Joe Abercrombie: Ase itse

Odotin Joe Abercrombien Ase itse -suomennosta hieman ristiriitaisin tunnelmin, sillä vaikka kihisytti päästä lukemaan kirja uudestaan, niin samalla pelkäsin, että käännös ei toisi esille Abercrombien mainiota tyyliä tarpeeksi ja kirja menettäisi osan viehättävyydestään. Niin kävikin, mutta onneksi paljon pienemmässä määrin kuin pelkäsin. Alun kankeuden jälkeen suomennos oli mitä mainioin. Toki muutamat kohdat jäivät kaivertelemaan, mutta en lähde kyseenalaistamaan kääntäjän ratkaisuja, kun itse en ole kääntäjä. Meinaanpa kuitenkin mainita esimerkkejä.

Ase itse on Ensimmäinen laki -trilogian ensimmäinen osa. Käsittääkseni kakkososan, Before They Are Hangedin, suomennos ilmestyy noin vuoden päästä tai silleen. Kirjassa on useita näkökulmahenkilöitä, Logen Yhdeksänsormi, Jezal dan Luthar, Sand dan Glokta, Collem West ja Ferro Maljinn. Lisäksi pohjoisessa on Logenin joukkoa, jotka pääsevat kertomaan omaa tarinaansa. Ensimmäinen osa on oikeastaan aika pitkälti johdantoa siihen millaisessa maailmassa tarina tapahtuu, henkilökuvausta ja taustan luontia. Aika vähän valotetaan sitä miksi juuri nämä hahmot ovat tärkeitä ja mikä heidän tehtävänsä on. Mutta se ei silti haittaa pätkääkään, sillä henkilöt ovat mielenkiintoisia, jopa ajoittain ärsyttävän itseriittoinen Luthar. Pidän paljon kirjassa esiintyvästä ironiasta, varsinkin inkvisiittori Gloktan sisäisten ajatusten seuraaminen on hupia. Taikuus on mukana tarinassa, mutta se ei ole itsetarkoitus, vaikka sillä on suurikin merkitys.

Englanninkielisessä versiossa tarina sijoittuu maailmaan, jota kutsutaan Circle of the Worldiksi. Suomennoksessa käytettiin kolmenlaista versiota: maan piiri, maailman piiri ja maailman kehä. Tämä häiritsi sillä yleensä maailmakokonaisuuden nimi säilytetään, eikä sitä upoteta tekstin sekaan. Ehkä asia ei olisi häirinnyt niin paljoa, jos Abercrombien kirjoissa olisi kartta, mutta koskapa ei ole, ainoa tapa luoda jonkinlaista paikkahahmotusta, on yrittää päässä järjestää mainitut kaupunkivaltiot ja paikat jonkin kokonaisuuden sisälle. Ehkä tätä ongelmaa ei ole niillä, jotka tällaista hahmotusta eivät tee, tai jotka lukevat Abercrombieta vain suomeksi, eivätkä tiedä muusta.

Logenin ja pohjoisen porukan osuudet tökkivät käännöksenä eniten, sillä heillä on oma tyylinsä puhua. Ei ainoastaan sanoina vaan olemuksena. Vaikka käännös pääsikin alun jälkeen kiinni Logeniin, niin pohjoisen porukka jäi vielä ilman alkuperäistä latausta ja tunnetta. Näin ainakin minusta. Ehkäpä siihen vaikutti mm. se, että juuri heidän nimissään käytettiin käännöksiä, jotka eivät istuneet enää minun päässäni paikoilleen, kun trilogia on tullut luettua kokonaan englanniksi. Logen Ninefingersin Yhdeksänsormeen tottui, mutta Bloody-Ninesta en saa otetta Veriysinä. Dogman ei tunnu Vainukoiralta, Weakest Voimattomalta, eikä Bad-Enough Aika Pahalta. Bethodin Carleista tuli pelkkiä urhoja, joka vaikutti pienellä kirjoitettuna vaimealta, ja kun tiedän, että tapaamme heitä vielä jatkossakin, niin hieman vaivaa. Lisäksi se ihana, "eh?", jota Abercrombie on viljellyt blogissaankin. Ei taivu suomeksi samalla tunteella. Yhdessä kohden huomasin, että yksi sivulause pohjoisen osuuden tekstissä oli jäänyt kokonaan pois käännöksestä, ei sillä, että sillä olisi suurta merkitystä, mutta lisäsi tunnetta, ettei kaikki osiot olleet yhtä vahvoja käännöksiä. Mutta kuten alussa sanoin, kaikesta näistä seikoista huolimatta kokonaisuudessaan käännös oli mitä mainioin ja hienoa, että Kirjava sen meille soi. Toivottavasti Abercrombien kirjat löytävät uusia ystäviä sen myötä.

Ase itse vahvisti jälleen mielipidettäni siitä, että Abercrombie on erinomainen kirjailija. Hänen ronski ja ironinen tyyli on loistava ja erottuu massasta. Tämä kirja kannattaa lukea!