Stanislaw Lem: Futurologinen kongressi

En näköjään pidä kovinkaan kiirettä lukulistalle laittamieni kirjojen kanssa, sillä Stanislaw Lemin Futurologisen kongressin (Kongres futurologiczny, 1971) päätin lukea kolmisen vuotta sitten, kun kävin läpi tulevia elokuviksi sovitettavia kirjoja. The Congress -elokuva on jo ilmestynyt, vaan ei ilmeisesti Suomessa. Ehkä se tulee jälkijunassa, en tosin odota sitä tänne pohjoiseen nähtäväksi. Joka tapauksessa, luin kirjan. Suomennos on tehty suoraan puolan kielestä ja se ilmestyi 1978.

Ijon Tichy osallistuu Costaricanassa valtaisaan futurologiseen kongressiin, jossa käsitellään maapallon kestämättömäksi käynyttä väestönkasvua, kuinka hillitä sitä ja selvityä tulevaisuuteen. Hiltonin huippuhotelliin on majoittautunut joukko muidenkin kongressien osallistujia, joista osa tuntuu hyvin oudoilta. Outoja ovat futurologisen tapahtuman lyhyen ytimekkäät esityksetkin, eikä veden juominen janoon yhtään selkeytä tilannetta. Kaduilla kongressin ympärillä vellovat levottomuudet yltyvät ja hallitus vastaa niihin pommittamalla, jolloin Ijon epävarmassa olotilassa pakenee ja joutuu onnettomuuteen. Tullessaan tajuihinsa usean vaiheen jälkeen, hän huomaa olleensa syväjäädytyksessä ja päätyneensä vuoteen 2039. Ja kuinka erilainen maailma onkaan, lähestulkoon utopia. Ei ylikansoitusta, ruokaongelmia, sotia, kaikenmaailman kriisejä, vaan hommat on saatu haltuun psykokemiallisilla menetelmillä. Tai siltä ainakin näyttää.

Vakavasta aiheesta huolimatta, Lem käsittelee tuttuun tyyliinsä aihetta mustan humoristisesti. Kieli on kirjaavaa ilotulitusta ja uusiosanoja vilisee siihen tahtiin, että alkoi jo rasittaa. Suomentajilla (2 henkilöä) on varmasti ollut tekemistä käännöksen aikaansaamiseksi ja ihan hyviä sanaväännöksiä on syntynyt, vaikka en pysty niitä alkuperäiseen vertaamaankaan. Futurologisen kongressin tarina ei ole suoraviivaisen selkeä, vaan melkoista monikerroksellista toden ja epätoden kieputusta, jonka perässä pysyminen teettää lukijalle töitä. Päähahmo ei itsekään aina varmuudella tiedä milloin on todellisuudessa, milloin hallusinoi.

Futurologinen kongressi on pohjimmiltaan karmaiseva visio ja Lemin humoristinen tyyli itse asiassa tuntuu vain korostavan sitä. Sarkasmin kohteeksi joutuvat maailmanpolitiikan suurimmat toiminnalliset idealismit, eikä kirjoittamisajankohdalla ja nykypäivällä ole eroa. Mitä enemmän ajattelen kohtalaisen lyhyttä, tiiviissä paketissa olevaa tarinaa, sen vaikuttavampi jälkiefekti kirjasta jää. Aivan kuin olisin nähnyt painajaisen, josta herää yllättäen, mutta todellisuuskin vaikuttaa painajaiselta tai ainakin sen johdannolta. Kongressia ei voi lukea kepeän pinnallisena ja hauskana kirjana, mutta suosittelen sitä silti kaikille.

The Congress -elokuvan ohjaajan mukaan leffa on saanut vaikutteita Lemin kirjasta, mutta ei ole sen suoranainen sovitus. Ilmeisesti naispäähahmossa on Ijon Tichyyn liittyviä piirteitä. Jos vain jossain yhteydessä on mahdollista elokuva nähdä, niin olen kiinnostunut. Alla virallinen traileri.