J.K. Rowling: Harry Potter and the Chamber of Secrets

Okklumeus-lukuhaasteen 2. kirja on luonnollisesti J.K. Rowlingin Harry Potter -sarjan toinen osa, The Chamber of Secrets (1998). Suomennos Harry Potter ja salaisuuksien kammio ilmestyi 1999. Luin kirjan ensimmäisen kerran kesällä 2001 nimenomaan suomeksi, mutta jälkeen päin lukuisia kertoja myös englanniksi. Tämän kertainen uusintaluku oli ensimmäistä kertaa ekirjaversio. Ykkösosan arvio löytyy täältä.

Kesä ei ole Harrylle kaikkein miellyttävintä aikaa, sillä hän joutuu viettämään sen sukulaistensa Dursleyn perheen luona. Hogwartsin eli Tylypahkan noitien ja velhojen koulun kakkoslukukautta edeltävänä kesänä sattuu outoja, kun kotitonttu Dobby ilmestyy yllättäen Harryn kotiin ja aiheuttaa melkoisen hässäkän. Dobby ei halua Harryn palaavan kouluun. Mutkien ja sattumusten kautta Harry kuitenkin lopulta päätyy Hogwartsiin ja opintojen pariin. Tosin uusi pimeyden voimilta suojaamisen opettaja ei vaikuta lainkaan pätevältä suurista sanoista huolimatta juuri silloin kun kamala hirviö uhkaa koulun oppilaita. Salaperäisen viestin mukaan salaisuuksien kammio on avattu jälleen. Kammion voi avata vain Salazar Slytherinin jälkeinen ja epäilykset kohdistuvat Harryyn. Yhden jos toisenkin Harrylle läheisen henkilön henki vaarantuu ennen kuin todellinen vihollinen paljastuu.

Minusta on todella käsittämätöntä, että olen vuosia The Chamber of Secretsiä sarjan heikoimpana osana. Nyt kun luin sen pidemmän tauon jälkeen, koin sen olevan hyytävä. Harry on varsinkin Ronin seurassa välillä hömelö ja ajattelematon, mutta hän yksin ajatuksissaan hän pohtii omaa identiteettiään ja rooliaan. Hän epäilee itseään, mutta on samalla hyvinkin uskollinen todelliselle minälleen, jota hän ei vielä kunnolla tunnista. Kirjaa lukiessa ensimmäistä kertaa, ei tajua kuinka paljon tärkeitä asioita ja vihjeitä Rowling kylvää kirjassa. Hän ei korosta niitä, vaan luottaa lukijan oivalluskykyyn tarinan edetessä. Sen vuoksi sarjan jokainen aiempi osa kasvaa seuraavan lukemisen jälkeen.

The Chamber of Secretsissä tuodaan ensimmäistä kertaa esille käsitteet mudbloods (kuraveriset) ja squib (surkki), jotka avaavat oven Potterversumin syvimpiin ongelmiin, eriarvoisuuteen ja syntyperän mukaan arvottamiseen. Hyvin voimakas merkki ongelmista on myös kotitonttu Dobby, jonka julma kohtelu tuo mieleen orjien aseman tai Moaning Myrtle, aikoinaan koulukiusattu tyttö. Totta kai kirjassa on myös kepeitä ja hauskoja kohtauksia ja huumoria, mutta pohjimmiltaan Salaisuuksien kammio on synkempi kuin miltä päälle näyttää. Ensimmäistä kertaa mainittu Azkabanin vankila aiheuttaa uudelleenlukijalle kylmiä väreitä sekin.

Suomennoksen kannessa erityisesti Lucius ja Draco Malfoy herättivät jossain vaiheessa keskustelua, heidät kun kansitaiteilija Mika Launis on kuvannut tummahiuksisiksi. Jälkeen päin on aina helppo kritisoida, mutta teoksen suomentamisen ja kannen tekohetkellä ei Malfoyden hiusten väriä oltu teoksissa vielä kuvattu ja niinpä taiteilija piirsi oman mielikuvansa mukaan. Seuraava kirja toi sitten mukanaan sen Rowlingin version. Minulle Launiksen kansi on ripaus historiaa, hetkeä, jolloin kukaan muu kuin Rowling ei tiennyt tulevasta. Harry Potter and the Chamber of Secrets on vahva jatko ykköskirjalle ja jälleen tuli halu syöksyä kolmannen kirjan pariin. Vaan tällä kertaa etenen hitaammin.