Breakfast in the Ruinsissa Karlilla on 18 eri elämää, jotka tapahtuvat rinnakkaisina ja otteita niistä nähdään eri ikäkausina, alkaen 7-vuotiaasta. Välillä Karlin eri persoonat ovat pidettäviä, välillä eivät. Joitain kohtaan voi tuntea myötätuntoa, joitakuita tuntuu oikeutetulta inhota. Jokaisessa persoonassa on kuitenkin jotain ristiriitaista. Pidin eniten nuoremmista hahmoista, kuten Katso ihmistä! -kirjassakin lapsuudenkuvaukset kiinnostivat enemmän kuin aikuisuuden, mikä johtunee siitä, että mitä pidemmälle kirja etenee, sen vaikeammaksi tarina ja Karlin persoonat käyvät. Karlin eri elämien välissä on historiallisia katsauksia ja Mitä tekisit -osioita, joissa Moorcock esittää tilanteita, missä lukijan tehtävänä on tehdä päätös. Tehtävät muuttuvat loppua kohden sisältämään enemmän vaihtoehtoja, mutta myös moraalisesti ristiriitaisemmiksi. Välillä huomasin tekeväni ratkaisuja, joita Moorcock ei antanut vaihtoehdoksi.
Karlin nykyminä, tarinan kehys, jäi minulle hieman auki. Aivan kuin jotain olisi jäänyt syvemmältä huomaamatta ja pinnallinen käsitykseni Karlin uudesta seksuaalisesta heräämisestä ja rodullisesta muuttumisesta jäi ilman tulkintaa, vaikka ymmärsin raunioiden symbolisen merkityksen. Breakfast in the Ruins on kirja, joka saa minut kunnioittamaan Moorcockia kirjailijana ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään hänen tuotantonsa kokonaisvaltaisuuden. Minulla on tunne, että vasta luettuani lisää Moorcockia, myös Breakfast in the Ruinsin kehys oikeasti aukeaa. Niinpä aion jatkaa kirjailijan tuotantoon tutustumista ja aika kertoo onko tuntemukseni kohdallaan. Katso ihmistä! -kirjaan nähden pidän Breakfast in the Ruinsia lähes yhtä hyvänä. Kumpikaan kirjoista ei ole kevyttä viihdettä, mutta kohtalaisen lyhyinä teoksina nopeasti luettavia. Ellei jää pohtimaan moraalisia tehtäviä, jotka Moorcock eteen heittää. Ja mikseipä jäisi.
Vuodatuksesta kopioidut kommentit:
VastaaPoistaJussi kirjoitti 02.09.2010 - 17:34
Minustakin tuntuu siltä, että mitä enemmän Moorcockia lukee sitä paremmin kirjoja ymmärtää. Muistaakseni Elriceissä Lain ja Kaaoksen suhde ja multiversumin rakenne jäivät minulle vähän epäselväksi, ja ensimmäinen Corum-romaani auttoi asiassa.