Eetun serkku Jani tulee kesälomalle Eetun luo ja saa normaaliin lomarytmiin muutoksia, hänellä kun ei ole samoja erikoiskykyjä kuin ystävyskolmikolla ja näiden pitää salata osaamisiaan Janilta. Liina ei pidä Janista, eikä oikein Eetukaan, mutta Siri sen puoleen kovastikin, ja se aiheuttaa juopaa ystävysten välille. Kuunangan rauhaa rikkoo tällä kertaa myös ryöstö ja kolmikko joutuu tekemisiin tulen kanssa yhden jos toisenkin kerran selvitellessään mitä on tekeillä ja missä kätketty aarre sijaitsee.
Virvatulen vartijat tuntuu Aarnion kirjoista kaikkein kotoisimmalta. Hahmot saavat hieman väriä, etenkin Siri, mutta Liinaan kaipaisi vielä ulottuvuutta. Kirjan nimi ja tarina eivät ihan kohdanneet, mutta kirja esitteli hienosti kuitenkin siihen liittyvän tuli-elementin kiehtovia ominaisuuksia. Kalevalaistyylisistä loitsupätkistä voi jälleen antaa kirjailijalle pisteitä. Kirjan yhtenä sivuteemana on avioero, ja siihen liittyviä tuntemuksia kuvataan lapsen näkökulmasta, vaikkakin aika kevyellä tasolla. Todelliset vihan, turhautumisen, ahdistuksen ja voimattomuuden tunteet jäävät esittämättä, mutta seikkailutyyppisessä kirjassa varmaankin ihan tarkoituksella.
Virvatulen vartijat on nopealukuinen kirja ja Aarnion dialogi on yhtä sujuvaa kuin aiemmissakin kirjoissa. Mukavaa luettavaa aikuisellekin, mutta ehkäpä lapset ja nuoret saavat tarinasta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!