Robert Jordan & Brandon Sanderson: The Gathering Storm

Minulla oli vaikeuksia aloittaa Robert Jordanin & Brandon Sandersonin The Gathering Stormin lukemista, koska tuntui, etten muistanut tarpeeksi tarkasti mitä Ajan pyörä -sarjassa aiemmin oli tapahtunut. Niinpä kävin ensin läpi aiempia osia, ja nopeasti yksityiskohtia palautuikin mieleen. Silti oli hyvä, että tiettyihin asioihin palattiin muisteluina myös uusimmassa kirjassa. The Gathering Storm oli helppo ja nopealukuinen kirja, mutta siinä oli outouden tunnetta, aivan kuin ei olisi varma lukeeko ihan samaa sarjaa, jota aiemmin on jo lukenut. Hahmot olivat samat, mutta silti heissä oli jotain uutta. Sandersonin kädenjälki näkyi. HUOM! Yritän välttää varsinaisia spoilereita alla olevassa tekstissä, mutta viitteitä tapahtumiin siitä löytyy.

Ensimmäiset n. 400-500 sivua olivat jokseenkin turhauttavia, vaikka teksti rullasikin kevyesti eteenpäin. Tapahtuihan tuota kaikenlaista, mutta yllättävän vähän tarina oikeasti eteni. Mukana oli täytettä, joka ei tuntunut johtavan mihinkään. Hieman aloin jo miettiä, että olisiko sittenkin tekstiä voinut tiivistää sen verran, että olisi pärjätty loppuun kahdella kirjalla kolmen sijaan. Aviendha ei tuntunut antavan juonellisesti mitään, mutta ehkä hänen osuutensa merkitys paljastuu vasta seuraavassa osassa. Gawyn oli oikeastaan tyhjänpanttina, ja ilman häntäkin tarina olisi edennyt sen mitä eteni. Matin osueeseen jäi mielenkiintoinen cliffhanger, mutta muutoin hänen osansa oli tuoda esille, miten pahan vaikutus näkyi kansan parissa ja kuinka ta'veren nyiskelee. Matin osissa oli kyllä muutamia herkullisia huumorikohtauksia, jotka saivat nauramaan. Eräs isotäti etenkin. Perrinin tuskailu Failesta oli edelleenkin turhauttavaa ja turhaa. Olisi voitu skipata yli. Tuon ei olisi voinut ärsyttää enempää kuin jo ehti tekemään, mutta uskon, että hänen osionsa tapahtumat olivat merkittäviä loppuratkaisun kannalta. Olivat jo tässä kirjassa.

Elayne loisti poissaolollaan. Lan loisti poissaolollaan. Musta Torni loisti poissaolollaan. Viimeisen puute sai ainakin minut ärsyyntymään. Sen sijaan Egwenen osuus vihdoinkin eteni, kuten myös Randin. Ja molemmat olivat loistavia. Muutamat keskustelut, joita käytiin nimenomaan näiden kahden hahmon osioissa olivat vaikuttavia. Jälleen kerran huomasin kirjoitetun sanan vaikutuksen, kun pääsin kyynelehtimään mm. erään Randin ja Nynaeven keskustelun aikana. Ja suuret kiitokset Verinistä! Ja myös siitä, että vihdoinkin joku samperi kuoli!

Puutteistaan huolimatta ja varsinkin lopun takia, The Gathering Storm oli hieno lukukokemus. Epätasainen sellainen, mutta muutamat erinomaiset kohdat kompensoivat reippaasti muutamat hieman hitaammat osuudet. Tästä on hyvä jatkaa, ja jatkoa on hyvä odottaa. Towers of Midnight ilmestynee ensi vuonna.