Aloitin conin asiaankuuluvasti Made In Ireland: Fantasy Classics By Irish Authors -paneelilla, jossa Peadar Ó Guilín, Maura McHugh ja David Murphy kävivät läpi tunnettuja irlantilaisia fantasiaa tuottaneita kirjailijoita, joiden teokset ovat klassikkoja.Listalla olivat mm. Lordi Dunsany, Bram Stoker, Jonathan Swift, Oscar Wilde, W.B. Yeats, Lady Gregory ja Sheridan Le Fanu, josta oli ohjelmaa conissa laajemmaltikin. Mitään erityisen yllättävää ei paneelissa vastaan tullut, mutta kuten yleisössäkin huomioitiin, naispuoleisten kirjailijoiden vähäinen määrä kiinnitti huomiota, kuten usein kun genren klassikkoja luetellaan.
Avajaisseremoniassa tupa oli kutakuinkin täynnä ja Steve ja Brian toivottivat kaikki tervetulleiksi. Pienenä ilmoitusluonteisena seikkana mainittiin ohjelmalisäys lauantaille klo 19:45, jolloin pääsalissa pääsisi katsomaan erään tv-sarjan uuden kauden avajaisjaksoa. Tätä olinkin hieman odotellut.
Avajaisten jälkeen kävin kuuntelemassa Gender Boxes in the Game of Thrones -keskustelua, johon yllätysvieraana ilmestyi tv-sarjan Syrio Forel, Miltos Yerolemou (vas.). Muut keskustelijat olivat Laurie Mann, Susan Bartholomew, Phil "theMountainGoat" Lowles ja K.J. Lane. Keskustelussa tuli esille useita näkemyksiä sukupuolirooleista ja niiden rikkomisesta sarjassa ja yleisö osallistui keskusteluun innokkaasti. Kirjojen ja tv-sarjan erot huomioitiin, vaikka selvästikin keskustelu keskittyi tv-sarjan hahmoihin, jotka poikkeavat useilta osin kirjasarjasta. Viikonlopun aikana tuli ilmi, että mm. Sansa lähtee tv-sarjassa eri kehityslinjalle kuin kirjassa, eikä näyttelijä aio enää lukea kirjoja, jottei ne häiritse hänen käsikirjoituksen tulkintaa.
Science Fact: Living In A Cyberpunk World päätti perjantai-illan. Legend Gerryn, Brian Nisbetin, Siobhán McKennan, Chuck Codyn ja Charlie Strossin keskustelusta en muista juuri mitään muuta kuin Strossin infodumppaukset / esitelmöinnit, jotka olivat minulle hieman liikaa myöhäisenä ajankohtana.
Lauantaina Mocking the Monoglots: Untranslated Hidden Gems -paneelissa keskusteltiin käännöksistä sekä kääntämistä vailla olevista teoksista. Mukana oli useampi kääntäjä, sekä Sapkowski, jonka tuotantoa on käännetty lukuisille kielille. Esille tuli monia kiinnostavia kirjailijoita, suomalaisista mm. Irmelin Sandman Lilius ja Salla Simukka. Kuvassa: Mihaela Marija Perkovic, Cheryl Morgan, Ylva Spångberg, Andrzej Sapkowski, Ula Kapala ja Regina Kanyu Wang.
Kuuntelin useamman Sheridan Le Fanuun liittyvän ohjelman, joissa käytiin läpi hänen elämäänsä ja tuotantoaan yleisesti (Jim Rockhill), sekä vertailtiin hänen vampyyritarinaansa Carmillaa Draculaan. Näyttelijä Robert Lloyd Parry luki omassa ohjelmassaan ääneen Dubliniin sijoittuvan kummitustarinan The Familiar. Tutustuin ennen Shamrokonia Le Fanun suomennettuun tuotantoon Carmilla ja muita kertomuksia -kokoelmasta ja luin englanniksi lisäksi muutamia muita novelleja Ghostly Tales -kokoelmasta sekä aloittelin Uncle Silas -kirjaa, jotta en olisi ihan ummikko ohjelmia seuratessa. Oli hienoa, että Irlannin euroconissa oli järjestetty tiivis paketti paikallisesta kirjailijasta (kotim. kunniavieraiden lisäksi). Liekö tämä ihan yleinen trendi euroconeissa.
Seanan McGuire/Mira Grant ei kuulu kirjailijoihin, joiden teoksista erityisemmin pitäisin. Kävin kuitenkin kuuntelemassa osan hänen kunniavierashaastattelustaan. McGuire on vilkas esiintyjä ja puhuja, jolla on välillä todella hauskoja juttuja. Jo nähtyjen videohaastattelujen perusteella minua vain on ärsyttänyt hänen tapansa puhua välillä kuin pikkulapsi tai näsäviisas 13-vuotias. Nämä piirteet tulivat esille Shamrokonissakin. Grantin Deadlinea (arvostelu) lukiessa ihmettelin mahtaako kirjailijalla olla jokin fiksaatio erääseen juomaan, ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, sain vahvistuksen, että on. McGuire esiintyi soittajien kera musiikillisessa ohjelmassakin, tosin kävin vain pikaisesti vilkaisemassa harjoituksia.
