Amy Peterson on itsekopioituva humanoidirobotti, joka on kasvanut perheessä, jossa on ihmisisä ja androidiäiti. Amyn kasvua on hidastettu, jotta hän kehittyisi samaan tahtiin kuin ihmislapsetkin, joiden kanssa hän käy lastentarhassa. von Neumann-robotit on kehitetty suojaamaan ja rakastamaan ihmistä, mutta yhteiskunta on silti varuillaan, sillä robotit ovat ylivoimaisia ihmistä kohtaan, jos jotain sattuu. Ja sattuuhan sitä. Amy ei ole ollut tietoinen äitinsä taustasta, ennen kuin Portia-isoäiti astuu kuvioon ja tuo Amyn elämään väkivallan ja aivan uudenlaisen vN-maailman, jossa hän on erikoisuus. Aikuiseksi keholtaan kehittynyt Amy ajautuu pakomatkalle, jossa häntä jahtaavat niin ihmiset kuin robotitkin ja etenkin tädit, joilla kaikilla on Amyn äidin kasvot, mutta käyttäytymisen elkeet tappavammat. Eikä mummelistakaan ole päästy vielä eroon. Hänet halutaan valjastaa hyödykkeeksi tai tuhota. Kaiken keskellä Amy haluaa vain kotiin.
vN on piristävä kirja. Se on tiivistunnelmainen, sisältää yllättäviä käänteitä, sopivasti oudontuntuisen tulevaisuuden kuvan, jossa on samalla uuden uhkaa kuin ahdistavaa totuuttakin. Tarinassa on melkoinen määrä yksityiskohtia, jotka pakottavat keskittymään, mutta silti kirja ei ole hidaslukuinen. Ashbyn luomat humanoidirobotit eivät ole ainutlaatuisia, sillä niin kauan kuin mielikuvitus on ihmisenkaltaisesti käyttäytyviä robotteja luonut, niin kauan ne on nähty myös uhkana ja tekoälyn myötä vielä enemmän. Silti minusta vN tuntui tarpeeksi omaperäiseltä pienen androiditytön lähestymiskulman vuoksi. Samalla sitä voi pitää kasvutarinana. Tarinan tärkein miespuoleinen vN-hahmo, Javier, on omalla tavalla hauska halussaan jatkuvasti iteroida jälkeläisiä, mutta myös surullinen luomus.
vN on ahdistava kirja. Vaikka kerronta tapahtuukin näennäisen tunteettomasti robotin kautta, niin Ashby saa tuotua tekstissä aika kamalalla tavalla esiin miten yhteiskunta on päättänyt hyödyntää androidejaan, uskonnollisesta tai jostain muusta lähtökohdasta. Kirjailija on täydellisesti nimennyt robottinsa matemaatikko John von Neumannin mukaan, joka teki tieteellisesti merkittäviä asioita matematiikan, kvanttifysiikan, peliteorian, tietokonearkkitehtuurin, meteorologian ym. aloilla. von Neumannin 1950-luvulla kesken jäänyt työ sukupolvesta toiseen itsekehittyvän ja replikoituvan koneen teoriasta toteutuu ehkä tulevaisuudessa ainakin osittain juuri sen mukaisesti mitä Ashby on mielikuvituksessaan luonut. Kirjaa lukiessa väkisinkin ryhtyi miettimään eettisiä seikkoja, jotka eivät ole helppoja. Hyväksymmekö esimerkiksi pedofiilien jatkavan käyttäytymistään, kunhan se ei kohdistu lihallisiin lapsiin? Ashby pistää eteen asioita, joiden kautta voi tutkiskella itseään ja omia asenteitakin. Se on onnistuneen science fictionin merkki.
vN ei ole täydellinen kirja, sillä siinä missä se pystyy tarkastelemaan älykkäisen koneiden ja ihmisten suhdetta hyvinkin onnistuneesti, niin hieman jäin kaipaamaan enemmän tietoa miten maailma on kehittynyt tuohon pisteeseen. Mitä on arki ihmiskunnalle ja miksi niin monet vN:t ovat systeemin ulkopuolella? Onko ihmiskunta yhä kuluta-hylkää -vaiheessa. Ehkä jatko-osat valottavat tätä puolta enemmän tai sitten ei. Joka tapauksessa, vN:n jatko-osa iD ja myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä sarjan viimeinen osa reV ovat ehdottomasti lukulistalla. Suosittelen muillekin.
Aakkoshaasteen A-kirja
Kiitos, että muistutit tästä! Muistan laittaneeni kirjan joskus lukulistalle (ehkäpä juuri Liinan bloggauksen vuoksi), mutta sinne se on sitten unohtunutkin.
VastaaPoistaMielenkiintoisia kirjoja on niin paljon lukulistalla, että väkisinkin osa unohtuu ja hautautuu. Osa onneksi pulpahtaa syystä tai toisesta jälleen pinnalle, ja hyvä niin, sillä silloin ne useimmiten ovat varsin kelpoista luettavaa.
Poista