdokkaiksi. Tällä tietenkin viitattiin avaruusooppera-teokseen Leviathan Wakesiin, joka on Martinin avustajan Ty Franckin ja ystävän Daniel Abrahamin yhteistuotantoa. Joidenkin mielipiteiden perusteella Abraham olisi haluttu listalle pikemmin The Dragon’s Path -teoksellaan. Minä äänestin Kvanttivarasta edustamaan kovaa scifiä, sillä se on erinomainen kirja ja tietojen mukaan äänestyskelpoinen, mielestäni parempi kuin Leviathan Wakes, mutta heh, minä olenkin vain yksi mitätön (suomalainen) ääni satojen joukossa. Itseäni harmittaa lisäksi, että Genevieve Valentine jäi ilman ehdokkuuksia, mutta John W. Campbell -ehdokkaat Stina Leicht, Karen Lord ja E. Lily Yu sen sijaan ilahduttavat. Vuoden aikana ilmestyi monta uutta vahvaa naiskirjailijaa.

Sen verran Hugoilua. Yhteenvetona voisi sanoa, että Eastercon on huipputapahtuma kaikkine mielenkiintoisine keskusteluaiheineen ja lukuisine kirjailijoineen. Lisäksi ohjelmassa oli mukana mm. discoa, elokuvanäytöksiä, näytelmiä ja jopa yhteislaulua. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tilaisuus. Videoita tapahtumasta voi katsoa tämän linkin kautta. Lopuksi muutamia kuvia osallistuneista kirjailijoista. Toivottavasti niistä saa edes jotain selvää.

vasemmalta oikealle: Anne Lyle, Juliet E. McKenna, David Anthony Durham

 

vasemmalta oikealle: Pat Cadigan, Tricia Sullivan Bionicle-nukkeineen, George R.R. Martin

PS: Joe Abercrombiekin oli Easterconissa ja vieläpä conin hauskin mies. Saisiko hänet vierailemaan Suomeenkin, kiitos? Abercrombien tuoreita mietteitä palkinnoista ja äänestämisestä, niin ikään Easterconin kaikuja.

Palkintoja ja ehdokkuuksia: BSFA, David Gemmell, Hugo, John W. Campbell

Eastercon on ohi. Viikonlopun aikana julkistettiin useita sff-genren palkintoehdokkuuksia ja muutamia palkintojakin jaettiin.

Aloitetaan voittajilla. British Science Fiction Association jakoi sunnuntaina 2011 BSFA-palkinnot. Voittajien valintaan osallistuivat seuran jäsenet ja myös Easterconiin osallistujilla oli mahdollisuus äänestää. Kaikki ehdokkaana olleet löytyvät täältä.

Paras romaani
The Islanders, Christopher Priest (arvostelu)

Paras novelli
"The Copenhagen Interpretation", Paul Cornell

Paras ei-fiktio
The SF Encyclopedia, 3rd Edition, John Clute, Peter Nicholls, & David Langford, eds.

Paras taidekuvitus
Kansikuva: Ian Whates: The Noise Revealed, Dominic Harman

Christopher Priest meni pari viikkoa sitten arvostelemaan Arthur C. Clarke -palkintoehdokkaita (mm. China Miévillea) ja valitsijaraatia tahdittomaan tyyliin ja häntä kohtaan harjoitettiin sitten netissä joukkomollausta viimeisen päälle, joka ainakin minua rupesi jo kypsyttämään. Joka tapauksessa Priest on edelleen suosiossa ja The Islanders hienon omaperäinen teos, joka ansaitsi voittonsa. Suosittelen. Harmi, ettei Priestillä ole amerikkalaista kustantajaa, jotta hänen teoksensa saisivat enemmän huomiota lätäkön takana. The Islanders ei ole siis Hugo-ehdokkaana (ks. alla oleva Hugo-lista). Priest tempaisi voittonsa kunniaksi kunnon huumoria. Hän oli lukevinaan palkinnostaan tekstin: "Made FOR..." oh, it's ok... "Made IN China" ja sai raikuvat ablodit. Allapa sitten kuvat Priestistä palkintoineen ja jälkimmäisestä näkee, että hän on siitä iloinen. Palkintojenjakotilaisuus katsottavissa videona täällä.

