Kirjan päähenkilö on Kvothe, majatalon isäntä, joka kertoo Kronikoitsijalle menneisyydestään. Kvothe ei ole kuka tahansa, hän on legenda, josta kerrotaan mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Majatalon syrjäisään tuntemattomuuteen vetäytynyt Kvothe itse valottaa elämästään sen alkupuolta; millaista oli poikana Edema Ruhina, musisoivien vanhempiensa kanssa kiertävänä esiintyjänä, miten selvisi hengissä Tarbeanin kaupungin kaduilla ja kuinka päätyi yliopistoon. Tuulen nimi on johdanto:
"Olemme nyt tehneet kaiken pohjatyön. Luoneet perustukset, jolle tarinan voi rakentaa."Se sisältää tarinan maailmaan liittyvien käsitteiden perusteiden, mytologian ja hierarkian kuvausta. Erityisesti keskitytään yliopistoon, sen järjestelmän vahvuuksiin ja heikkouksiin. Tapaamme musiikkia rakastavan Kvothen ja kiehtovan Dennan, joka jättää jälkensä hänen sydämeensä. Alamme ymmärtää miten legenda syntyi ja miksi.
Patrick Rothfuss on yksi genren tämän hetken kielellisesti taitavimmista kirjailijoista, jos jotain voi yhden kirjan perusteella päätellä. Hänen tarinansa ei ehkä ole se juoneltaan kaikkein omaperäisin, mutta hänen kielenkäyttönsä on kaunista. Sanat soivat kuin musiikki. Vaikka Rothfuss on ehdottomasti kirjailija, jota suosittelen lukemaan alkuperäisellä kielellä, käännös on erittäin tervetullut (päätin tällä kertaa, etten puutu käännösvirheisiin). Ihastuin kirjaan ensimmäisellä lukukerralla, ja toinen ei heikentänyt tarinan lumoa. Tuulen nimi ei ole virheetön. Johdannoksi se on pitkä ja se sisältää monia eeppisen fantasian teemoja, jotka voisivat tuntua kliseiltä, jos kirjailija olisi vähemmän taitava. Kvothe tuntuu hahmona olevan erinomaisen osaava, nokkela ja nopeaälyinen. Hän oppii nopeasti ja osaa niitäkin asioita, joita hänen ei ole erityisesti kerrottu oppineen. Kaikkine virheineenkin hän tuntuu hieman liian hyvältä ollakseen totta. Silti Kvothe on kiinnostava ja sympaattinen ja ehkäpä seuraavat trilogian osat tuovat häneen rosoisuutta. Onhan Kvothe ensimmäisen kirjan tarinoissa vasta nuori kasvamassa kohti aikuisuutta. Rothfuss on kirjailijana myös romantikko. Näin minä koin hänen tapansa kuvata tuntemuksia, hiljaisuutta ja tuulta. Kirja sisältää tarinankerronnan kannalta muutamia kömmähdyksiä, mutta ainakin minun on helppo jättää ne vähemälle huomiolle Rothfussin taitavan kielenkäytön ansiosta.
Kun luin kirjan ensimmäisen kerran kirjoitin toisaalla, että parasta antia kirjassa on yliopiston opiskelijamaailman realistinen kuvaus, joka tuo elävästi mieleen oman opiskeluaikani ja laboratoriotyöskentelyt. Miten turhauttavaa oikea yliopistokin oli pienelle luonnontieteilijäidealistin alulle, kun ensimmäisenä vuonna opiskeltiin vain perusjuttuja ja pohjustettiin tulevia vuosia, eikä "itse asiaa" raapaistu kuin pinnalta. Opiskelijaelämän riennot, uudet ihmiset ja ihmissuhteet tuntuivat olevan ensisijalla, vaikka joskus labroissa puurrettiin pitkääkin iltaa. Pidän kirjassa paljon myös loruista, joille käännös ei valitettavasti tee mielestäni oikeutta. Harmittavan vähälle Tuulen nimessä jää vielä Chandrianien ja Amyrien selvittely, mutta tarvitsimme varmaankin tämän johdannon, jotta olisimme valmiita niihin seuraavissa kirjoissa.
Tuulen nimi on hieno teos, joka lupaa paljon jatko-osilta. Wise Man's Fear ilmestyy näillä näkymin ensi vuoden maaliskuussa, ja se on yksi eniten odottamiani kirjoja. Toivottavasti se vastaa odotuksiin, joita niin monet ovat sille asettaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!