Peaceful Science Fictionissa Ian Watson, Carrie Vaughn ja Paul Anthony Shortt pohdiskelivat väkivallan ja sotien esiintymistä genressä ja löytyykö sf:sta kirjallisuutta, joka on pasifistista, eikä tarinassa tukeuduta sotilaalliseen konfliktiin. Keskustelu oli jotenkin puolinaista, vaikka esimerkkejä löytyikin, mutta otanta oli suppea, eikä naiskirjailijoita juurikaan tullut esille.
Conissa oli luonnollisesti erilaisia cosplay-asusteitakin nähtävissä. Alla muutamia poseerauskuvia.
Lauantai-illan huipennus minulle oli Doctor Whon uuden kauden avajaisjakso ja Peter Capaldin ensiesiintyminen tohtorina. Jaksoa katsottiin porukalla suuressa salissa valkokankaalta ja yleisesti vaikutti siltä, että vitsit puri ja yleisö piti näkemästään. Minä ainakin pidin ja jännityksellä odottamani Capaldi onnistui vakuuttamaan. Saa nähdä miten käsikirjoitukset tästä eteenpäin tarinaa vievät.
Kävin pikaisesti kuuntelemassa lauantai-illan päätteeksi vielä "All This is True Because It Rhymes" -keskustelun ennustuksista fantasiassa sekä letkeää jutustelua kehnoista sokkotreffi-hahmoista, mutta ensin mainitusta en enää muista mitään ja jälkimmäinen ei oikein jaksanut naurattaa, kun suuri osa hahmoista tuli jostain muusta kuin kirjallisuudesta, enkä tunnistanut juurikaan nimiä. Taisinpa olla vielä jopa Doctor Who -fiiliksissä.
Sunnuntaina aamukymmeneltä oli kunniavieraiden nimikirjoitustilaisuus, ja minulla oli mukanani muutama kirja Noituri-sarjasta Sapkowskin nimmaria varten. Sapkowski tuli paikalle, puhui pääosin itsekseen voimakkaasti murtaen englantia, ja mieleen jäi hänen varoituksensa vettä lasiin kaataessa, ettei sitä pitäisi juoda, sillä kalat naivat siinä (W.C. Fields). Kirjailija tunnisti heti ja naurahti (ilahtuneena, oletan) nähdessään suomalaiset painokset.
Puolen päivän aikaan Sapkowski oli siirtynyt havaittavasti vettä vahvempiin juomiin. Sapkowski on ajoittain nauravainen ja on harmi, että hän joutui puhumaan vieraalla kielellä, sillä se vei terän pois siitä mitä hänellä oli sanottavaa. Eipä juuri käynyt kateeksi haastattelijaa (Steve), sillä kirjailija vastasi kysymyksiin lyhyesti muutamilla sanoilla tai puhui jostain ihan muusta kuin mitä kysyttiin. Hän piti myös luovia taukoja puheessaan, eikä haastattelija tiennyt joko puhe oli loppunut vai jatkuiko vielä. Sapkowski ei ole tyytyväinen siihen, että sarja on englanniksi nimeltään The Witcher, vaan hänen mielestään sen pitäisi olla The Hexer. Hän on itsekin toiminut kääntäjänä, ja kääntänyt mm. Aldissin, Zelaznyn ja Ellisonin novelleja puolaksi.
Haastattelija otti yleisön mukaan varhaisessa vaiheessa. Eturivissä istui joukko henkilöitä, joista yksi kysyi rehvastelevan tyyliseltä Sapkowskilta, oliko tämä todellakin sitä mieltä, mitä on aiemmin sanonut, että uusin Noituri-kirja (mainitsi puolankielisen nimen) edustaa sarjan parasta antia, mihin Sapkowski vastasi myöntävästi ja ehdottomasti näin olevan. Silloin koko eturivin ryhmä nousi ylös ja lähti salista. En tiedä oliko kyseessä jokin mielenosoitus, vai mitä ihmettä, mutta Sapkowski näytti loukkaantuneelta ja haastattelija hyvin hämmentyneeltä. Keskustelu jatkui asialinjalla ja kirjailijalle esitettiin useita kysymyksiä, joihin hän vastasi omalla tyylillään. Monia samoja asioita löytyy Tähtivaeltajan 2/2014 Sapkowski-jutusta. Kannattaa lukea. Sapkowski sanoi ihailevansa maanmiehensä Stanislaw Lemin tuotantoa, mutta kritisoi kovin sanoin tätä science fictionin hylkäämisestä. Hänen mielestään sf/f-lukijat ovat kirjallisuuden lukijoiden kermaa. Sapkowski mainitsi pariin otteeseen olevansa vaikuttunut mm. israelilaisen Lavie Tidharin teoksista. Muiden kirjailijoiden nimistä en valitettavasti saanut selvää. Sapkowski ei vastannut kysymykseen onko uusia Geralt-tarinoita tulossa, sanoi sopimuksen kieltävän puhumisen (mitä se nyt sitten tarkoittaneekaan, saattoi koskea tekeillä olevaa elokuvaa?). Jouduin poistumaan haastattelusta noin tunnin jälkeen lentokentälle.
Kaiken kaikkiaan Shamrokon oli onnistunut con, järjestelyt pelitti, ohjelma oli kiinnostavaa ja tunnelma hyvä. Hyvä osoitus irlantilaisen fandomin osaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat iloinen yllätys!