Archipelacon-raportti 2015

Archipelacon tapahtui 25.-28.6.2015 Maarianhaminassa ja paikalle oli kokoontunut lähemmäs 800 ihmistä. Kirjailijakunniavieraana olivat Karen Tidbeck, Johanna Sinisalo ja George R.R. Martin, fanikunniavieraana Parris McBride ja Akateemisena GoHina Gary K. Wolfe. Saavuin paikalle torstai-iltana, mutta varsinaisia ohjelmia pääsin katsomaan vasta perjantaina. Ensimmäisenä pakollisena oli tsekata mitä arvoisat Hugo-asiantuntijakeskustelijat Tommy Persson, Jukka Särkijärvi, Carolina Gómez Lagerlöf ja Kisu Leikomaa olivat mieltä tämän vuoden ehdokkaista. Koskapa en ole saanut itseäni niskasta kiinni ja lukenut ehdokkaita sen kummemmin, niin varsinkin kiinnosti millaisia tuntemuksia lyhyet tarinat herättivät panelisteissa. Keskustelu oli antoisa ja siitä sai vinkkiä mihin keskittyä nyt kun lukuaikaa on enää kuukausi jäljellä ennen äänestyksen deadlinea. ”No awards” tuli esille useampaan kertaan. Tästä tulee mielenkiintoinen äänestystulos.

Hugo-paneeli

Life in Fandomia kuuntelin vain loppuosan, mutta ihan mukavalta muisteloinnilta keskustelu vaikutti Johan Anglemarkin johdolla Gary K. Wolfen, Parris McBriden ja GRRM:n kesken.

Life in Fandom

Johanna Sinisalon osin jopa tunteikas (juuri saatu viisivuotinen taiteilija-apuraha herkisti) kunniavieraspuhe oli innostava ja on aina myös ilo kuulla kirjailijan lukevan omaa tekstiään, tällä kertaa kyseessä oli pätkä Auringon ytimestä.

Johanna Sinisalo

Translating A Song of Ice and Firessa suomeksi Tulen ja jään laulu -sarjaa kääntävä Satu Hlinovsky ja espanjaksi kääntävä Cristina Macia kertoivat Johanna Vainikaisen vedolla omista kokemuksistaan Martinin tekstien parissa. Macia osoittautui hyvin huumorintajuiseksi henkilöksi ja keskustelua oli pääosin hauska kuunnella. Kääntäjät todellakin tekevät melkoisesti työtä, varsinkin sarjan nimien parissa, mistä tuli mainioita esimerkkejä. Mm. Reek-hahmon käännös on tuottanut molemmille kääntäjille päänvaivaa, eikä lopputulos ole täysin tyydyttävä. Pienenä uutisena voinee sanoa, että The Ice Dragon –nuortenkirja (arvostelu) on seuraava suomennoksena ilmestyvä Martinin teos ja Dunk & Egg -kokoelma ilmestyy vuoden tai parin kuluttua (tai jotain).

Translating A Song of Ice and Fire

Martin jutuskeli jonkin verran omassa Reading-tilaisuudessaan ja vastaili myös kysymyksiin. Enpä tehnyt muistiinpanoja, mutta mielestäni mitään uutta ei tilanteeseen nähden tullut ilmi. Martin luki Barristan-luvun The Winds of Winteristä. Kuulin sen ensimmäistä kertaa, mutta Martin on toki lukenut sen muussa yhteydessä aiemminkin. Olen vain yrittänyt tällä kertaa pysytellä pois lähes kaikista näytekappaleista, jotta kirja on ilmestyttyään tuoreen tuntuinen.

George R. R. Martin

Jatkoin kirjailijoiden lukutilaisuuksien kuuntelua ja seuraavana vuorossa oli Anne Leinonen, jonka Pienen rasian jumala tuli kuultua osittain sekä suomeksi Leinosen itsensä lukemana että englanniksi Juha Tupaselan lukemana. Sen verran keskenjäävän tarinan suunta alkoi kiinnostaa, että menin ja ostin suomenkielisen novellikokoelman, jonka nimikkonovellina tarina on. Pitäähän se loppukin saada tietää.

