Kage Baker: Sky Coyote

Sky Coyote on Kage Bakerin The Company -sarjan toinen osa, joka sijoittuu 1700-luvun alkuhetkiin, noin 150 vuotta ensimmäisen kirjan In the Garden of Idenin (arvostelu) jälkeen. Tämän kirjan aikana tajusin, että tarinassa mainitut Joseph ja Lewis ovat samoja henkilöitä kuin Rude Mechanicals -kirjassa (arvostelu). Joseph soitteli kellojani jo Idenissä, mutta vasta nyt ajattelin häntä samana henkilönä.

   "You'll understand this story better if I tell you a lie."

Kirjan päähenkilö on Joseph, yksi varhaispaleoliittisella kaudella (kivikaudella) Companyyn värvätty ja kyborgiksi muutettu henkilö. Edellisessä kirjassa päähenkilönä ollut Mendoza esiintyy myös tässä kirjassa, mutta sivuhahmona. Tuhansia vuosia Companylle työskennellyt Joseph siirretään Uudelle Mantereelle, Amerikkaan pelastamaan Chumash-intiaaneja, joiden kulttuuri on vaarassa kadota valkoisen miehen jalkoihin. Companylle on taloudellisesti kannattavaa hankkia tietoa intiaaneista, kun nämä vielä ovat olemassa ja turmeltumattomia tulevien valloittajien uskonnolle, kulttuurille ja tavoille. Joseph saapuu heidän luokseen Sky Coyoteksi, taivaskojootiksi naamioituneena, sillä kyseinen hahmo on yksi heimon jumalista. Tämän avulla intiaanit saadaan luovuttamaan itsensä kaikkinensa Companya hyödyntämään. Alue, joka jonain päivänä tunnetaan Kaliforniana, kiinnostaa kasvillisuutensa puolesta myös Mendozaa, kasvitieteilijää, joka on juuri ja juuri toipunut sydänsuruistaan. Mendozan ihmisallergisuus sen kun vain lisääntyy entisestään, mutta tällä kertaa mukana matkassa on myös tulevaisuudesta saapuneet Company-ihmiset, jotka johtavat Alta California -tukikohtaa. Nämä ihmiset vieroksuvat kyborgeja ennemmän kuin Mendoza heitä, jos vain mahdollista. Tulevaisuuden ihmiset ovat bakteerikammoisia, elävien olentojen tappamista vastustavia vegaaneja, joilla ei ole huumorintajua, eikä oikein kulttuuriakaan.

Sky Coyote on astetta parempi The Company-kirja kuin In the Garden of Iden. Baker heittäytyy välillä komedian (teatteria ja piirrettyjä) puolelle, johtuen ehkäpä Josephista kertojahahmona, mikä sinänsä on huvittavaa, kun tietää Josephin menneisyyden tehtävät kirkon ja jopa inkvisition tehtävissä. Joseph äityy ajoittain olemaan vakavakin ja itse asiassa ne hetket minua kiinnostivat enemmän. Taustalla pyörii The Companyyn liittyvä salaperäinen tieto, johon Josephilla olisi mahdollisuus päästä käsiksi, jos hän vain haluaisi. Baker kuitenkin vain vihjailee asiasta ja laittaa Josephin toistaiseksi tyytymään tietämättömyyteensä. Kuitenkin Joseph tiedostaa, että vaikka he kyborgit ovat kuolemattomia, monia hänen aikalaisiaan cro magnoneja ja neandertalialaisia ei enää tunnu näkyvän missään tehtävissä. Myös Josephin oma värvääjä Budu on kadoksissa.

Takaumat Budun ja Josephin välillä ovat niitä mitkä oikeasti nostivat kirjan ja mahdollisesti sarjankin uudelle tasolle. Companyssa on jotain mätää, mutta mitä? Toivottavasti asia selviää tulevissa kirjoissa. Sky Coyoteen mahtui myös hetkiä, jotka ärsyttivät. Tulevaisuuden ihmisten pääjehu, nerokas, mutta karmaisevan neuroottinen Bugleg oli yksiulotteinen ja... ärsyttävä. Jos hän olisi oikeasti sellainen ihminen, jonka kanssa tulevaisuudessa pitäisi elää, niin "Ei, kiitos!". Toisaalta, asetelmaa tasapainottaa se, että myös kyborgit osaavat käyttäytyä alentuvasti apina-puheineen, ja ajoittain heistä tulikin mieleen jopa Michael Moorcockin Viimeisten aikojen valtiaat. Tosin vain tietyiltä osin, sillä kyborgit eivät ole samalla tavoin huvittelunhaluisia. Aluksi hieman hämmensi Bakerin tyyli pistää muinaiset intiaanit puhumaan hyvinkin modernilla tavalla, mutta tämä oli selvästikin tyylikeino, jota kirjailija oli päättänyt käyttää tarkoituksella. Kun siihen tottui, se tuntui ihan hienolta ratkaisulta. Epäilen kyllä, ettei se innosta kaikkia lukijoita. Vaikka Sky Coyote onkin mahdollista lukea yksittäisenä teoksena, sen sisältämä taustajuoni jää vihjailujen varaan ja reippaasti kesken, eikä oikein toimi samassa mitassa itse päätarinan intiaanien pelastamisen kanssa. Sky Coyote on hitusen In the Garden of Ideniä selkeämmästi sarjan osa (olettaen, että taustajuoni jatkuu tulevissakin kirjoissa). Pidin Mendozasta tässä kirjassa aiempaa enemmän, ja toivoisin, että sama linja pysyisi myös kolmannessa kirjassa Mendoza in Hollywood. Pikainen vilkaisu kirjan juoniselostukseen pisti minut kuitenkin odottamaan kirjaa hieman pessimistisemmissä tunnelmissa, mutta en lannistu. The Company -sarjassa on jotain mikä viehättää muutamista heikkouksistakin huolimatta.