lauantai 18. joulukuuta 2010

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Dmitri Gluhovskin Metro 2033 -kirjan takaliepeessä kerrotaan, että kirja on julkaistu alunperin internetissä ja että sen pohjalta on tehty myös suosittu konsolipeli. Kirja on saanut jatko-osan nimellä Metro 2034 ja elokuvakin on sunnitteilla. Käännöstä on tukenut Suomalaisen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILI.

Vuonna 2033, ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jäljelle jääneet elävät Moskovan metrotunneleissa, eristyksessä ja suojassa maanpinnan tappavalta säteilyltä. Metroon on syntynyt lukemattomia hallintoja, uskonnollisia, aatteellisia ja kulttuurisia ryhmittymiä, joiden yhteiselo ei ole aina mutkatonta. Metro on kuin Venäjä pienoiskoossa. Asemat ovat asutettuja, tunnelit vaarallisia ja salaperäisiä. Maanpinnalla säteily on saanut aikaan mutaatioita, uusia organismeja ja vaikuttanut evoluution kulkuun. Ihminen on enää vain pieni osa uutta, erilaista ja vaarallista maapalloa. Nuori Artjom matkaa läpi koko Metron oppien ja kokien koko ihmiskunnan rippeiden kirjon. Hänellä on tehtävä, jota hän ei itsekään täysin ymmärrä.

Kirjassa ei kerrota onko tuho kohdannut koko maailmaa, mutta näin voi olettaa käyneen. Koska henkilöt spekuloivat muiden suurten kaupunkien metrojen mahdollisesta asutuksesta, lukija voi arvella, että myös mm. Euroopassa ja Amerikassa on elossa ihmisiä, eritymässä kukin tahollaan omaan suuntaansa. Metrossa tapahtuu selittämättömiä asioita, joita jää miettimään ovatko ne todellisuutta vai suljetussa tilassa asuvien hallusinaatioita ja joukkosuggerointia. Toisaalta kirjailija antaa ymmärtää, että jotkin mysteerit voisi selittää tieteellisestikin.

Metro 2033 on kahtiajakoinen kirja. Toisaalta se sisältää erinomaista tunnelma- ja ympäristökuvausta. Teksti on pohdiskelevaa ja siinä tulee erinomaisesti esille ajatus, että vaikka ihmiskuntaa kohtaisi millainen tragedia, ei ihmislajin perusluonne muuttuisi miksikään. Syntyisi yhä uudelleen ja uudelleen yhteiskuntaa jakavia klikkiytymiä, niin poliittisia kuin uskonnollisiakin, jotka taistelevat keskenään sen sijaan että kamppailisivat yhdessä eloonjäämiseksi. Ajatus sinänsä on masentava ja vielä masentavammaksi sen tekee tieto, että tällainen ilmapiiri, joka sai ihmisen kaipaamaan pikemminkin jopa menneisyyden pysähtyneisyyttä kuin muutosta, oli todellisuutta Venäjällä pitkään, ehkä alueittain vieläkin. Eikä ajatus ole tuntematon länsimaissakaan, päätellen tämän päivän dystopiakirjallisuudesta. Metron joidenkin tunneliosuuksien kuvaus on niskavilloja kihelmöittävää. Yliluonnolliset elementit pelottivat jonkin verran, mutta myös ihmisten aatteellinen käyttäytyminen asemien tiukkoine passitarkistuksineen ja rajoituksineen. Kirjassa oli kuitenkin vähän kauhuelementtejä, mm. kuvatut mutaatiot lähinnä hymähdyttivät. Ajoittain teksti muuttui satiiriksi, mm. silloin kun kuvattiin kommunistisen liittouman pyrkineen saamaan valtaansa koko metron. Epäonnistuttuaan, he uskottelivat kovasti, että heille itseasiassa riittää aatteen väkevä palo yhdellä metrolinjalla.

Metro 2033 epäonnistui vakuuttamaan minua maanpäällisellä osuudellaan. Meillä on sen verran kokemuksia säteilylle altistumisista, että on vaikea uskoa nisäkkäiden suurten evoluutiotapahtumien nopeaan kehitykseen. Kokonaan uusien lajien syntyminen ei tunnu uskottavalta kirjan antamassa aikakehyksessä. Niinpä kirjastonhoitajat, niin karmaisevia kuin toisessa yhteydessä olisivatkin, eivät vakuuttaneet. Samoin kuin mustat jäivät epätodellisiksi. Ajoittain minua häiritsi myös hieman vanhahtava ajattelutapa, joka paistoi läpi tekstin. En tiedä kuinka tahatonta se oli, kuinka paljon kirjailijan tarkoituksellisesti luomaa. Ristiriitaisesti osa kirjasta oli hyvinkin modernia scifiä, osa 80/90-luvun tyyliä, ehkäpä jopa varhaisempaa. Suuri plussa siitä, että kirjan etukannen taakse oli painettu metrokartta, sillä sitä todellakin tarvittiin välillä tapahtumien seuraamisessa.