Anne Leinonen ja Juha Tupasela

Minun ohjelmallisen perjantain päätti Dublinin vuoden 2019 Worldcon bidin esittely, jossa paikalla olivat James Shields, Liz Batty ja Sanna Lehtonen. Kannatan Dublinin bidiä, sillä se on Euroopassa ja haluan jälleen Irlantiin hyvällä tekosyyllä. Worldconin pitopaikka vaikutti hyvältä, joskin kohtalaisen pieneltä, ja sijainti ja kulkuyhteydet tuntuivat toimivilta. Dublinilla ei tällä hetkellä ole kilpailijoita, mutta eiköhän niitä ilmesty. Äänestys käydään vuonna 2017 (joka toivottavasti on Helsingin worldcon-vuosi).

Dublin in 2019

Lauantaina missasin The New Icelandic SFF Scenen, mutta ehdin hyvinkin kuuntelemaan islantilaisen Emil Hjörvar Petersenin lukutilaisuutta. Petersen kertoi pitkältikin fantasiamaailmansa taustoja ja työskentelystään sarjan parissa ja luki englanninkielisen esittelypätkän Saga Eftirlifenda -trilogiastaan, joka on mielenkiintoinen historiallinen mytologia/steampunk/fantasia sekoitelma Ragnarökistä selviytyneistä hahmoista. Voisinpa jopa harkita lukevani, jos joskus saadaan englanninnokset. Kirjailija luki myös näytteen islanniksi, mikä ilahdutti suuresti.

Emil Hjörvar Petersen

The Birth of New Latvian Science Fiction and Fantasy (2010-2015) oli alussa suoraan todellisen elämän dystopiaa, kun kirjailija Ieva Melgalve kertoi Latvian SFF-genren olemassa olosta neuvostovallan aikana. Tai olemassa olemattomuudesta. Genrekirjallisuus ei todellakaan kukoistanut Latviassa, eikä se kukoista oikein vieläkään. Maa on aika sulkeutunut yhä fandomiltaan, ja suurin osa kirjoitetuista teoksista on Melgalven mielestä kohtalaisen huonoa. Käännettyjä teoksia ei juurikaan ole ja maan länsimaissa tunnetuin genrekirjailija taitaa olla Tom Crosshill, joka on Finnconissakin nähty. Melgalven kivikauteen sijoittuva fantasiakirja vaikutti itsessään mielenkiintoiselta, mutta sitäpä ei pääse lukemaan, jos käännöksiä ei ilmaannu. Joka tapauksessa genrekirjallisuus nostaa päätään myös Latviassa, sillä onhan heillä on jo kansantaruista koostettu mytologiakin olemassa, joten lisäkuulumisia odotellessa.

Ieva Melgalve

Latviasta Espanjaan ja espanjalaiseen fandomiin sekä vuoden 2016 Euroconiin. Cristina Macia, joka esiintyi aiemmin mm. kääntäjäpaneelissakin, esitteli Ian Watsonin kera hieman millaista meno on Espanjassa ja toki se on hyvin erilaista kuin Latviassa. Macia/Watsonin sanailu oli hauskaa kuunneltavaa ja erittäin hyvää mainosta Barcelonan Euroconille, jonne aion todennäköisesti itsekin osallistua. Puheista kuitenkin pisti korvaan useampaan kertaan, kuinka vähän Espanjassa osataan englantia, ja kuinka espanjalainen fandom ei ymmärrä conin maksullisuutta, eikä välttämättä halua englanninkielistä ohjelmaa. Minulla on kokemusta euroconeista vain yhden conin verran (Dublin), joten en tiedä miten yleisesti asiaan suhtautua, mutta hieman negatiivinen käsitys jäi Barcelonan conista. Hmmm.

Ian Watson ja Cristina Macia

Helsinki in 2017 Worldcon-bidin kohtalonhetket lähestyvät kovaa vauhtia ja Michael Lee, Crystal Huff ja Eemeli Aro käyttivät tämänkin tilaisuuden vielä esitelläkseen hanketta ja vastasivat useisiin kysymyksiin, mm. liikkumiseen, jäsenmaksuun ja ohjelmiin liittyen. Jos Helsinki saa Worldconin, niin ohjelmaa saattaa olla saunassakin, ainakin epävirallisesti. Helsinkiä voi äänestää 10.8.saakka, joten: http://taikakirjaimet.blogspot.fi/2015/05/nyt-voi-aanestaa-helsinkia-worldcon.html
 

Helsinki in 2017

Naamiaisissa oli erityisesti mukana luonnollisesti Tulen ja jään laulu -hahmot ja niiden suosituimpien lisäksi ilahduttavasti tällä kertaa myös Tarthin Brienne. Alla kuvia porukoista ilman sen kummempia esittelyjä.