David Gemmell -palkintoehdokkaiden 2012 lyhytlistat näyttävät tältä:

Ravenheart Award: Taiteilija/Kansikuva

Blood of Aenarion, William King; (taiteilija: Raymond Swanland)
Heroes, Joe Abercrombie; (taiteilija: Didier Graffet and Dave Senior)
Oracle's Fire, Mary Victoria; (taiteilija: Frank Victoria)
Among Thieves, Douglas Hulick; (taiteilija: Larry Rostant)
Journey By Night, Kim Falconer. (taiteilija: Aaron Briggs)

Morningstar Award: Esikoiskirjailija

Prince of Thorns: Mark Lawrence
Amongst Thieves: Doug Hulick (arvostelu)
The Unremembered: Peter Orullian
Heir of Night: Helen Lowe
Songs of the Earth: Elspeth Cooper

Legend Award: Romaani

Blood of Aenarion, William King
The Heroes, Joe Abercrombie (arvostelu)
Wise Man's Fear, Pat Rothfuss (arvostelu)
Alloy of Law, Brandon Sanderson
Blackveil, Kristen Britain

Näistä on tullut luettua vain Abercrombien ja Rothfussin kirjat, mutta silti toivon voittoa Abercrombielle, sillä The Heroes on niin upea teos, että vaikea uskoa muiden sitä ylittävän. Äänestää voi täällä. Lyhytlistan julkistamisvideon voi katsoa täällä, mukana Joe Abercrombie.

Ja sitten Hugo- ja Campbell -palkintoehdokkaat 2012. Pistän tähän vain listaa osasta kategorioista, mutta koskapa ehdokaslista jälleen puhutti, ainakin joissain blogeissa ja myös Easterconissa, niin kirjoitan mietteitäni aiheesta myöhemmin erikseen. Sen verran totean, että yksikään äänestämistäni teoksista ei päässyt ehdolle parhaan romaanin kategoriaan (aivan, en lopulta kiivaan harkinnan jälkeen äänestänyt edes ADwD:a, kerron myöhemmin miksi en). En tosin ollut ainoa, jolle näin kävi. Aavistelin oikein Among Othersin arvostelussa viime viikolla nettikaiuista, että Jo Waltonin teos olisi nousemassa ehdolle. Ja nyt minun pitänee sitten lukea Embassytownkin loppuun...

Paras romaani

Leviathan Wakes, James S.A. Corey (arvostelu)
Deadline, Mira Grant
A Dance with Dragons, George R.R. Martin (arvostelu)
Embassytown, China Miéville
Among Others, Jo Walton (arvostelu)


Paras pienoisromaani

‘‘The Ice Owl’’, Carolyn Ives Gilman (F&SF 10-11/11)
‘‘Countdown’’, Mira Grant (Orbit Short Fiction)
‘‘The Man Who Bridged the Mist’’, Kij Johnson (Asimov’s 10-11/11)
‘‘Kiss Me Twice’’, Mary Robinette Kowal (Asimov’s 6/11)
‘‘The Man Who Ended History: A Documentary’’, Ken Liu (Panverse Three)
Silently and Very Fast, Catherynne M. Valente (WSFA)


Paras pitkänovelli

‘‘Six Months, Three Days’’, Charlie Jane Anders (Tor.com 6/8/11)
‘‘The Copenhagen Interpretation’’, Paul Cornell (Asimov’s 7/11)
‘‘What We Found’’, Geoff Ryman (F&SF 9-10/11)
‘‘Fields of Gold’’, Rachel Swirsky (Eclipse Four)
‘‘Ray of Light’’, Brad R. Torgersen (Analog 12/11)


Paras novelli

‘‘Movement’’, Nancy Fulda (Asimov’s 3/11)
‘‘The Paper Menagerie’’, Ken Liu (F&SF 3-4/11)
‘‘The Homecoming’’, Mike Resnick (Asimov’s 4-5/11)
‘‘Shadow War of the Night Dragons, Book One: The Dead City (Prologue)’’, John Scalzi Tor.com 4/1/11)
‘‘The Cartographer Wasps and the Anarchist Bees’’, E. Lily Yu (Clarkesworld 4/11)

Paras oheiskirja

The Encyclopedia of Science Fiction, Third Edition, John Clute, David Langford, Peter Nicholls & Graham Sleight, eds.
Jar Jar Binks Must Die… and Other Observations about Science Fiction Movies, Daniel M. Kimmel
Wicked Girls, Seanan McGuire
Writing Excuses, Season 6, Brandon Sanderson, Dan Wells, Howard Tayler, Mary Robinette Kowal, & Jordan Sanderson
The Steampunk Bible, Jeff VanderMeer & S.J. Chambers


Paras näytelmäteos, pitkä

Captain America: The First Avenger
Game of Thrones: Season 1
Harry Potter and the Deathly Hallows: Part 2
Hugo
Source Code


Paras näytelmäteos, lyhyt

Community: ‘‘Remedial Chaos Theory’’
‘‘The Drink Tank’s Hugo Acceptance Speech’’, Christopher J Garcia & James Bacon (Renovation)
Doctor Who: ‘‘The Doctor’s Wife’’
Doctor Who: ‘‘The Girl Who Waited’’
Doctor Who: ‘‘A Good Man Goes to War’’


