Daniel Abraham: A Shadow in Summer ja A Betrayal in Winter

Luin Daniel Abrahamin The Long Price Quartet -sarjan ensimmäisen kirjan A Shadow in Summerin kesällä ja nyt sitten kakkososan A Betrayal in Winterin. Sarjasta on vielä kaksi kirjaa lukematta, joten tämä on puolivälin arvio. Nämä kaksi ensimmäistä kirjaa on julkaistu yhteisniteenä nimellä Shadow and Betrayal, mutta minulla oli käsissäni kaksi erillistä kirjaa.

A Shadow in Summer vie meidät itämaiseen feodaaliseen maailmaan, joka käsittää kaupunkivaltiot, khaiemit, joiden jokaista kaupunkia hallitsee Khai. Kaupungeissa on hierarkinen rakenne ja sen huipulla sijaitsevat runoilijat (poet) ja heidän hallitsemat andatit, joista riippuu kunkin kaupungin vauraus ja kilpailukyky. Andatit ovat jonkin sortin ihmishahmoisia ilmentymiä ja vaikka ne ovat sidottuja runoilijaansa, niillä on oma persoona ja tahto. Andatit hallitseminen vaatii runoilijalta tahdonvoimaa ja taitoa. Abraham luo taidokkaasti maailmankuvaa, joka poikkeaa hieman valtavirrasta itämaisuudellaan. Hänen kuvauksensa on verkkaista ja paikoin kielellisesti kaunistakin.  
 
Kirjan näkökulmahenkilöistä mielenkiintoisimmat ovat Otah Machi ja Amat Kyaan. Otah on nuori mieshenkilö, joka ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja Amat vanhempi naishenkilö, joka on jo kauan tehnyt omia ratkaisuja. Kukaan Abrahamin hahmoista ei ole mustavalkoinen, vaan heistä löytyy kerroksia ja syvyyttä. Ensimmäisen kirjan heikoin lenkki on kuitenkin se, että koska se keskittyy pitkälti sosiaalisiin ja poliittisiin asetelmiin ja kiemuroihin, siinä ei ole juurikaan toimintaa. Kirja ei ole kovinkaan vauhdikas. Myös hahmojen elekieli, joka on tavallaan toinen heidän käyttämänsä puhekieli, vaati alussa totuttelua.

 A Betrayal in Winteriä lukiessa maailma oli jo tuttu, elekieli ei enää vaatinut totuttelua ja osa hahmoistakin oli saanut jo historiansa ensimmäisessä kirjassa. Betrayal vie tarinan pohjoiseen Machin kaupunkiin, jossa poliittinen peli käy kuumana. Kirjassa on mielenkiintoista yhteiskunnallisten asemien kuvausta; naisten asema, moniavioisuus ja perimystraditiot. Abraham esittelee uuden runoilija/andat -parin, joiden myötä pääsemme vilkaisemaan näiden keskinäisiä asetelmia ja toimintaa. Valitettavasti olisin kaivannut vielä enemmän kuvausta siitä mitä andatit ovat ja miten heidät sidotaan. Aihe on kiinnostava, sillä se on ainoa taikuuteen viittaava seikka sarjassa. Betrayalkaan ei juuri sisällä toimintaa, mutta maailmankuvan luominen jatkuu yhtälaisen vaivattomana kuin ykköskirjassakin.

Kumpikaan The Long Price Quartet-sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta ei ole kovinkaan pitkä, vain hieman yli 300 sivuisia, ja silti Abraham onnistuu luomaan onnistuneesti sekä maailman että hahmot. Aina ei fantasiakirjojen tarvitse olla massiivisia tuhatsivuisia teoksia, jotta tarina olisi mielenkiintoinen. Pidin siis erittäin paljon sarjan ensimmäisestä puoliskosta ja lähiajan lukulistalla onkin jo ne kaksi viimeistä kirjaa.