Kuningas Salomonia palveleva velho Khaba sitoo hyvällä itsetunnolla varustetun djinni Bartimeuksen palvelemaan kuningasta tämän rakentaessa Jerusalemia. Bartimeus ei olisi Bartimeus jos hän ei aiheuttaisi jotain hässäkkää, ja niinpä nytkin hän sekoittaa tapahtumia, joutuu rangaistuksi ja saa siinä samalla Khabasta itselleen vihollisen. Salomon kosiskelee Saban (Sheban) kuningatarta vaimohaareemiinsa, mutta kuningatar ei ole suostuvainen. Saatuaan Jerusalemista uhkavaatimuksen, kuningatar päättää surmauttaa Salomonin, ja lähettää Asmira-neitosen matkaan tehtävään. Mutta onnistuuko Asmira, sillä kuningas Salomonilla on hallussaan sormus, jonka mahti on suuri ja kaikki hallitsijat ja kansakunnat pelkäävät sitä? Kyseessä on itsemurhatehtävä, mihin Bartimeus joutuu sotketuksi, ja siitähän ei djinni tykkää.
En muista enää kaikkia yksityiskohtia trilogiasta, mutta tuskinpa Bartimeus on jättänyt kehumatta Nathanielille olleensa Salomonin palveluksessa, joten viittaus tähän tarinaan on olemassa jo ennen kuin teos on valmistunutkaan. Jonathan Stroudilla on mistä ammentaa tuleviakin kirjoja, sillä Bartimeus on 5000-vuotias ja siihen aikamäärään mahtuu jos minkäkinlaista tapahtumaa, johon djinni on voinut sotkeentua. The Ring of Solomonissa on paljon Stroudin tuttua hersyvää huumoria. Alaviitteet ova kohdillaan selittämässä mitä milloinkin itse tekstissä tarkoitetaan (välillä ehkä liikaakin, jos ei satu pitämään alaviitteistä). Bartimeuksen äly leikkaa hienosti ja puheessa sinkoilee sutkautuksia, jotka aiheuttavat hilpeyttä. Eikä djinnin itseriittoisuuden määrässäkään ole valittamista, vaikka välillä tuntuukin, että Bartimeus on pikkuisen mukautuvaisempi tässä kirjassa kuin trilogiassa. Muisti saattaa kylläkin pettää. Asmira on hieno hahmo nuorten kirjaan, vaikka itse pidänkin enemmän moniulotteisimmista henkilöhahmoista.
Vaikka pidän The Ring of Solomonia varsin onnistuneena kirjana, se ei ihan yllä Bartimeus-trilogian tasolle. Viiden vuoden odottelun jälkeen, olisin halunnut kirjalta hieman enemmän. Jonathan Stroud on toki kirjoittanut tässä välissä muutakin, joten koko aikaa hän ei ole käyttänyt uuden Bartimeus-tarinan kehittelyyn. Ehkäpä Bartimeus-trilogian hahmot sopivat paremmin yhteen ja heidän välilleen sai aikaiseksi paremmat tarinat, kuin Salomonin sormuksessa. Ehkä tuntemukseeni vaikutti myös se, että pidän Englantia mielenkiintoisampana tapahtumapaikkana kuin Jerusalemia. Silti tämänkin kirja on hauskaa luettavaa ja toivon, että myös se tulee suomennetuksi. The Ring of Solomonin voi lukea yksittäisenä teoksena, sillä siinä kuvataan tarpeeksi kattavasti mm. henkiolentoja ja niiden ominaisuuksia. Jälleen kerran yksi nuorten kirja, joka sopii mitä mainioimmin myös aikuiselle. Kannattaa vilkaista kirjan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!