Paras kustannustoimittaja, pitkät teokset

Lou Anders
Liz Gorinsky
Anne Lesley Groell
Patrick Nielsen Hayden
Betsy Wollheim

Paras kustannustoimittaja, lyhyet teokset

John Joseph Adams
Neil Clarke
Stanley Schmidt
Jonathan Strahan
Sheila Williams


Paras ammattitaiteilija

Daniel Dos Santos
Bob Eggleton
Michael Komarck
Stephan Martiniere
John Picacio


Paras puoliammattilaislehti

Apex Magazine
Interzone
Lightspeed
Locus
The New York Review of Science Fiction


John W. Campbell -palkinto parhaalle uudelle kirjailijalle

Mur Lafferty
Stina Leicht
Karen Lord
Brad R. Torgersen
E. Lily Yu

Kaikkien kategorioiden listaus täällä. Ja videon ehdokkaitten julkistamistilaisuudestakin voi katsoa vielä jälkikäteenkin. Äänestysaikaa on jälleen heinäkuun loppuun saakka ja voittajat julkistetaan Chicon 7 Worldconissa 2.9.2012.

Easterconiin

Aivan kuin kesäloma olisi alkanut! Kuumeiset pakkaustohinat on päällä. Matkaan huomenna Lontooseen osallistuakseni viikonloppuna Olympus 2012 -easterconiin. Sinne tulee muitakin, ilmeisesti ainakin 1500 muuta osallistujaa, joten eiköhän tungosta riitä. Easterconithan ovat siis vuosittaisia brittien järjestämiä science fiction -tapahtumia, jossa on kunniavieraita, paljon muita kirjailijoita ja tietysti myös meitä tavallisia lukijoita ja fandom-ihmisiä (suurin osa ihmisiä, joukossa saattaa olla joku humanoidikin, mutta sitä ei välttämättä voi todistaa).



Latasin juuri uudelle iPadilleni conin oppaan, mikä on aika kätevä. Voi seurata mitä ja missä kulloinkin tapahtuu. Itseäni kiinnostavat tietenkin George R.R. Martinin ohjelmanumerot, tosin esim. lukutilaisuuden missaan. Paikalla ovat myös mm. Joe Abercrombie, Lavie Tidhar, Paul Cornell (jonka vetämät Just a Minutet ovat loistavaa seurattavaa!), Tricia Sullivan (harmikseni en ole ehtinyt lukea hänen Lightborn-kirjaansa), Pat Cadigan, Jo Walton, Hannu Rajaniemi ja Genevieve Valentine, jonka esikoisteos Mechanique on upea! ja toivottavasti nousee palkintoehdokkuuksille. Ohjelmassa on keskusteluja steampunkista, sankarihahmoista, Doctor Whosta, maisemanluonnista, ekirjojen tulevaisuudesta, tieteestä tieteiskirjallisuudessa, Doctor Whosta jne. Ja tietty lauantai-illan must-tapahtuma on Hugo-ehdokkaiden julkistaminen sekä sunnuntaina BSFA-palkintojen jako. Brotherhood Without Banners kokoontuu bilettämään (sinne!) ja joku ihme Wårldcon partykin on ohjelmaluettelossa mainittu. Twiittailen tapahtumista varmaankin Twitterissä (hashtag #eastercon) jos hotellin langaton verkko sen sallii. Tosin en ole kovin innokas tweettaaja, joten mitään spämmiviestintää ei tule. Blogiraporttia tapahtumasta on odotettavissa jossain muodossa ensi viikolla. Pääsenpähän nyt testaamaan iPadinikin on-the-road.

Ja tekin pääsette mukaan jos haluatte!

(ei, ei, ei... ei matkalaukkuun, pois sieltä!)

Olympus 2012 nimittäin lähettää ohjelmaa livenä yhdestä salista, Commonwealthista. En tiedä mitkä kaikki ohjelmat näkyy, mutta kannattaa tsekata. Ohjelmaluettelo löytyy täältä ja livestream-kanava täältä.

Jo Walton: Among Others

Walesiläisen, sittemmin kanadalaistuneen Jo Waltonin Among Others ilmestyi viime vuoden alussa ja hankin kirjan hetsilleen. Meni kuitenkin reilu vuosi ennen kuin sain aloitettua sen lukemisen, vaikka olin lukenut kirjasta vain positiivisia lausuntoja. Nyt Among Others on kuitenkin luettuna ja on mielenkiintoista nähdä onko hiljainen kuiskenoste kantanut niin paljoa, että kirja nousee Hugo-ehdokkaaksi ensi viikonloppuna. Ainakin kirjailija on paikalla Easterconissa.

