14. päivän luukkuun liittyy tämä aikaisempi fanityttötäpinöinti.
Vuonna 2001, kun en erityisesti lukenut vielä fantasiaa tai science fictionia, ostin heräteostoksena marketista neljä hassunnäköistä kirjaa tietämättä millaisista tarinoista oli kyse. Kirjojen nimissä oli jotain tuttua, olin nähnyt surffaillessani jossain nimen Harry Potter. Ensimmäisen kirjan jälkeen olin koukussa ja luin siltä istumalta loputkin kolme. Velhopoika Harry Potterin ympärille oli jo silloin muodostunut virkeä fandom, joka vain kasvoi ja kasvoi. Mitä enemmän perehdyin kirjailija J.K. Rowlingin elämään ja hänen kirjoittamiinsa kirjoihin, sitä enemmän arvostin häntä. The Order of the Phoenixin ilmestymisen jälkeen päätin vihdoin itsekin osallistua fandomtoimintaan, vaikka aluksi hieman arastelin sitä, koska olin selkeästi vanhempi kuin muut tuntuivat olevan. Olin jo kuitenkin hehkuttanut kirjoja lähipiirissäni, eikä kukaan jakanut innostustani, joten oli aika siirtyä siihen joukkoon, jossa minua ei pidetty kummajaisena, eikä minua kehotettu kasvamaan aikuiseksi :) Fandom vei mukanaan ja pian huomasin tapaavani muita Potter-faneja, pukeutuvani viittaan ja heiluttelevani taikasauvaa. Toimin Harry Potter -faneissa uutispöllönä ja Vuotavassa Noidankattilassa Aurorina. Kirjoittelin teorioita siitä mitä sarjassa mahdollisesti tapahtuu myös omalle HP-teoriat sivustolleni.
Kutsuin J.K. Rowlingin kaksi kertaa välikäsien kautta Suomeen, mutta ymmärrettävistä syistä hän oli kiireinen ja vielä pienten lasten äiti, eikä toive päästä tapaamaan häntä toteutunut. Pienempi toiveeni oli saada nimikirjoitus Rowlingilta, mutta en halunnut painettua kirjettä, vaan aidon nimmarin hänen kirjoittamaansa kirjaan.
Muutamia vuosia sitten, kun Potterit eivät enää olleet "vain lasten- ja nuortenkirjoja", ystäväni ilmoitti minulle, että When You Wish Upon A Star -hyväntekeväisyysjärjestön perustajalla Barbaralla oli suhteita Rowlingiin, ja olisi mahdollisuus hänen kauttaan kertoa suomalaisesta Potter-fanikunnasta ja sen toiminnasta. Barbara vierailee säännöllisesti Lapissa järjestönsä toiminnan puitteissa. Niinpä pistin tarinaa eteenpäin ja jäin odottelemaan palautetta. Viimeisen kirjan jälkeen jättäydyin pois aktiivisesta fanitoiminnasta, mutta Potter-fanius ei tietenkään mihinkään kadonnut. Viime vuonna sain tiedon, ettei Jo ole unohtanut suomalaisia fanejaan, ja tänä vuonna Barbara pyysi saada tavata minut. Hänellä oli mukanaan nimikirjoituksella varustettu kirja J.K. Rowlingilta. Vaikka minulla ei ole ollut mahdollisuutta tavata - ainakaan vielä - itse Rowlingia, niin vihdoinkin minulla on hänen aito nimikirjoituksensa Harry Potter and the Deathly Hallows –kirjassa, ja se merkitsee minulle paljon. Enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan nimikirjoitus.
Ilman J.K. Rowlingia en olisi todennäköisesti avartanut mielikuvitustani Pottereiden lisäksi myös monilla muilla fantastisilla kirjoilla, tavannut ihania ja persoonallisia ihmisiä, jännittänyt radiotoimittajan mikrofonin ääressä mitä tyhmyyksiä suustani päästäisin, kirjoittanut lehtitoimittajalle miksi nelikymppinen lukee Pottereita, seikkaillut Skotlannissa ja Englannissa paikoissa, joihin en tavallisena turistina olisi matkustanut, tavannut muita erinomaisia kirjailijoita ja paljon muuta. Siispä syntymäpäivänäni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!