Kirjailijat vs. lukijat

Aina silloin tällöin törmää tilanteisiin, joissa kirjailija reagoi lukijan negatiiviseen arvosteluun tai muuhun kritiikkiin. Kirjailijalla on yhtäläinen oikeus ilmaista mielipidettään siinä missä lukijallakin, mutta joskus kumpaisenkin (ja varsinkin ulkopuolisten) kannattaisi pitää suunsa kiinni (jättää teksti kirjoittamatta).

Romanttisia kirjoja kirjoittava Candace Sams älähti ennen joulua, kun lukija ei tykännyt hänen kirjastaan, ja kirjoitti siitä yhden tähden arvostelun. Arvostelu ei ole mitenkään erinomaisesti kirjoitettu, mutta ei tolkuttoman huonokaan noin Amazonin arvosteluksi. Kirjailija vastasi Niteflyr One -nimimerkillä puolustaen kirjaa. Aluksi hän esiintyi tuntemattomana, mutta ei kieltänyt identiteettiään, kun hänet tunnistettiin. Paikalle ilmestyi kirjaa lukemattomia keskustelijoita provosoimaan tilannetta ja kirjailija provosoitui. Keskustelua on käyty yli 400 viestin verran ja jossain vaiheessa kirjailija kertoi tehneensä ilmoituksen häntä vastaan kohdistuneista viesteistä FBI:lle. Sittemmin kirjailija on tuhonnut omat viestinsä keskustelusta, joten ne eivät ole enää luettavissa. Muutamat blogeilijat ovat kuitenkin kirjoittaneet asiasta (Making Light, Babbling about books, and more, Neil Gaiman blogissaan). Samsin purkaus saattoi vetää vertoja Anna Ricen vuoden 2004 vastaavalle, mutta toki Rice on kirjailijana tunnetumpi ja siksi sai enemmän huomiota. Mitähän Sams mahtaa ajatella jälkikäteen tilanteesta?

Peter V. Brett päätti myös kommentoida Amazonissa yhden tähden arvostelua. Arvostelu ei sinänsä koskenut The Warded Man (The Painted Man) -kirjan sisältöä tai tasoa, vaan lukija päätti antaa kirjalle negatiivisen arvosanan, kun Kindle-kirja ei sisältänytkään "teksti puheeksi" ominaisuutta. Brett vastasi asianmukaisesti yhden viestin verran, ja hänen vastauksensa ainakin minusta selvitti tilanteen. Yhden tähden arvostelu oli tässä tapauksessa epäoikeudenmukainen kirjailijaa kohtaan ja Brettin vastaus siinä mielessä oikeutettu. Hyvä, että hän sen kirjoitti. Ei se kuitenkaan ole poistanut sitä yhtä tähteä.

Mark Charan Newtonin nilkkaan on ilmeisesti kolahtanut jokin arvostelu, sillä hän päätti antaa rakentavia neuvoja siitä kuinka kirja pitää arvostella. Hyviä neuvoja, jotka tietenkin näin blogin pitäjänä piti lukea. En lähde purkamaan yksityiskohtaisesti Newtonin ohjeita (monet blogeilijat ovat niin tehneet), mutta sen verran voinen sanoa, että jokaisella lukijalla saa olla oma näkemys kirjasta, ja se perustuu aina lukijan persoonaan, kokemuksiin ja odotuksiin ym. Näkemys on kyettävä perustelemaan, ja jos ei kykene, ei sitä ehkä kannata ainakaan blogiin kirjoittaa. Tällaisella lähinnä omaksi iloksi kirjoittelulla ei liene niin suurta vaikutusta, että Mark Charan Newtoninkaan tarvitsisi hermostua, jos hänen kirjastaan ei suunnattomasti pidetä. Ainakaan kun arvostelun kirjoittaa suomeksi. Myönnän - arvosteluni Nights of Villjamurista olisi voinut olla huomattavasti parempi ja perustellumpi. Lupaan, että hänen seuraavan kirjansa arvostelu on yksityiskohtaisempi, jos päätän kirjan lukea. Kiitos neuvoista, Mark.

"Yes, like books and authors, blogs and bloggers can be amazingly ace, or shockingly shite." -MCN

Mihinkähän luokkaan sitä mahtaakaan sijoittua, jos Newton luokittelisi? :)

Joe Abercrombie on siinä mielessä ainutlaatuinen kirjailija, että hän hän linkittää ja vastailee kirjojensa arvosteluihin blogissaan kohtalaisen useasti - omalla tyylillään: sarkastisesti ja huvittavasti. Vastineita on ilo lukea., kuten esim:

But it's not all champagne and oysters over here, oh no. I have always undertaken to provide the world with both sides of the coin, the rough with the smooth, the bad reviews with the good, and so to a consideration of The First Law trilogy from Jonathan Goodwin, Assistant Professor of English at the University of Louisiana, Lafayette. I will quote its searing conclusion:

"A book, presumably written during this decade, which seems to specifically invoke various doctrines of power and the exercise thereof, and which prominently features torture, might be said to be a political allegory malgre lui. To extend this would take me to into the type of quasi-Zizekianism that I warded away earlier; but I think it's there. I hear echoes of the Drurian Strauss in some of the discussions of power and (not to) the people, and what popular revolt there is in the novel is eaten or led by the Eater. Vaguely pregnant with meaning, this."

Oh, man, he made mincemeat of me! Or, at least, he might have, if I had the foggiest clue what the hell he was talking about.

Ah, että pidän miehen tyylistä! :)