Robert Holdstock: Alkumetsä

Robert Holdstockin Alkumetsä on ilmestynyt alunperin nimellä Mythago Wood vuonna 1984 ja suomennettu heti seuraava vuonna. Minulla on kirjasta toinen painos, josta myös kansikuva vasemmalla.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin toisen maailman sodan jälkeisiin vuosiin. Steve Huxley palaa sodan jälkeen takaisin kotiinsa, jota nykyisin asuttaa hänen veljensä heidän isänsä kuoleman jälkeen. Veljesten isä on ollut lapsilleen etäinen, omiin tutkimuksiinsa uponnut hahmo, jonka omituiseen käyttäytymiseen veljekset alkavat saada selvyyttä vasta aikuisiällä. Steven veljen, Christianin, käyttäytyminen on muuttunut isänsä kaltaiseksi ja selitys löytyy läheisestä Ryhopen metsästä, jossa on oma maailmansa. Metsään tuntuu mahdottomalta tunkeutua, mutta sen vaikutus on kuitenkin pikkuhiljaa vuotanut vuosien aikana Huxleyn perheen elämään. Metsässä asustavat legendojen ja myyttihahmojen vastineet, mytagot, joiden olemassa oloon vaikuttaa ihmisen alitajunta. Huxleyn perhe on luonut myös omat mytagonsa. Kun Steve joutuu kohtaamaan metsän ja sen mytagot vuorollaan, on luvassa pelottavien hetkien lisäksi myös jotain ihan muuta.

Alkumetsä on hyvin vahvaa kerrontaa ja kuvausta. Teksti välittää voimakkaan kuvan vajentuvasta perheestä erikoislaatuisen metsän kupeessa. Mytagot tuntuvat välillä aavemaisen pelottavilta, mikä antaa kirjalle kauhutarinan ripauksen. Myös metsä on yksi hahmoista, elävä ja hengittävä, vastustaja. Kirja on kuitenkin muutakin kuin paikoin pelottava, siinä on pakkomielteen ja rakkauden kuvausta, jotka käsitteinä lähestyvät tarinassa toisiaan, sekä myös isä/poika -suhteen mielenkiintoista avaamista. Alkumetsässä on paljon viitteitä kelttimytologiaan. Mytagot itsessään ovat mielenkiintoisia hahmoja, joiden olemus aukeaa pikkuhiljaa, mutta ei silti täysin. Holdstock antaa mielikuvia siitä miten esimerkiksi eniten kuvattu mytago, Guiwenneth on missäkin vaiheessa syntynyt, mutta ei tyhjentävästi selitä mytagon olemuksen toistuvuutta tai miten elävästä syntyy mytago.

Alkumetsän idea on loistava ja kerrontakin erinomaisen kuvailevaa, mutta silti jokin jäi minun kohdallani uupumaan. Useiden päivien miettimiselläkään en ole keksinyt selitystä, miksi Alkumetsä ei lopulta tehnyt suurta vaikutusta, vaikka kaikki elementit olivat kohdallaan. Pidän mm. tarkoista luonnonkuvauksista, kelttimytologiasta ja tietyn asteisesta selittämättömyydestä (esim. Paul Kearney A Different Kingdomissa ja Megan Lindholm Cloven Hoovesissa ovat myös onnistuneet näissä). Ehkäpä tarinan pakkomielteisyys vaikutti minuun negatiivisesti. Elämää suuremmat rakkaustarinat eivät yleensä tee vaikutusta minuun, ei aina edes silloin kun ne puetaan katkeransuloiseen asuun, vaikka siitä onkin apua. Ehkäpä jonkin tason hahmojen skeptisyyden puute vaivasi myös. Näen Alkumetsän voimakkaina kuvina mielessäni ja pystyn kuvittelemaan sen pikemminkin elokuvana, josta pitäisin mahdollisesti enemmän kuin kirjasta.

Vaikka en olekaan syvästi vaikuttunut Alkumetsästä, se jää mieleen ja olen tyytyväinen, että tulin jälleen lukeneeksi yhden niistä teoksista, jotka usein listataan Kirjoiksi, jotka pitää lukea. Ymmärrän hyvin miksi se on joihinkin lukijoihin tehnyt vaikutuksen. En ole varma, jatkanko Holdstockin muiden teosten parissa missään vaiheessa, mutta Alkumetsä oli lukemisen arvoinen.