Adam Roberts: I am Scrooge

Suunnitelmissani oli ensin arvostella Charles Dickensin Saiturin joulu/Joululaulu -kirja, mutta kun sain sen luettua, se tuntui niin loppuunkuluneelta, että päätin etsiä jonkun toisen jouluaiheisen teoksen. Minulla ei ole mitään Dickensin kirjaa vastaan, se on hauskan synkeä pikkutarina, jossa on onnellinen loppu. Hyvä mieli kaikilla jne. kuten joulun sanomaan kuuluukin. Se on vain julkaistu niin useana painoksena ja mukaeltu niin moneen elokuvaan, että kaikkihan sen jo tuntee. Sen sijaan uskoisinpa, että Saiturin joulun pohjalta oman mukaelmansa tehneen Adam Robertsin I am Scrooge - A Zombie Story for Christmas on aika monelle tuntematon, samoin oli minullekin. Kirja on julkaistu vuonna 2009. Adam Robertsin moni Finnconin kävijä muistanee viime vuoden Finnconista, vaikkakin hän tuntui jäävän hieman GRRM:n ja Alastair Reynoldsin jalkoihin.

Kuten sanottu I am Scrooge pohjautuu Dickensin Saiturin jouluun, mutta paljon myös Richard Mathesonin Olen legendaan (arvostelu), jota kirjan nimikin jäljittelee. On jouluaatto ja Scrooge on yhtä kärttyisä ja hapan kuin aiemminkin, eikä hänestä löydy anteliaisuuden ripaustakaan. Hänen kollegansa Marley, joka on kuollut ja kuolleista noussut, ilmestyy Scroogelle, joka päästää hänet manan majoille jälleen kerran. Zombiet ovat päässeet valloilleen ja niiden lisääntymistä ei tunnu pysäyttävän mikään. Ikävästi kolkuttelevat Scroogenkin ovea. Mutta jokin johdatus hengillä on Scroogelle. Menneiden joulujen henki, Nykyisen joulun henki ja Tulevien joulujen henki ilmestyvät myös kitupiikille, tosin hieman eri järjestyksessä kuin olisi loogista, ja auttavat Scroogea selvittämään mitä piilee zombie-epidemian takana. Onko Scroogesta edes henkien avulla joulun pelastajaksi, löytääkö hän joulun rauhan?

Adam Roberts on tehnyt pikkunokkelan tarinan, jossa on viittauksia useaan kirjalliseen ja musiikilliseenkin teokseen. Välillä huumori on satiiria, välillä bennyhillmäistä puujalkavitsailua, josta ei heru edes hymyn poikasta. Braaaaiiiins-huutojen määrästä tulee kyllä hyvin selväksi mistä zombiet tykkää ja kyllähän näitä mässäilykohtauksiakin kirjassa kuvataan ihan kiitettävällä tavalla. Scrooge on menettänyt dickensiläisen scroogemaisuutensa, eikäpä kirja muutenkaan paljoa ihmishahmojen syvyydellä juhli. Kirjan ainoa anti on näppärä sanailu ja sanoilla kikkailu, joissa se usein myös onnistuu. Aina ei humpuukia-hoetanta ole sitä miltä se kuulostaa, saahan sitä mietteissään yskäistä:

"Rumours, sir. Bad, bad, bad intimations. Some malign evil is seeping through the foggy streets this very night, sir."

"Bah!" coughed Scrooge, for the fog got in his throat and agitated a slight tracheal infection from which he suffered. But although his reputation was one of utter inhumanity, he wasn't such a sour old puss. He even felt a certain sympathy for his trembling clerk. "Hmm," he pondered aloud. The an objection occurred to him. "Bu-" he started to say, before another cough "kh!" caught in his gullet.

Virittääkö I am Scrooge joulutunnelmaan? No ei hemmetissä, eikä tarkoituskaan ilmeisesti ole. Tästäpä syystä ei tätä oikein joululukemiseksi voi suositella muille kuin niille, jotka jouluksi haluavat jotain poikkeavaa, zombie-faneille (onko heitä?), tai joille jouluntunnelman luomiseen ei tarvitse olla mitään hempeitä "maassa rauha ja kaikilla hyvä tahto"-tarinoita. I am Scroogesta ei tullut ainakaan minulle joka jouluista lukemista, eikä sen lukemiseen tänäkään joulunalusena onneksi kovin kauaa mennyt, kirja kun on vain reilut 150 sivua pitkä.

Vaikka olen jo ehtinyt korvia myöten kyllästyä Dickensin Saiturin joulun eri variaatioihin tässä valmistautuessani joulukirjan arvostelua varten, meinaanpa vielä kuitenkin katsoa tänä jouluna yhden mukaelman tarinasta, ja odotan sitä vieläpä kuin kuuta nousevaa! Doctor Whon jouluspesiaali esitetään 25.12. (ei tietenkään Suomen kanavilla, turha toivoakaan) ja sen nimi on - mikäs muukaan kuin - A Christmas Carol. Mitä olisikaan joulu ilman Doctor Whota!

HYVÄÄ JOULUA!