Alkua lukuun ottamatta tarina sijoittuu vuoden 1979 syksyyn ja 1980 alkuun ja on kirjoitettu päiväkirjamuotoon. Kirjoittaja on Morwenna Phelps, 15-vuotias lukuintoinen nuori, jolla on kyky nähdä keijuja ja tehdä taikoja. Hän on vasta menettänyt kaksoissisarensa ja samalla rampautunut itse. Kun Morwenna muuttaa pois äitinsä luota, hänen aiemmin perheensä hylännyt isä ja tämän kolme siskoa ottavat huolehtiakseen tytön koulutuksesta sisäoppilaitoksessa. Isä on outo ja Morilla on vaikeuksia saada ystäviä, mutta kirjallisuus ja etenkin science fiction ja fantasia ovat hänen intohimojaan ja niiden parista hän löytää myös keinon etsiä itsensä ja paikkansa muiden joukossa.

Among Others ei ole kirja taikuudesta ja keijuista, vaikka päähenkilö kykeneekin niitä käyttämään ja näkemään. Morwennan taustatarina aukeaa pikkuhiljaa ja on kirjoitettu siten, että sen voisi tulkita ihan valtavirtatarinana, jossa teini-ikäisellä tytöllä on ongelmia äidin kanssa, joka voisi olla ilkeän noidan sijasta vaikkapa mielenterveysongelmainen tai alkoholisti. Keijujen näkemiset ovat henkilökohtaisia ja taikuus niin kyseenalaista ja maanläheistä, että lukija saa miettiä mihin itse uskoo. Varsinkin kun Mori itsekään ei aina ole varma mitkä hänen tekojensa seuraukset ovat. Juuri tämä Waltonin kyky pysytellä mystisyyden rajamailla tekee kirjasta maagisen. Mietin koko ajan miten kertomaa pitäisi tulkita. Morin elämässä on ollut ja on paljon asioita, jotka voisivat nujertaa henkisesti, mutta hän vaikuttaa vahvalta ja ehkä hieman aikuismaisen analyyttiseltakin. Suuret tunnehuiput puuttuvat ja kirjassa on vain yksi kohtaus missä päähenkilö reagoi kohtalaisen voimakkaasti. Mutta Morwenna ei olekaan ihan tavanomainen nuori, millä voi ehkä selittää piikkien puuttumiset.

Jos olen oikein ymmärtänyt, kirja perustuu osin kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin. Walton on tunnettu fandom-aktiivi ja hän kirjoittaa artikkeleita ja kirja-arvosteluja netissä ammattikirjoittamisen lisäksi. Among Others on tavallaan jatketta kirja-arvosteluille. Walton on ympännyt tarinaan mukaan lukuisat genreklassikot Morwennan lukuharrastuksen varjolla ja lausuu niistä mielipiteitä Morwennana. Niistä syntyy kuitenkin voimakas mielikuva, että ne ovat kirjailijan omia miniarvosteluja ja suosituksia. Lukutoukkien on varsin helppo asettua Morin hahmoon, varsinkin jos lukuharrastus on sisältänyt spefin pääteokset. Välillä kirjailija intoutuu analysoimaan jotain kirjaa siinä määrin, että se ei tunnu enää luontevalta osalta itse tarinaa. Vaikka kirjailijan persoona puskeekin tarinan läpi, kirjoista lukeminen on mielenkiintoista. Eniten minua kiinnosti kirjat, joita en ollut lukenut. Sain bongattua muutamia kirjasuosituksia.

Kirjassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään järisyttävää. Se on pääosin nuoren tytön hyvin arkinen kertomus päivistään uudessa ympäristössä. Tutustuminen uusiin ihmisiin ja isään on tärkeää, Mori haluaa kuulua johonkin ryhmään. Hän ei halua yhtä ystävää vaan paljon ystäviä. Arjen keskellä äiti ja menneisyyden tapahtumat tuovat päähahmolle pelkoa ja lukijalle jännitystä.

Among Others imaisee mukaansa arkisuudestaan huolimatta. Taustalla olevaa taikuutta ja muita ilmiöitä ei selitetä puhki, mitä pidän plussana. Jo Walton on osoittanut olevansa seuraamisen arvoinen kirjailija. Lohikäärmekammoisille on helppo suositella siedätyshoitoa hänen Tooth and Claw -kirjalla ja Farthing (arvostelu) on mielenkiintoinen yhdistelmä vaihtoehtohistoriaa ja salapoliisiromaania. Muita hänen teoksiaan tulee luettua pikkuhiljaa, sillä ne ovat jo odottamassa vuoroaan.