Robert Neville elää eristäytynyttä elämää. Hän on viimeinen ihminen keskellä verenhimoisia ylösnousseita kuolleita ja elävältä vampyyreiksi muuttuneita. Vain Neville on säästynyt tartunnalta, joka on vienyt hänen perheensä, naapurinsa ja tuttavansa. Kuukausiin Neville ei ole tavannut ketään toista terveenä säilynyttä. Joka ilta ja yön pimetessä vampyyrit odottavat häntä ulkona. Olen legenda kuvaa yksinäisen miehen selviytymistä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin pelottavan ahdistavassa tilanteessa.
Olen legenda on lyhyt kirja ja sen verran mukaansa tempaava, että sen lukee muutamassa tunnissa. Tapa jolla Matheson kuvaa päähenkilön välillä toiveikasta, välillä turhautunutta ja masentunutta elämää, on realistinen ja hänen ahdinkonsa pystyy hyvin sekä ymmärtämään että jakamaan. Tämä on kauhutarina, joka pääsee myös pelottamaan, mutta samalla se on postapokalyptinen tieteistarina ja psykologinen trilleri. Kirjailija ei kuvaa tarinaa suoraviivaisesti alusta loppuun, vaan kerii sitä auki pikkuhiljaa paljastaen matkan varrella pieniä tiedonmuruja taustasta ja menneestä. Kerronnan tiiviydestä huolimatta kuvataan harvinaisen paljon päähenkilön sisäistä maailmaa tavalla, jota monet kirjailijat yrittävät moninkertaisilla sivumäärillä, onnistumatta.
Kun Neville yrittää tarinassa selvittää vampyyrien syntyä, käydään läpi monia myyttiin liittyviä yksityiskohtia ja romutetaankin niitä. Miksi juutalais- tai muslimivampyyrit kavahtaisivat ristiä? Mikä valkosipulin koostumuksessa aiheuttaa vampyyrin reaktion? Onko vampirismi biologisen sodankäynnin aiheuttama bakteerisairaus ja miten sen voisi parantaa? Lukija kokee kaikki Nevillen tuntemat onnistumiset ja turhautumat etsiessään selitystä miksi. Matheson ei tarjoa vastausta, mutta seuraamuksen kylläkin.
Olen legenda on erinomainen ja onnistunut tarina ajalta, jolloin vampyyrit olivat vielä pelottavia ja kiinnostavia, eikä aika ole ajanut tarinasta ohi.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit:
VastaaPoistaArtsi kirjoitti 13.12.2010 - 20:03
I Am Legend elokuvana Will Smitheineen oli kyllä aikamoista roskaa. Mukava nähdä että tämäkin suomennetaan. Meni meikäläisen ostoslistalle.
Kiitos jälleen vinkistä!
Jasca kirjoitti 13.12.2010 - 21:16
"Mukava nähdä että tämäkin suomennetaan. Meni meikäläisen ostoslistalle."
Onhan tuo suomennettu jo aika monta vuotta sitten...
Minä näin Smithin I Am Legend -version ennen kuin luin kirjan, ja tämä saattoi vaikuttaa omaan mielipiteeseeni, mutta minusta leffa ei ollut ollenkaan huono.
Itse kirja oli hyvä. Joskus käy niin, että kirja tuntuu pettymykseltä kun on ensin nähnyt filmatisoinnin, mutta Olen legendan kanssa näin ei käynyt. Olen oikeastaan täysin samoilla linjoilla Raijan kanssa niin kirjasta kuin aikamme vampyyribuumistakin.
Olen kyllä miettinyt, minkä takia kirjaa piti odottaa aina 2000-luvun puolelle saakka. Johtuikohan se, ettei kirjaa julkaistu suomeksi ilmestyessään, uskontoon liittyvistä asioista tai kirjan seksuaalisesta jännitteestä.
Raija kirjoitti 14.12.2010 - 04:45
Pyrin lukemaan kirjan ennen kuin näen siitä tehdyn filmatisoinnin, ja näin kuvittelin myös I am Legendin kohdalla tehneeni. Muistini petti, itse asiassa olin vain nähnyt aiemman elokuvaversion, Omega Manin. Kumpikaan leffoista ei ollut erityisen huono, mutta soopaa verrattuna kirjan psykologiseen tunnelmaan.
Ei aavistustakaan miksei kirjaa suomennettu jo aiemmin. Ehkä mitään erityistä syytä ei ole ollut? Niin paljon on jäänyt genreklassikoitakin kääntämättä. Vaskikirjat teki hienon teon julkaistessa suomennoksen, vaikkakaan se ei ole ollut myynnillinen menestys.
Artsi, edullisimmin saanet kirjan Kirjapuodin kautta. Hinta sisältää myös postikulut.
Tessa kirjoitti 21.12.2010 - 06:40
Mahtavaa, löysin tänne blogiisi ensimmäistä kertaa, ja täällähän on heti ekalla sivulla esitelty monta kirjaa jotka minäkin olen lukenut :D.
Luin Olen Legendan muistaakseni elokuussa, ja se oli kyllä aivan mahtava. Se, että joku pystyy tiivistämään noin suuren tarinan noin pieneen sanamäärään, on minusta jo sinänsä mahtavaan. Jotenkin kaikki kuvat pönkitetystä talosta, hajoavasta Toyotasta ja siitä koirasta (Snif, se sitten olikin surullinen kohtaus...) jäivät oikein piirtyneinä mieleen. Tämä kirja teki todella ison vaikutuksen, ja vaikka kieltämättä pidänkin myös romantisoidusta vampyyrihölynpölystä, niin tämä tarjosi sitä vähän klassisempaa kuvaakin.
Niin, ja mahtavaa että tämä kirja on onnistunut pysymään ajankohtaisena vuosikymmeniä.
Raija kirjoitti 21.12.2010 - 07:59
Hei Tessa, ja kiva kun tulit kommentoimaan!
Todellakin, Olen legendassa on sellaista tuntua, että sen voi lukea vaikka kymmenien vuosien päästä. Ajan leima ei ole merkittävä.
Mitä tulee romanttisiin vampyyritarinoihin, niin ymmärrän kyllä miksi niitä halutaan lukea. Ei vain ole minun juttu, vaikka saatan vielä yllättää itseni jonain päivänä ja kokeilla rajojani enemmässäkin määrin niiden suhteen :)