Olen lukenut Kearneylta aiemmin A Different Kingdom ja Riding the Unicorn -kirjat, ja The Way to Babylon jatkaa samalla linjalla. Tai oikeastaan aloitti linjan, sillä Babylon on näistä kirjoista ensimmäinen, Kearneyn esikoiskirja.
Kaikissa kolmessa ensimmäisessä kirjassaan Kearneylla tuntuu olevan teemana miehen kasvu ja sisäinen itsetutkinta naissuhteen kautta. Tapahtumat alkavat normaalielämässä, josta siirrytään fantasiamaailmaan. Kuten muissakin kirjoissa, myös Babylonissa normimaailman kuvaus on Kearneyn vahvinta aluetta. Heti kun siirrytään fantasiamaailmaan, alkaa tarinaan tulla kliseitä ja se latistuu. Babylonissa näemme jättiläisiä, kääpiöitä ja jäämatoja jne. jotka eivät genreen tuo oikeastaan mitään uutta. Sinänsä harmi, sillä kirjan alku on vahva, ja minua kiehtoo tapa, jolla Kearney on kertojahahmonsa päässä, kunnes päästää tarinan lipsumaan. Oikeastaan vain A Different Kingdomissa hän saa vietyä tarinan kohtalaisen ehyenä ja mielenkiintoisena loppuun saakka. Myös Babylonin loppu on hyvä, mutta keskiosa ei jaksa kantaa ja on paikoin pitkästyttävä.
Kearney ei ole fantasiakirjallisuuden suuria nimiä, ja sen perusteella mitä olen lukenut, se on ymmärrettävää. Ehkä hän on kuitenkin hieman aliarvostettu, sillä selvästi hänellä on kuitenkin oma tyylinsä, jos näistä kolmesta kirjasta voi vielä mitään päätellä. Kearneyta lukiessa minulla on tunne, että vaikka juuri tämä kirja ei ollutkaan se napakymppi, niin seuraava voi olla. Jos vain kaikki menee kohdilleen. Niinpä jatkan hänen kirjojensa lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!