Kuten kirjan nimikin kertoo, tapahtumat sijoittuvat Hirundaan, miesten maailmaan, jossa naiset ovat suojeltuna ja vartioituna vähemmistönä. Päähenkilö on maailmanvaltio Hirundan suurimman kaupungin Gavialiksen 1. kehällä asuva Jani 821771, joka on tyytymätön elämäänsä, mutta ei ole kovinkaan paljoa tehnyt parantaakseen asemaansa. Gavialis on jakaantunut seitsemään kehään, joista sisimmille ja arvostetuille kuudennelle ja seitsemännelle ei ykköskehäläisillä juuri koskaan ole asiaa. Jani saa kuitenkin yllättäen kutsun kuudennelle kehälle lääkärintarkastukseen ja tapaa tunnetun hedelmällisyyslääkärin ja keinoraskauksien tutkijan Mari Alaudan. Tämä tapaaminen sysää alkuun tapahtumat, jotka sitovat yhteen Marin ja nuoren Saia-tytön sekä Janin ja tämän parhaan ystävän, rajavartija Lun tulevaisuudet. Lulla on jo muutenkin Janille yllätys, joka mullistaa elämän.
Mistä lie johtuu, että viihdyin heti alusta alkaen paremmin Hirundan ympäristössä kuin Terra Unionian ja melkeinpä toivon, että olisin aloittanut sarjan lukemisen Hirundasta. Suurkaupungin kuvauksessa on paljon kiehtovia kohtia. Maailman dystooppisuus tulee esille äärikehän ja 0-kehän ulkopuolisten hylättyjen ihmisten sekä päihteiden käytön kuvauksessa. Eri kehät ovat kuin kastijärjestelmä, jossa tosin on mahdollista yletä ansioitumalla. Synkältä näyttää myös rangaistussiirtola Kylmä kuoppa Kuussa, josta yksikään tuomion saanut ei ole koskaan palannut. Hirundassa onkin enemmän jäännettä Suurta sotaa edeltävästä maailmasta, avaruusajan Maasta. Tämä maailmanvaltio on kiinnostava paikka ja olisin ehdottomasti halunnut lukea enemmänkin sen toiminnasta, taloudesta ja politiikasta, mutta jo nyt mentiin lähelle infodumppausta, joten ehkä on parempi keriä asioita auki pikkuhiljaa.
Miesyhteisön keskellä naisten määrä on niin pieni, että on täytynyt turvautua keinotekoiseen tapaan lisääntyä. Koko yhteiskuntaa uhkaa lopullinen romahdus, sillä keinokohduissa tuotettuja tyttöjä kuolee luvattomia määriä ja jo nyt on uhkana usean sukupolven menetys. Lisääntymislupaa ei silti ole läheskään kaikilla, vain ansioituneimmilla miehillä, sillä tulevia sukupolvia halutaan kontrolloida. Hirundan naisissa on omituinen kahtiajako, on hemmoteltuja ja hyvinkin naisellisia yksilöitä ja sitten on se poikkeus, jota kaipasin jo Terra Unioniassa, nainen, joka ei halua lisääntyä. Tässäkään kirjassa ei juuri puututa mahdolliseen saasteiden aiheuttamaan hedelmättömyyteen (miesten tai naisten), mutta ehkä asia on jo kunnossa usean sodan jälkeisen sukupolven vaihduttua. Tarinassa on paljon yksityiskohtia, joiden merkitystä on vaikea vielä tietää, mutta niistä koostuu varsin kutkuttava ja jännittäväkin keitos.
Noin 250 sivun paikkeilla Hirundan ja Terra Unionian tarinat kohtaavat toisensa. Olin hieman hämmentynyt lukiessani osittain samoja tekstejä uudestaan. Lopussa tarinat eriytyivät jälleen, mikä oli hyvä juttu. Toki ymmärrän, että ideana on rinnakkaisten tapahtumien kertominen riippumatta kummasta kirjasta aloittaa, ja siinä mielessä kirjat ovatkin toimineet erinomaisesti, mutta silti oli aika outoa lukea samoja tekstejä sanasta sanaan ja jäin miettimään, eikö siihen olisi löytynyt toisenlaista ratkaisua. Terra Unionia ja Hirunda ovat kaksi toisistaan poikkeavaa maailmaa, joten on mielenkiintoista nähdä kirjailijan etenemistapa sarjan jatkuessa.
Sekä Terra Unionian että Hirundan avainasemassa ovat ihmiset, heidän valintansa ja tekonsa odotusten ja asenteiden keskellä. Olen ehkä arvoissani kiinnittänyt enemmän huomiota dystopiamaailmaan, mutta tarinan todellinen jännite syntyy ihmisten välille. Tarinassa on vaaran tuntu, sillä pelissä on kovia panoksia. Tämä on vasta sarjan ensimmäinen osuus ja jos kirjoja tulee todellakin vielä seitsemän osan verran, niin paljon ehtii vielä tapahtua ja maailmaakin kuvata.
Hirunda sai minut lopullisesti innostumaan Allianssi.125:sta ja olen hankkinut jo molemmat kakkososatkin luettavaksi. Seuraavaksi aloitan tosin Hirundasta. Kolmannet osat ilmestyvätkin jo niin pian kuin ensi kuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!