Käsittäkseni Loki (kaksoiskuvien toinen oikealta seisovista) voitti , mutta loppukatselmuksessa oli hauskinta katseltavaa mm. Houndin ja Briennen taistelut ja kävipä Brienne hieman pienempienkin kanssa sohimaan (alakuva vasemmalla).

Lauantai-iltana oli Brotherhood without Bannersin allasbileet, jossa mm. Brienne lauloi It’s Raining Dead Menin (kuva alla) ja paikalla olijoita tarkkasivat FBIn erikoisagentit Fox Mulder (jolla on hieman pituusongelmia) sekä Dana Scully. Minulla on yhteiskuva Martinista ja naisista, joilla oli Jon Snow is valonqar -paidat päällään, mutta jääköön se julkaisematta.

Brienne laulaa karaokea

Fox Mulder ja Dana Scully

Sunnuntaini aloitti World of Ice and Fire -keskustelu eli puhuttiin sen nimisestä kirjasta ja sen tekemisestä sekä sisällöstä. Puhujina olivat luonnollisesti George R.R. Martin sekä Westeros-sivuston ja foorumin perustaneet Elio M. García ja Linda Antonsson.

Linda Antonsson, Elio M. García ja GRRM

George R.R. Martin

Sequential Speculation -paneelissa Pete Sutton veti Ninni Aallon, Essi Variksen ja Katja Kontturin keskustelua kuinka sarjakuvat sopivat spekulatiivisen fiktion mediaksi ja millaisia vaikutteita ne ovat saaneet ja antavat muille mediatyypeille. Onko olemassa muutakin kuin supersankareita? Aihe ei sinänsä ole kovinkaan lähellä minun mukavuusaluettani, sillä olen genresarjakuvien maailmassa kovin vihertävä, mutta ihan mielenkiintoisia pointteja tuli esille, joista minäkin jotain ymmärsin.

Sequential Speculation

Petri Hiltusen ohjelma Elokuvien sarjisversiot – turhaa oheisroskaa vai oma taideteoksensa jatkoi aiheesta ja oli hauska. Minulla oli vain harmaa käsitys siitä, että elokuvien pohjalta on tehty sarjiksia, jotka ovat omina tulkintoinaan saattaneet päätyä sittemmin itsekin elokuvien materiaaliksi, joten paljon tuli uutta tietoa. Ymmärsin, että tämä esitys on nähty myös Finnconissa Tampere Kupliissa (ks. kommentit), mutta minulta se on jäänyt aiemmin väliin. Hiltusen omakohtainen historia sarjakuvien parissa on hyvin erilainen kuin omani. Minulla ei ollut saatavilla sarjakuvia (tai kukaan ei johdattanut niiden pariin), mutta elokuviin pääsin kyllä kohtalaisen varhaisessa vaiheessa. Ja ilmeisesti olen saanut katsoa elokuvia ja tv-sarjoja, joita ei ole oikein lapsille edes tarkoitettukaan.

Petri Hiltunen

Revenge of the Daughter of the Bimbo -esityksessä oli hieman teknisiä ongelmia, mutta yleensä ottaen salillinen kuuntelijoita ja katselijoita tuntui viihtyvän Saija Aron esityksen seurassa. Sitä saatiin mitä oli odotettavissakin: outoa, viksahtaneita sekä hauskoja otoksia internetin syövereistä. Nauratti tai ei.

Revenge of the Daughter of the Bimbo

Ja loppu koitti vääjäämättä. Kiitos Archipelaconin järjestäjille hienosta conitapahtumasta. Se oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Edit: Elion ja Lindan raportit Martinin osuuksista Tukholmasta ja Maarianhaminasta löytyy englanninkielisenä Westerosista. Sieltäpä sisältöinfoa Martinin sanomisista.