Metro 2033 on ajoittaisista heikkouksistaan huolimatta kuitenkin hyvin kirjoitettu ja tarina pitää mielenkiintoa yllä. Ehdottomasti suositeltavaa science fictionia naapurimaasta.

Alla englanninkielinen uutiskatsaus kirjailijasta ja kirjasta:

1 kommentti:

  1. Vuodatuksesta kopioidut kommentit:

    marjis kirjoitti 18.12.2010 - 17:39
    En uskaltanut lukea kirjoitustasi kuin ihan silmäillen, sillä kirja on minulla kesken. Olen pahasti juuttunut noin sivulle 60 ja lukeminen tökkii nyt pahasti. Olen kuitenkin päättänyt jatkaa, koska luotan siihen, että jossain vaiheessa niitä asemia ja ihmisiä ei voi tulla enää uusia...

    Raija kirjoitti 18.12.2010 - 17:58
    En voi sanoa, etteikö asemia ja ihmisiä tule vielä uusia, mutta niiden seuraaminen helpottuu kirjan etenemisen myötä. Olethan huomannut metrokartan etukannessa? Minua se auttoi. Edessä on erinomaisia kohtauksia, joiden vuoksi kirja kannattaa lukea loppuun saakka. Tsemppiä :)

    marjis kirjoitti 18.12.2010 - 18:58
    Kiitos! :) Pitää siis vaan jatkaa. :D
    Olen kyllä aika sitoutunut kirjaan, koska se taitaa olla ensimmäinen venäläinen scifi, johon olen tutustunut, joten eihän sitä nyt voi kesken jättää.

    Tessa kirjoitti 21.12.2010 - 06:36
    Hei,
    minäkin luin tämän kirjan jonkin aikaa sitten. Periaatteessa pidin siitä, mutta kirjan keskivaiheilla, tai no, ehkä jo siitä sivulta 60 eteenpäin lukeminen vähän tökki. Itse asiassa joskus keskivaiheen jälkeen kirja muuttui vähän mukaansatempaavammaksi.

    Vaikken kirjasta heti lukemisen jälkeen ollutkaan kovin vaikuttunut, teki se kyllä jonkinlaisen vaikutuksen joka on säilynyt ihan tänne saakka.

    Raija kirjoitti 21.12.2010 - 08:09
    Metro 2033 onkin siitä outo kirja, että se ei ole ehkä vuoden paras teos, mutta siitä jää jälkitunnelma.

    Itselleni alussa teetti vaikeuksia kaikki venäjänkieliset nimet, jotka opettelin tunnistamaan silmäilemällä, kun lukeminen olisi muuten mennyt tavaamiseksi. Venäjänkielen alkeiden opiskelustani on piiiiitkä aika.

    marjis kirjoitti 21.12.2010 - 08:44
    Otan kirjan anoppilaan mukaan joulun jälkeen, koska saan siellä aina luettua sellaisiakin kirjoja, joihin pitää keskittyä enemmän.

    Mun mielestä ne asemien nimet on eri tavalla kirjoitettu siellä tekstissä ja kannessa, ja siksi niiden paikantaminen on vähän hankalaa. :D

    Artsi kirjoitti 21.12.2010 - 16:43
    Meikäläisellä on tämä myös lukulistalla, vaikka kirja on saanut ristiriitaisia arvosteluja. Näitä post-nuclear kuvauksia on kuitenkin suomennettu aivan liian vähän joten kyllä tämä luetaan vaikka hampaat irvessä :).
    Videon perusteella meno näyttää vähän turhankin kliseiseltä sikanasseineen (suomennos naislukijoille: kaasunaamari) ja alieneineen.

    Raija kirjoitti 21.12.2010 - 17:33
    Leukapielet kyllä väsyy, jos meinaat hampaat irvessä lukea koko kirjan ...on nimittäin lähes 600-sivuinen teos :)

    Booksy kirjoitti 20.08.2011 - 13:24
    Pitipä tulla lukemaan juttusi uudelleen nyt kuin luin tämän itse. Hih, samaa mieltä näemmä oltiin evoluutiosta ja metrokartasta :-) Minusta tämä ei itse asiassa ollut missään vaiheessa pelottava (kun en niin kummoisesti Artjomiin eläytynyt), mutta tunnelma oli vahva... ja nuo asemamaat olivat mainioita.

    VastaaPoista

Kommentit ovat iloinen yllätys!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...