Arthur Dentin päivä ei suju hyvin, ensin hänen talonsa meinataan jyrätä ohikulkutien tieltä ja sitten hänen ystävänsä Ford Prefect kertoo maailmanlopun tulosta. Maa näet poistetaan hyperavaruuspikareitin tieltä. Kaiken lisäksi Ford on avaruusolento Betelgeuzelta ja Linnunradan käsikirjan uusintapainoksen kenttätestaaja, kokenut liftaaja. Siinä on toki hyvät puolensa, sillä Ford saa tempaistua heidät tuhoajien, vogonien, alukselle juuri ennen kuin maapallo tuhoutuu. Näin alkaa Arthurin ihmeellinen matka linnunradalla seuranaan Fordin lisäksi Linnunradan Keisarillisen Hallituksen Presidentti Zaphod, masentunut robotti Marvin ja jo Maassa tutuksi tullut Trillian.
Linnunradan käsikirja liftareille on hauska. Se on avaruusscifiparodiaa parhaimmillaan ja kolahti allekirjoittaneeseen takuuvarmasti. Kirja on paitsi myynyt paljon, se on myöskin vaikuttanut moniin, varsinkin komedian saralla. Kirja tuntuu hyvin brittiläiseltä. Huumori on satiirista ja kuivahkoa, kielenkäyttö nokkelaa ja pienissä tosimaailmaa vinksahtaneesti käsittelevissä yksityiskohdissa on koko asetelman toimivuuden salaisuus. Kirjassa on persoonaa ja omalaatuisuutta. Avaruusoopperassa ei kovin usein löydy vastaavaa huumoria. Mutta toisaalta Käsikirja ei yritä olla uskottavaa tieteisfiktiota, mihin avaruusoopperat yleensä pyrkivät.
Varsinkin nykyisin, jolloin kirjoitetaan paljon itsensä vakavasti ottavaa dystopiaa maailmanlopun enteillä, Linnunradan käsikirja liftareille tekee tilanteesta seikkailun, asettaa Maan ja ihmiskunnan hieman eri mittakaavaan kuin ehkä haluaisimme. Hyväntahtoisesti.
"Tiedätkö", Arthur sanoi, "juuri tällaisella hetkellä, kun minut aiotaan heittää ulos vogonien avaruusaluksesta Betelgeuzesta kotoisin olevan miehen kanssa tukehtumaan ulkoavaruuden tyhjyydessä minä todella toivon että olisin kuunnellut mitä äitini sanoi minulle kun olin pieni poika." "Kuinka niin? Mitä hän sitten sanoi?" "En minä tiedä. En koskaan kuunnellut."Kirjasta voisi ottaa useitakin lainauksia ja ennen kaikkea olisi hauska omistaa kyseinen Linnunradan käsikirja. Elokuvasta en muista pitäneeni kovinkaan paljon, siitä jäi meh-olo. Kirja on jotain ihan muuta. Kävin kirjastosta lainaamassa (lasten osastolta, oikeasti?!) myös Yleisradion äänittämän kuunnelman, jota kuuntelin jonkin aikaa. Ei minun heiniäni, kuten ei äänikirjat yleensäkään. Pidän enemmän kirjoitetusta muodosta. Ehkä joskus voisin kuitenkin vielä kokeilla BBC:n kuunnelmaversiota.
Ehdottomasti pitää lukea viisiosaisen Linnunrata-trilogian loputkin osat.
Kuuntelin koko jättipaketin Ylen kuunnelmia kevään mittaan, ei hassumpaa lainkaan, vaikka hieman toisteista sitten jo loppuosaltaan.
VastaaPoistaMinä kuuntelin vain ensimmäisen kirjan pohjalta tehtyä kuunnelmaa, mutta se ei sopinut minulle. Ehkä jollain pitkälla automatkalla menisi.
PoistaMutta toisaalta, miksipä ei lastenosastolta? Ei siinä kauheasti muistaakseni ole mitään lapsille suoranaisesti sopimatonta, ja huumori toimii samaan tapaan kuin Mad-lehti - eniten sille räkättävät varmaan juuri räkänokat. (Näkemykseeni tosin voi vaikuttaa se, että luin Käsikirjan ja sen jatko-osat noin 600 kertaa 13-vuotiaana ja siitä ylöspäin, minkä johdosta vitsit tuntuvat nyttemmin jo vähän nähdyiltä. Mikä epäilemättä johtuu siitä, että olen nähnyt ne sen 600 kertaa aiemminkin.)
VastaaPoistaKirjat ovat aikuisten puolella, joten oletin että myös niistä tehty kuunnelma olisi. Sopii toki lapsillekin.
PoistaMinä luin sarjan ensimmäisen osan lukiossa, hyppytunneilla ja pidin kovasti. Luin kirjan ennen lffaa, mikä olikin hyvä. Myös toisen osan olen lukenut, mutta kolmatta en pystynyt enää kahlaamaan läpi, vaan se jäi kesken alle puolessa teosta. Lukukokemusten välissä tosin oli useampia vuosia. Kaksi viimeistä osaa löytyy myös omasta hyllystä, jos joskus ottaisin tavoitteeksi suorittaa urakan loppuun. Kolmannessa osassa tuntui olevan liikaa toistoa edellisiin osiin verrattuna tai jotenkin se ei vienyt mukanaan.
VastaaPoistaPitänee minunkin katsoa osa osalta, mitkä innostaa jatkamaan.
PoistaLinnunradan käsikirja liftareille (ja koko trilogia) on lempikirjojani. En juurikaan lue scifiä, koska harva vetää sille vertoja. ;) Muutkin osat ovat viihdyttäviä, tosin viimeinen osa ei ole minusta niin hyvä kuin muut. Olen kuullut, että Adams ei itsekään ollut siihen aivan tyytyväinen ja olisi kirjoittanut kuudennen osan, jos ei olisi kuollut.
VastaaPoistaOi ihana Linnunrata<3 itse pidin enemmän kuunnelmasta, (ainoa huono/hämäävä puoli on Trillianin roolin tekevä Aila "Niiskuneiti" Sveadberg :D) sitä oli 12-vuotiaan aikoinaan helpompi seurata kuin kirjaa. Pidän kyllä kirjastakin kovasti, samoin kuin 80-luvun tv-sarjasta. Elokuvakin on ihan hyvä, muttei yllä kirjojen (ja kuunnelman!) tasolle.
VastaaPoistaAdamsin oli tarkoitus kirjoittaa kuudes osa trilogiaansa, mutta kuoli ennen sitä, joten Eoin Colfer kirjoitti kirjan Vielä yksi juttu. Tai no, se ei ole kirja, vain kirjan irvikuva. Douglas-parka pyörii haudassaan.