Utopia- ja tieteiskirjallisuus Suomessa: Bibliografia 1803-2013 (2014) on toinen tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jari Koposen koostama bibliografia, jonka olen käynyt läpi. Ensimmäinen oli muutamia vuosia sitten Maailman SF käännöksinä (arvostelu). Utopia- ja tieteiskirjallisuus Suomessa sisältää listaukset kotimaisesta, ulkomaisesta käännetystä ja tuntemattomasta fiktiosta sekä kotimaisesta faktasta. Faktassa ovat mukana opinnäytetyöt, kirjat, artikkelit ja kirja-arvostelut.
Johdannossa Koponen avaa bibliografian laatimisessa käytetyt valintakriteerit eli tieteiskirjallisuuden ja utopiakirjallisuuden käsitteet. Hänen mukaansa ”karkeasti jaotellen tieteiskirjallisuus ottaa vaikutteita tieteestä ja sen tuottamista ideoista, kun taas utopioiden lähtökohta on ideologioissa”. Johdannon Rajan tuolla puolen -osiossa hän toteaa: ”Vaihtoehtohistoriat, alalajina steampunk, kuuluvat historiallisen fantasian piiriin, johon voidaan sisällyttää myös paleofiktio.” Steampunkin osalta yksiselitteinen tulkinta ei liene täysin yksimielistä, sillä olen nähnyt steampunkia luokiteltavan myös tieteisfiktioksi. Esimerkiksi Hanna Matilaisen Mitä kummaa -oppaassa (arvostelu) on kirjailija Jussi Katajalan työstämä kaaviokuva, jossa näin on luokiteltu, tosin limityksellä fantasiaan. Kategoriset rajat ovat monelta osalta häilyväiset, mutta Koponen on oman työnsä osalta tehnyt rajojen selkeytystä.
Utopia- ja tieteiskirjallisuus Suomessa on erinomainen tieto- ja hakuteos. Se aiheutti jo ensimmäisellä lukukerralla innostuneita huomioita, varsinkin varhaisen kotimaisen fiktion osalta. Päädyinpä maakuntakirjastoon hakemaan bibliografiassa mainitun kirjoituksen vuodelta 1939, jossa nimimerkillä ”Sala” kirjoittanut henkilö kuvittelee millainen vuoden 2000 Kemi on. Lappilaiselle ja alueen tuntevalle tuo kirjoitus oli hilpeää luettavaa, enkä ilman Koposen teosta olisi osannut etsiä sitä käsiini. Mielelläni lukisin esimerkiksi myös 1910 kirjoitetun tarinan "Avioliitto vuonna 2010. (Paatuneen poikamiehen profetia)". Jo nimi on hupaisa ja Kemi-jutun perusteella epäilen, ettei tulevaisuuden visiot tässäkään tarinassa ole se vahvin valtti. Kemi-tarinassa mikään ei osunut kohdilleen.
Utopia- ja tieteiskirjallisuus Suomessa on siis kiinnostava ja hyödyllinen teos näin genrekirjallisuuden harrastajan näkökulmasta ja varmasti myös tutkimustyötä tekevien. Itse asiassa opinnäytelistaustenkin kohdalla tuli vastaan monta kirjoitusta, jotka kiinnostaisi lukea. Bibliografian koostamiseen on tehty melkoisesti työtä. 568-sivuisena, painavana teoksena toivoisin jälleen ekirjaversiota, joka olisi hakuominaisuuksiensa vuoksi myös kätevämpi ja ns. ”tätä päivää”, mutta se toive taitaa kaikua kuuroille korville, ainakin Avain-kustantamon osalta. Joka tapauksessa suosittelen tutustumaan Koposen teoksen kautta mitä utopia- ja tieteiskirjallisuudella on tarjottavaa Suomessa 1800-luvulta aina 2013 saakka.
Aakkoshaasteen K-kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!